saammiih

Muistan ajat jolloin me oltiin onnellisii,

Sain olla sun lähelläs ja pitä susta kii.

Se jäi mun mieleen sen verran,

kun suudelttiin ekan kerran,

et tuun muistaa sen elämäni verran.

Mä pärjäisin sun tuella,

sä olit se ainoa joka todella jakso kuunella.

Rakas, mä rakastan sua vieläkin,

tajuan se vasta nyt kuinka paljon mä sua satutin.

Mut mun pään sisäl kiehuu,

enkä tiennyt mitä tehdä.

Sit kun mä jotain tein,

särjin sun sydämmen tuhanneiksi sirpaleiksi.

Satutin,

petin ja hyväks sua käytin,

pyyhkisin sen yli jos mä tilaisuuden saisin.

Vaik Jumala mua rankaisekin vääristä teoista,

en mä halunnut satuttaa sua keinol mil hyvänsä.

Kaikki tää aikanaan kuitenkin loppuu,

mut susta mä en koskaan enää haluis luopuu.

Siks mä nyt haluankin rustata tän kaiken paperille ja omistaa tän kokonaan vain

SINULLE <3