R_onja

-Kävinpäs eile sit joulu ostoksilla ei oikee ollu joulumieltä, pikku-riiviölle(veli)tuli ostettua spiderman t-paita.Se nassikka jaksaa hehkuttaa hämis-äijjästä harva se päivä ku sitä nään ,niin olihan sille semmonen ostettava.En vaa tiiä missä oon joulun ,menee varmaa taas nii et annan lahjat vasta joulun jälkee.Perjantaina soittelin mutsille ja kyselin et mitä ne aikoo jouluna,mut sillä oli kauhee kiire eikä se kauheesti kerinny lörpötellä sano vaa ettei se elä vielä nii pitkällä.Saas nähä oonko jouluna ollenkaa kotona ees käymäs,viime joulunakin piti olla ja kaikki oli sovittu mut mamma ei sit tullukkaa hakee eikä ees vastannu luurii.Pelko on et tää joulu menee iha yhtä lailla päi helvettiä, ku ei sitä koskaa tiiä.Tein ihan omin pikku kätösin, jopa äidille joululahjan.Ei vois olla liikaa pyydetty et pääsis omaan himaansa jouluks perhee luo...vai?..
maalasin sille taulun.

-Tulin täs töitten tiimellyksessä miettineeks, että mitä sana luottamus nykyään ees herättää ihmisis.Siis että minkälaisia tunteita,ajatuksia, vai tuleeko mieleen jotai mieleepainuneita kokemuksia.Mulle se että voin luottaa johonkin se on tärkeetä, jos ei johon kuhun luota ei sen kanssa voi oikee olla oma ittensä ku ei sille oikee uskalla kertoa asiota.Entä sitte omalle kohalle aateltuna oonkohan mäkään aina ollu iha luottamuksen arvonen ainahan mä kavereitten asiat pidän omana tietona, mut eihä luottamus oo pelkästään sitä.Jos ihminen luottaa toiseen niin se kertoo kysymättäkin pahasta olostaan ja tunteistaan, ja luotettavan ihmisen olkapäähän on ihana itkeä pahaa oloaan.

Luottamus saadaan aikaan pitkällä ajalla ,kärsivällisyydellä ja rehellisyydellä, ja silti se on niin helppo
hajottaa yhdellä teolla,sanalla tai tekemättä jättämisellä.Mä en oo koskaan pettänyt ystävän luottamusta oon mennyt vaikka läpi harmaan kiven ,että oon pystynyt pitämään lupauksen niille.Toisaalta tein siinä elämäni suurimman virheen nostin ystävät etusijalle ja unohdin että tärkein on perhe.Perhe on se joka on silloin paikalla kun kaikki menee päin helvettiä,perhe on silloin paikalla onnittelemassa ku saat elämäsi tilaisuuden ,se oma perhe on läsnä aina.Paitsi jos on tahallisesti sysännyt perheen pois elämästään esim.teollaan niin ettei ne yksinkertasesti enää kestänytkää enempää.

Aluksi ne yritti puhui ,kertoi kuinka väärin on tullut toimittua ja yritti saada ymmärtämään että ystävät ei oo pysyviä aina ,mutta perhe on.Se tyttö ei kuunnnellut se sulki silmänsä totuudelta eli omassa pumpuli-linnassaan jossain saateenkaarien maassa ,jossa oli vain ystävät.Sitte tuli päivä ku pumpuli-linna romahti se tipahti maan pinnalle,se tajus ettei sillä enää ole niitä ystäviä joita se oli luullut ikuisiksi,ne olivat menneet jonkun toisen tytön pilvi-linnaan leikkimään.Tyttö katsoi hädissään ympärilleen ei ollut ketään, maailma jossa oli ollut turvalliset aikuiset.Oli muuttunut kylmäksi ja pimeäksi ,silloin tytön silmät avautuivat.Rakas perhe oli menettänyt toivonsa ,ja tehnyt niin kun tyttö oli käskenyt poistuneet tämän elämästä.Silloin tyttö tajusi kuinka olikaan tehnyt väärin ,hän ei ollut kuunnellut ketään vaan oli elänyt vain itselleen.Nyt oli jäljellä
enään vain hän, mutta kuinka tyttö toivoikaan että oisi tehnyt kaiken toisin.
Perhe oli haavoittunut tytön teoista eikä enään luottanut, niin kuin tytön perhe oli yrittänyt sanoa "ystävät vaihtuu mutta perhe on se joka pysyy"Jos hän olisi silloin kuunnellut tilanne olisi ollut aivan toinen.

Siinä oli kuvauksellinen tarina, joka toivottavasti saa ihmiset miettimään
onko heidän elämässään arvot kohillaan.Koska tuo pieni-tyttö tarinasta olin minä, ja nyt se tyttö on oikeasti aika tyhjän päällä kun eli vaan itselleen.

-Joulu on suurimmalle osalle perhejuhla,lämmin,tärkeä-päivä , jolloin kaikki rakkaat on koolla.Mulle joulu on kylmä ja yksinäinen , ja päivän kohokohta on kun käyn isän haudalla. Tänäänkin mietin miten selviän tästä joulusta, jos menen kotia tuntuu että tuppaudun sinne.Äidillä on uusi mies ja mä en oikein mahdu kuviohin ,tai siltä musta ainakin tuntuu.Se olisi pelkkää väkinäistä hymyä puolin ja toisin, vaikka totta kai äiti mut jouluksi kotia ottaa.On vaan niin rankkaa ees ajatella että menisin sinne , koska jokanen osa-puoli tuntis ittensä kiusaantuneeks tilanteesta.Pikku-veljen takia haluisin mennä se on niin pieni vielä en halua sen isompana muistavan sitä, ettei sen ainut sisko ollut paikalla jouluna,syntymäpäivinä tai muina sille tärkeinä päivinä.Se on niin pieni ettei se pysty ymmärtämään koko tilannetta , ja aikuisten maailmaa.Aina silloin kun sen rakas iso-sisko vielä asui kotona , se oli sen idoli ja on edelleen.Mä en vain haluisi sen pienen-miehen pettyvän, eikä halua äitikään siinä asiassa minä ja äiti sentään ymmärretään toisiamme.Silloin ku mulla olil pahin murkku ikä ja veli oli vielä pienempi,kun asuin kotona.Niin muistan ikuisesti sen kun mä ja äiti tapeltiin ,ja kun äiti huusi mulle.Kuinka siinä tilanteessa se urhea pikku-natianen tuli mun ja äidin väliin ja huusi äitille naama punasena"ei sinä saa huuta mun syster".Ja kuinka mä sitten juoksin mun huoneeseen itkeen ja se tuli aina lohduttaan ja sano että"mamma on tyhmä ei kukaa saa huutaa mun syster".Nykyään kun mulla ei pahemmin ole asiaa kotiin kaikkien mun tyhmien tempausten takia , se on alkanu ujostella.Mikään ei tunnu niin pahalta ku se ettei se tuu enää käpertyyn mun syliin, ja kerro että se rakastaa mua.Mä toivon että me oltais jonain päivänä taas erottomattomat ja PERHE ,jonka mä joskus itsekkäänä teininä hajotin mun tyhmillä tempauksilla jotka ei johtanu mihkään paitsi siihen että perhe joka kerran mua pyytettömästi rakasti pelkää vaa mitä tempauksia keksin seuraavaksi.Toivon ettette tuomitse mua tän luettuanne vaan yritätte ymmärtää, mä oon jo tuomionu saanu...PS.En tiedä laitanko tän yleisesti luettavaksi koska kyse on niin hen.kohtasesta asiasta laitan heti kun oon siihe henkisesti valmis.

-Näin hämäriä unia :) joku sanoo et ne tulee ali-tajunnasta , jos näin on niin mulla on hemmetin sairas ali-tajunta.Viime yönä olin liittynyt johonki eläinten pelastus tiimiin etsittiin lokkien kiduttajaa ,jolla oli tapana sitoa elävät linnut kiinni laivoihin/veneisiin elävänä ja jättää ne siihen kitumaan.Koko yön mä sitte irrottelin niitä lintuja joista osa oli jo kuollu ja haisi mädältä.Lopuks saatiin se eläin"sadisti" kii ja lähettiin juomaa sen kunniaks, ja iha ku toi ei ois ollu tarpeeks nii unessa esiinty mun edes menny koira ja kisu :) .Sit heräsin ja näin kans toisen unen jossa olin mies jonka kaikki halus jostain syystä tappaa, eka joku hyypiö ampu mua monta kertaa ja mut kuljetettiin sairaalaan.Ja vielä sairaallasaki oli monta ihme hiipparii yks yritti puukottaa mut saksilla , mut osu vahingossa sairaan hoitajaan ja se kuoli.Lähin juokseen karkuun huusin apua koska vuodin koko ajan kuiviin, lopulta pääsin leikkaus saliin ja luulin olevani turvassa ,mut leikkauksesta vastaava lääkäri olikin "pahan" puolella ja heräsin just se oli iskemämässä muhun/mieheen jumalatonta puukkoa.Että tosiaan nuo mun unet kumoaa ainaki ,sen teorian et unet on edellisten päivien tapahtumista kumpuavia tunteita ja asiota.Oon tullu vaa siihe tulokseen ,et mun ali-tajunta on pahasti sekasin :D

-V-loppu oli nimenomaan VEE-loppu sanan mukases merkitykses, koko viikonloppu kipeenä kuumetta ja räkää tuli ku rännistä.Yöt meni niistäessä ja olin varma että hukun siihe limaan ja huonoon oloon, mut nyt olo on vähä parempi.Paitsi ääni hukassa ja kurkussa semmonen olo ku joku ois jynssänny sitä rauta-harjalla, että semmone viikonloppu.Kyllä se tästä ajatus vaa ei oikee kulje ku aivot on vieläki limas, mutta töihin itteni silti pakotin tässä mun työssä ku ei aivoja niinkään tarvita:D

-On jo muutaman päivän ollu kurkku kipee ja nythän se iski se pöpö .Ihan tyypillistä että just perjantaina, että viikonlopun tässä saa sitte sairastaa.Ääni on nii käheenä ettei oo tosikaan , ja tupakki varmaa auttaa asiaa.Se siitä kivasta viikonlopusta.

-Töissä oon missäpäs muuallakaan, ja väsyttää niin pirusti ettei oo tosikaan.Yöllä kun ei oikee uni tullut tässä sitte sitä on soosattu koko päivä puoinukuksissa , että olokin on kuin unissa- kävelijällä.Kaikki tuntuu epä-todelliselta ,ja kun ihmiset puhuu mulle en tajua puoliakaan :).Paitsi se että mulla menee ohi puolet mitä ihmiset sanoo ei oo niinkään uutta , silti melkein koko työ-päivä on menny haaveillessa päikkäreistä jotka otan heti töistä päästyäni.Nyt tosiaan ei jaksa kirjottaa enempää , etten pian nukahda tähä näppäimistön päälle.Kahvia kippaamaan litra tolkulla ja tupakille , että jotensakin saadaan loppu päivä päätökseen.Öitä! :D

-Taas on näitä päiviä kun mikää ei tunnu miltää aamulla heräsin kiroomaan herätyskelloni, joka aina jaksaa muistuttaa et on pakko nousta ylös.Joka päivä on samanlainen herään meen töihin,pääsen töistä, syön ja meen nukkumaan.Kukaan ei ees soittele enään kysyäkseen kuinka menee ei ees oma äiti, periaattessa hyvä vaan sillä mä oon kyllästyny jauhamaan sitä paskaa et "kaikki on tosi hyvin viihdyn töis ym.ym".Koska kaikki ei oo hyvin en enää voi ees valehdella siinä asiassa ittelleni , jos rehellisiä ollaan niin mä oon aika hemmetin yksinäinen.Päälle päin kaikki näyttää olevan ok, mutta missä on ne todelliset ystävät joista voi hakea tukea & turvaa.Mun tämän hetkiset niin sanotut ystävät juoksee kun tuli perseen alla omiin menoihinsa silloin kun haluisin purkaa sydäntä , mutta ku niitä elämä potkii päähän mä muka olen se ainut joka ymmärtää.Mistä niitä todellisia ystäviä oikeasti löytää? onko niitä ees olemassa? vai onko nyky-maailmas vaa nii itsekkäitä ihmisiä ,ettei mulle oo tarjolla kun lohduttavan olkapään roolia...No taidan jatkaa töitä taas "vaihteeks" ...mutta kyllä pistää miettimään, että mikä oikeastaan on todellinen ystävä?..

"Tekisin mitä vaa et pääsisin eiliseen,
hei älä mee jutellaa viel hetki ees,
oon pahoillani kun kävi näin on vaikeeta lähdin tai jäin,
anteeks jos sydämes särin mut yritä unohtaa säkin"(pikku-G)

-Mua vituttaa taas oon pahottanu ihmisten mieliä tosin haluamattani ,oli vaan pakko ja tehty mikä tehty niitä sanoja ei saa takas.Mä vaan tarvitsen itselleni aikaa, ja vaikka kuinka yritin selittää sanoin ne sanat, loukkas sua silti.Tiedän ettet voi ymmärtää, mut yrittäiset ees.En halunnu olla ilkee enkä satuttaa ,mut mä en oo valmis ja tarvin aikaa. Aikaa ajatella tiedostaa ja omia tunteita.Mä olen oikeasti pahoillani, ja älä sure et sä paljoa menettäny.

-kotona istuksin harjaillaan koiria, ja pikku-veljeä pitäs kait pian lähtee hakee se on ollut isänsä luona tampereella.Väsyttää pirusti, eikä huvita tehä mitää kellon siirtäminen on saanu mun pasmat iha sekaisin.Huomenna taas töihin, mitää muuta ei ookkaan ens viikolla tiedos ku töitä.