Mietin sitä päivää, jona huulemme kohtasivat ensimmäisen kerran.
Hymyilen.
Tuolloin olin ikionnellinen,
olin vihdoin löytänyt etsimäni.
Ihastuin sinuun yhä vain enemmän ja enemmän,
kunnes tunteeni muuttuivat rakkaudeksi,
niin kuin myös sinunkin tunteesi.
Mutta silti niinkuin kaikilla muillakin,
meilläkin oli huonot ajat.
Silloin luulin kaiken loppuvan lopullisesti.
Monet yöt itkin peläten, että lähdet ja jätät minut yksin.
Mutta pian huomasin,
että pelkoni oli ihan turhaa.
Sillä sinä pysyit vierelläni,
pidit sylissäsi ja lohdutit sanoen
ettet ole lähdössä mihinkään viereltäni.
Olen oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja ymmärtämään,
että juuri sinä saat minut onnelliseksi ja oloni turvalliseksi.
Kiitos, että jaksat rakastaa ja olla hyvä.