Eva

Herään huutoon. Minun olisi pitänyt viedä koira. Oikeasti on pikkuveljen vuoro, mutta sil oli uintikisat. Se ei joudu viemään koiraa koskaan ulos. Okei, se on mun koira. Mut silti. Sit ku vein koiran ulos ni joku ukko rupes valittaa ku koirani pissas ihan talon viereen. Käveleekö hän kenties pitkin talojen seiniä? Pitäisikö minun kuljettaa koiraani sylissä koirapuistoon asti, missä isommat koirat yrittävät raiskata sitä? Pystynkö minä sanomaan koiralle milloin tämä saa pissiä ja milloin ei? Se on elävä eläin. Ei kone.

Seuraavaks rupeet huutaa mulle siitä ku en käy töissä viikonloppuisin. Miten niin ihanat ja täydelliset oppilaasikin käyvät töissä viikonloppuisin. (Rivien välistä voi lukea, että liikun väärässä seurassa ja kaverini ovat saamattomia.) Sitten selität miten oot ite käyny töissä 12-vuotiaasta asti. Isä hei, nykyään on vaikeeta saada töitä ellei oo 18-vuotias. Lukuunottamatta lehtien jakoo ja puhelinmyyntiä tai sit jotain suhteilla saatua.

Sit rupeet huutaa siitä kun olin jättänyt yöllä pari astiaa pöydälle. Otan sua hihasta kiinni ja vien olohuoneeseen, missä pikkuveljen sipsipussi on ollut jo 3 pv. Punainen sipsipussi. Pöydällä. Ensin se oli sohvan ja nojatuolin välis piilos. Nostin sen eilen päiväl pöydälle. Ei reagointia. Okei, huudat pikkuveljen heittämään sen roskiin. Se heittää sen kaapin päälle ku et nää. Otan sua hihasta kiinni ja näytän sulle minne se pussi pääty. Huudat pikkuveljen viemään sen nyt oikeasti sinne roskiin. Pikkuveli haistattelee sulle. Et reagoi siihen mitenkään. Onhan se sentään poika.

Sun on turha valittaa mulle ku et oo koskaan kotona. Luulen ettet oo nähny yhtäkään mun koettakaan. Näät vaan jonkun todistuksen joskus ja huudat huonoista numeroista. Missä olet silloin kun onnistun jossain? Varmaankin niiden ihanien ja täydellisten oppilaittesi kanssa. Tuskimpa olet lukenut ainuttakaan tarinaani tai runoani. Tuskimpa tiedät miksi minulla on huonoja numeroita. Tuskimpa tiedät minusta mitään. Näet minut vain istumassa koneella jos oon kotona ja valitat ku oon niin laiska ja tyhmä. Valitat myös jos en oo kotona. Mikään ei tunnu riittävän. Mun mielest sun on vaan turha valittaa mulle aina kaikesta ku et oo koskaan kotona. Ku et tiedä mitään musta. Et osaa muuta kun huutaa mulle. Teen mukamas kaiken väärin. Se ei tunnu hyvält ku oma isä tekee noin. Aina.

Ei ihmisen hyvyyttä mitata siinä jos hän on hyvä urheilee. Ei musta tuu mitään Minea Blomqvistia. Eikä mitata siinä kuinka paljon hän tekee töitä. Tietäisitpä kuinka paljon teen itseni takia töitä. Tietäisitpä miten paljon teen, jotta olisit tyytyväinen muhun. Mut ei riitä.

Ja nyt heität et mun tietokone viedään mummille. Samoin nettiyhteys. Ensinnäkin se on mun kone. Mun OMA kone. Sä et vie sitä minnekään ilman mun lupa. Toiseks, ei mummi tuu oppii käyttää tietokonetta. Arvaa kenelle se soittaa ku sil on ongelmia sen koneen kaa? Ei ainakaan sulle. Mä en taas jaksa joka ilta puhuu sen kaa ku se miettii mis on enter. Ei se tarvitse tietokonetta. Kolmanneks, sä et tiedä mitä mä teen koneella. Jos tietäisit ni antaisit mun olla.

Uskaltaudun menemään astetta pidemmälle.

Ojennan kättäni sulle.

En kenellekkään muulle.

Katsot sitä.

Ihmettelet sitä.

Kohotat kulmakarvaasi.

Olen alasti edessäs.

Täs on paljon pelissä.

Niin paljon annettavaa.

Niin paljon menetettävää.

Vain yksi hetki.

Se tekee täst tärkeää.

Tärkeää ainakin minulle.

Mutta ei sinulle.

Sua ei kiinnosta.

Sua ei innosta.

Väsyttää

Tylsää

Tein kylpyhuoneesta höyrysaunan ;>

Kaamee kapula

Päässä jyskyttää

Olo on edelleen traktorin alle jääneellä :s

Vois kuivaa hiukset

Tai emt

Ei jaksa nousta :D

Kyl täs viel ehtii

Haluis vaan nukkumaan

Mut päässä rupeis pyörii jos sulkisin silmät

Ja en ehdi nukkuu ://

Elämä on

Nolife

Löysin kaulastani jotain jännää :D

Mun masua kosketeltiin eilen

Useaan otteeseen

En tykkää

Se on niin iso :|

Irc-galleriaan tarvitaan silmiä pyörittävä hymiö

Mulla on edelleen vähän mörkö-olo

Salee pelotin sen yhden :o

Näkee jotain painajaisia..

Hope not

Jossain määrin on sitä ikävä :o

Hurjaa.

Apua

What is happening? :O

Tosissas luit tän paskan loppuun asti? :'DD

Käsitteestä Tuhma Poika minulle tulee väistämättä mieleen pelaaja joka ei välitä muitten tunteista ollenkaan. Sellainen mies, joka pomppii kukasta kukkaan. Joka pettää ja särkee sydämiä. Pintaliitäjä jonka itsevarmuus puree naisiin. Koska naiset yleensä kaipaavat vierelleen vahvaa miestä, joka pitää mukamas huolta. Ei sais antaa ulkokuoren hämätä. Eikä sais luulla, että sattuis olemaan juuri se nainen joka kesyttäisi sydäntenmurskaajan. (Toisaalta nykyajan nainen haluaa olla itsenäinen, riippumaton miehistä.)

Ei mikään harrastus tee miehestä "kovaa kundia", ei mitkään tatuoinnit kasvata kovuutta. Rikollinen on lähinnä säälittävä, ei mitään raiskaajaa/naisten hakkaajaa kukaan halua kesyttää. Ja ei, minusta kovat kundit eivät ole näitä raiskaajia tai naistenhakkaajia (kuten joku aikaisemmin taisi väittää.) He ovat lähinnä säälittäviä kun käyttävät voimaansa heikompia vastaan.

Tunnen myös näitä tapauksia kun kiltistä kundista tulikin yhtäkkiä kova. Kiltin pojan sydän murskattiin sirpaleiksi, eikä mikään tunnu täyttävän jäljelle jäänyttä aukkoa. Ihan kuin yritettäisiin kostaa muille naisille kun kerran yksi on kohdellut väärin. Petetään, hyväkskäytetään, jätetään..

Mutta onko hän silloin kiltti vai tuhma? Ihmisillä on erilaisia tapoja purkaa ahdistustaan.. Jotkut hakkaa säkkiä, jotkut satuttaa sanoillaan. Kumpi on pahempaa, henkinen vai fyysinen väkivalta?

Meitä on monenlaisia tässä maailmassa. Jokaisella on oma menneisyytensä. Menneisyys ja kokemukset vaikuttavat meihin aina jollain tavalla. Arvet eivät välttämättä koskaan katoa.

Esimerkiksi koulukiusattu katsoo maailmaa erilaisin silmin. Kiusatusta voi tulla kiusaaja. Tai kiusattu osaa arvostaa enemmän asioita. Ymmärtää miltä muista tuntuu. Erilaiset asiat vaikuttavat meihin eri tavalla.

Kauneus on katsojan silmissä.

Me pelkäämme sellaisia asioita joista emme ole tiedä. Sellaisia asioita joita emme näe, tai ymmärrä. Jotka eivät ole varmoja. Haluamme hallita tilannetta emmekä syöksyä tuntemattomaan, koska emme tiedä mitä meillä on vastassa. Mutta entäs jos on jo syöksynyt tuntemattomaan? Uskaltaako avata silmät?

Kaikki ei ole kuin sadusta. Tällä tarinalla ei välttämättä ole onnellista loppua. En ole käsikirjoittaja joka voisi muokata tarinasta mieleisensä. Voin vain näytellä rooliani ja toivoa parasta. Tarinan lopussa prinssi ei ehkä suutelekkaan prinsessaa. En silti halua uskoa, että kaikki ihanat teot ja sanat olisivatkin olleet valhetta. Tahdon uskoa kaiken voittavaan rakkauteen ja onnellisiin loppuihin...jopa omalla kohdallani.

Tiedän miltä tuska tuntuu. Tiedän miltä tuntuu kun on yksin eikä kukaan tunnu ymmärtävän. Kun tahtoo olla yksin, mutta silti jonkun kanssa. Tiedän miten vaikeaa unohtaminen on. Siksi en halua käydä kaikkea uudestaan. Haluaisin vihdoinkin hengähtää ja antaa toisten huolehtia. Olen kyllästynyt pettymään. Ja tulemaan petetyksi.

Olen mennyt jo rajan yli. En voi enää perääntyä. Voin vaan toivoa parasta ja hyväksyä tilanteen. Pelkään luottaneeni väärään ihmiseen. Mutta ellen ota tätä riskiä, en saa koskaan tietää.

Pallo on heitetty.

Niin monta asiaa jäi tekemättä.

Niin monta asiaa jäi sanomatta.

Ei voi tietää milloin joutuu lähtemään.

Lähtö jätti sydämiimme tyhjän aukon.

Mikään ei koskaan täytä sitä.



R.I.P. Samu