Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin että vastatuulessakin lentää jaksaisi Kovat oli ajat ollu hällä takana mut kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.