Pitkäst aikaa fiilis on muuten jees mut, tietyt traumat pyörii mieles eikä vaan oikeen osaa pukee sanoiks niitä... Kirjottaminen, on jotenki helppoo, ei tarvii pelätä et miten muut reagoi eikä sillee häpee jos kyynelkanavat aukeeki... Koittaa kai taas vaan olla vahva ja selittää et kyl tää ohi menee... Se ku on kokenu asioita joita ei toivo kenenkää joutuvan kokee, on välillä kade ku näkee ja kuulee kuin hyvin menee, et saa hellittelyviestejä yllättäen pienii arkisii asioita mut, tärkeitä.... Tai niinku yhen ystävän kans tos, hetkiaikaa sit puhuttii puhelimes, oli hän onnellinen ku hetkeen oli vähän hellyysvajetta miehensä kans, oli yllättäny ystäväni täysin muutamalla suht arkisella mut, tärkeällä sanalla.. Kulta olet tärkeä.. Se harvoinkin sanottuna aiheuttaa hyvän olon tunteen josta ystävän kans puhuttiin.. Vaikka kaikki on ok ja oon onnellinen puhelun jälkeen jäin miettii ja sit tajus... Et ne huonot kokemukset aiheuttaa vieläki ajatuksii, joista koittanu luopuu...
Pitkäst aikaa fiilis on muuten jees mut, tietyt traumat pyörii mieles eikä vaan oikeen osaa pukee sanoiks niitä... Kirjottaminen, on jotenki helppoo, ei tarvii pelätä et miten muut reagoi eikä sillee häpee jos kyynelkanavat aukeeki... Koittaa kai taas vaan olla vahva ja selittää et kyl tää ohi menee... Se ku on kokenu asioita joita ei toivo kenenkää joutuvan kokee, on välillä kade ku näkee ja kuulee kuin hyvin menee, et saa hellittelyviestejä yllättäen pienii arkisii asioita mut, tärkeitä.... Tai niinku yhen ystävän kans tos, hetkiaikaa sit puhuttii puhelimes, oli hän onnellinen ku hetkeen oli vähän hellyysvajetta miehensä kans, oli yllättäny ystäväni täysin muutamalla suht arkisella mut, tärkeällä sanalla.. Kulta olet tärkeä.. Se harvoinkin sanottuna aiheuttaa hyvän olon tunteen josta ystävän kans puhuttiin.. Vaikka kaikki on ok ja oon onnellinen puhelun jälkeen jäin miettii ja sit tajus... Et ne huonot kokemukset aiheuttaa vieläki ajatuksii, joista koittanu luopuu...
ei oo hetkeen tullu kirjotettua tännekään mitään... mut nyt vois taas jtn ajankuluks rustailla... tosin ollu täällä vähempi ku ennen, mut elämä on... keskittyny muihin asioihin ku tääl hengailuun :D tosin välillä tääl törmänny todella eriokoisiin immeisiin... ihan hyviäki keskusteluja ollu ei siinä mitää... mut välillä ihmetyttää et kun tulee asiattomia heittoja immeisiltä ja niille sitten asiallisesti vastannu että ei kiinnosta ja et voisiko lopettaa asiattomat viestittelyt et pääsee vaan ingorelistalle sellasilla, ni sit suututaan... miks suuttua kun kuitenkin asiallisesti sanonu et voi lopettaa, tai sit päätyy ingorelistalle... musta se on omaa tyhmyyttä jos maalaisjärkeä ei osaa käyttää ja heittää asiattomia kommentteja, muutenkin luulis olevan jonkunlaisia käytöstapoja et mitä kannattaa kirjottaa ja kannattaako kaikkea kirjottaa mitä mieleen juolahtaa....
1. Suutelisitko mua?
2. Nukkuisitko kanssani sängyssä vaiko sohvalla?
3. Nukkuisitko päällä, alla, vieressä vai sohvalla?
4. Entä nukuttaisko yön vai valvoisimmeko?
5. Millä tavalla valvottaisit minua tai mä sua?
6. Jos minulla olisi kylmä niin saisitko minut lämpiämään?
7. Kerro paras ulkonäöllinen piirteeni?
8. Mistä pidät minussa?
9. Kuvaile minua kolmella sanalla.
10. Pidätkö minusta?
11. Vositko seurustella munkans?
12. Jos niin miksi?
13. Panisitko minua?
14. Mistä tykkäisit että tekisin petis sulle?
15. Pistätkö tämän omaan blogiisi, että voin vastata sinulle?
Kyl asiat taas rupee järjestyy... Voi ottaa vähän rennommin... :)) ensviikko onki si mälsä viikko perjantaihin asti... :D
Ne joilla on mun numero niin pariin päivään netin kautta mua ei saa kii jos haluu jutella ni tekstarit ja puhelut on tavat jolla mut saa kiinni...
Sä saat mut piristyyn, jos oon allapäin. Sä saat mut nauramaan ja ymmärrät mua paremmin ku moni muu. Jaksat mun juttuja vaiks oot välil väsyny. Tykkään susta tosi paljon, kiitti et oot mun elämäs mukana. Toivottavasti nähään pian :)
Taks :D onneksi kohta alkaa uus viikko... Olo on hieman parempi edelleen kyl mietin miks helvetis sitä luottaa liikaa ihmisiin... Monen tuntemattoman on helppo avata suu ja märistä et väärä asenne... Mun ongelma on se et oon ekämän aikana luottanu ihmisiin aivan liikaa... Täälläki harva tietää mitä kaikkea oon kokenu... Osaks koska en kaikkea julkista... Osaks koska harva oikeasti halunnu tutustua muhun... Onneks en välitä mitä muut musta ajattelee... En elä miellyttääkseni teitä... Myös pinnallisuus on liian yliarvostettuu... Vaiks en oo mikään kuvan kaunis enkä ees missin mitois en tuomitse ihmisiä helposti, silti ihmettelen miks ulkonäkö on niin "tärkee" sisin pitäs ihmises olla tärkeempää... Oon ehk ruma ja huono, mut meikil peitetään kasvot muttei paskaa luonnetta...
Pakko kiittää niitä muutamaa ihmistä jotka on parina päivänä mua jaksanu kuunnella... Huonompi juttu et täst en kyl hetkeen piristy.... Perjantaina otan ja teen katoomisen... Tuntuu et pakko olla yksin... Ja vaiks mua ei ainakaa viikonloppuna tääl ja fb näy ni oon kunnossa... Ei tarvii huolehtii...
Toisaalt turhaa mä ajatuksia kirjotan minnekään... Mä oon jo aika varma et mulle ei oo missään sitä toista jonka kans jakaa kaikki... Aina saa pettyy enemmin tai myöhemmin... Mä en oo paras kellekkkää... Mut jos jostain oon ylpee ni siitä et uskallan olla oma itteni ja näyttää tunteeni... Mut fakta on se et enää mua ei satuta ykskään.....