Demonilesboankka

Alkuun nopee briefing, elikkäs sain epämääräisen puhelun aiemmin Suomen yritysrekisteri Oy -nimiseltä lafkalta, jossa luettelivat firmani tietoja ja kyselivät pitääkö paikkaansa. Pari viikkoo myöhemmin tuli aiheeton 160 euron lasku postissa jostain epämääräisestä palvelusta, jollaista en ole tilannut ja jollaista ei ole olemassakaan. Kaiken takana on tällanen huijarifirma kun Endora Oy, jolla on joku reilu 30 aputoiminimee ja ovat kiusanneet yrittäjiä jo 13 vuotta. Lisäsin sitten kuvan heiltä tulleesta laskusta Facebookiin julkisena ja kerroin heidän toiminnastaan. Nyt neljä päivää myöhemmin kuvaa on jaettu n. 5500 kertaa ja firmasta uhkailivat meikäläistä rikosilmotuksella "väärän" tiedon levittämisestä.

Noh, jos tästä täytyy jotain positiivista repiä, niin ekaks Stara teki aiheesta jutun ja tänä aamuna soitettiin Terassi Medialta, että haluavat auttaa ja tarjoovat meille 800€:n arvosen 1/8 sivun mainospaikan seuraavasta Kotiblogit lehdestä ilmaseks... Tässähän täytyy kohta alkaa oikeesti tekeen töitä.



https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10202768073361502&set=a.2840650393955.94944.1790166895&type=1&theater

http://www.stara.fi/2015/03/05/suomen-yritysrekisteri-endora-oy-luettelopalvelu/

Toisinaan roikun päivän puhelimessa ja toisinaan kirjoitan sähköposteja perseeni kipeäksi istumisesta. Päässäni hädintuskin liikkuu muuta kuin [at]-merkkejä ja halu kiropraktikolle. Joku huijarikin yrittää kusettaa meiltä rahaa aiheettomilla laskuilla tilaamattomista, olemassaolemattomista palveluista laskuttaen nimellä Kylänmahti. Yritin tänään tehdä muutoksia Saunalahden liittymääni Telefinlandin asiakaspalvelussa. Tätäkö tämä yrittäjyys nyt sitten on... Hajamielisyyttä?

Olen saanut osakseni vittuilua kadonneista poskistani. Olisitte saatana ylpeitä. Kyllästyin aina-punaisen kylpyhuoneeni lattiaan, joten värjäsin hiukseni takaisin ruskeiksi. Monennenkohan kerran totean olevani luontainen brunette? Ilta pimenee ja minä en tahtoisi olla yksin. Kissakin kusi pahvilaatikkoon.


Tässähän hajoaa järkikullan alimmainenkin rappunen...




http://dstruthofyouth.blogspot.fi/2015/03/yrittanytta-ei.html

Pahvia, paperia, kuplamuoviamuovia... *poks... poks...* En voinut vastustaa. Kateellisena katselen sen sileää harmaata pintaa joka tuoksuu uudelta. Sormenpääni hivelevät aiempaa matalampaa profiilia valon osuessa niihin kirjainpalkkien takaa joka kosketuksella. Miksen koskaan opetellut kymmensormijärjestelmää... Kirkkaus, selkeys ja uudet ulottuvuudet täyttävät verkkokalvoni. Mikä tämä on... Mitä tästä tapahtuu...

HP Envy 17 on tullut korvaamaan Paven. Tuon kauan palvelleen perkeleen, joka yhden kuvan editoinnin aikana saattoi sammua kolmesti ja jonka haavoja olen yrittänyt parantaa sellaisilla tarroilla kuten Youth against drugs ja tupakointi kielletty. How childish of me... Windows 8, johon menetin uskoni, toivoni ja jonka vuoksi on vuodatettu niin kyyneliä kuin vertakin aikoinaan omistaessani Nokia Lumian, vie varmasti aikansa tottua. Läppäri on iso, samanlainen 17,3" kuin aiemminkin, mutta yli puoli kiloa kevyempi. Puhelimeenkin tuli lollipop-päivitys, aivan kuin sekin olisi uusi. Askelmittari lukitusnäytössä kummittelee näyttäen jo aamulenkin jälkeen lähes kahtatuhatta. En tiedä kuinka pysyn mukana tässä teknologian kehityksessä.

Kelpaapahan tehdä töitä.




http://dstruthofyouth.blogspot.fi/2015/02/uuden-viehatys.html

Testailin tossa meijän kotisivuilla olevaa tarjouspyyntölomaketta ja et mihin se ilmotus siitä menee, kun piti tulla meikäläisen meiliin...

Nimi: Lollo
Sähköpostiosoite: jessica@diibadaabadaa.com
Otsikko: Lollo
Viesti: Lolloneekeri


Eiköhän se menny kaikille yhtiökumppaneillekkin.........

Muutoksia tosiaan, painoni on lähtenyt laskuun alettuani syömään kunnolla ja aloitettuani kuntonyrkkeilyn. Fiilikseni ryhmäliikuntaa (ylipäätään liikuntaa) kohtaan ovat aina olleet vähän kyseenalaiset, ja tähänkin hommaan suhtautumiseni on ristiriitainen. Kausi maksoi 80 euroa, joten treenejä ei mielellään jätä väliin vaikka sinne ei oikein huvita lähteä eikä siellä ole kiva hikoilla, mutta ilmapiiri on mahtava, jälkeenpäin olo on upea ja peilistä katsoo takaisin timmimpi, pirteämpi ja iloisempi minä.

Kävin noutamassa tutkintotodistukseni ja kiitettävää koululla oli minulle osaamisestani matematiikassa, kemiassa, fysiikassa, taiteessa ja kulttuurissa, psykologiassa sekä tieto- ja viestintätekniikassa. Ammatillisissa tutkinnonosissa olin hyvinkin keskiverto tallaaja suorittaen kaikki arvosanalla kaksi. Saamani palautteen mukaan parannettavaa on ruotsinkielessä ja aikataulujen noudattamisessa... Myönnän syyllisyyteni näihin. Se lähes nelivuotinen taival on nyt siis takana ja seuraava etappi, oman suunnittelutoimiston perustaminen, on tapahtunut toissaviikolla. Tulevat torstait ja lauantait tulen riutumaan yrittäjyyskurssilla. Olen innoissani, mutta etenkin peloissani. Toimitusjohtaja Vaakku ilmoittautuu hallinnoimaan!


Olen rakastunut haaremihousuihin erään rennon villapaitailtaman jälkeen, enkä ole koskaan ollut vapaampi. Peace and love kamut ♥




http://dstruthofyouth.blogspot.fi/2015/02/vaatekomeroni-ovi-on-muurattu-umpeen.html

Oon tässä huomenna alottelemassa lyhytyrittäjyyskurssia ja tutustuin sitten ohjeiden mukaisesti ennen kurssin alkamista vähän tulevaan oppimateriaaliin ja Yritys-Suomen sivuihin... Lopetin tutustumisen siihen kun Oma Yritys-Suomen sivulla on linkki "Katso video-ohje sisäänkirjautumisesta". VIDEO-OHJE SISÄÄNKIRJAUTUMISESTA?!

Tähänkö on ihmisten uusavuttomuus mennyt? "MAAN RAKENNUS KOO YY!!1"

Mopsin ottaminen on aina ollut yksi asia lusikkalistallani. Sanotaan että omistajat näyttävät koiriltaan tai toisinpäin ja olen huomannut tämän yhtäläisyyden käydessäni pentutreffeillä. Oli hauska kontrasti eräänä päivänä istuessani vieraassa kodissa vaaleanpunaisella matolla. Päälläni oli suuri musta Grillin' clothesin t-paita ja mustat farkut, tatuointi loisti ranteessa ja musta koira istui sylissäni komea nahkainen panta kaulassaan. Vieressäni istui siro vaalea nuori nainen blondeine hiuksineen ja hänen vaalea miehensä sohvalla. Sylissään naisella oli valkoinen yhtä siro bichon frise pentu. Koirilla oli hauskaa vastakohtansa kanssa ja niin oli meilläkin.

Koiraihmiset, siis sellaiset joilla ei muuta elämää olekaan kun näyttelyt ja trimmaaminen, ovat kovia arvostelemaan. En tiedä otanko itseeni helposti, vai vituttaako vain yleinen nenänvarttapitkin katselu, mutta koiraihmisten Facebook-ryhmät ovat ehkä pahimpia. Kyselin ohimennen Tampereen koirapuistoista ja kerroin että Vincent on vajaa viisikuinen mopsinpentu. Vastaukseksi sain lähinnä "Kato vittu Googlesta" ja "Et voi pentua viedä koirapuistoon edes pienten puolelle, se kuolee saatana." Samahan se on kun lapsia kasvatetan nykyään pumpulissa, uutisetkin täytyy kieltää. Ei pentu eikä lapsi koskaan opi, jossei se saa kokeilla.

Joku ilmoitti ryhmässä että koirienmyrkyttäjä on liikkeellä asuinalueellani. Minkälainen sairas paska saa nautintoa rotanmyrkyn laittamisesta makkaranpaloihin ja niiden nakkelemisesta lenkkipoluille? Faith in humanity lost.

Kaikenkaikkiaan Vincent on päivieni piristys, halittava rakkauspakkaus josta saan älyttömästi energiaa. Lohduttaakseen se tuo minulle lempilelunsa, ärsytääkseen se syö kissanpaskaa ja hieroo sitä tassuillaan lattiaan enkä siltikään voi olla nauramatta. Pojan oppimista ja kasvamista on hieno seurata. Ihan turhaan maanittelin itselleni että jos siitä tuleekin kamala kakara, joka ei koskaan opi mitään, joka metelöi ja joka paskantaa sisälle vielä kolmenkin vuoden päästä ja se kaikki on minun vikani. Päivä päivältä se tulee kissan kanssa paremmin toimeen ja on itsenäisempi. Touhuamisesta, kouluttamisesta ja siivoamisesta on tullut osa arkea. Vinnie on ollut mukanamme tekemässä remonttia ja piristämässä kaikkia maaleisine tassuineen ja heiluvine kippurahäntineen. Aamuisin kun se kaikki voimansa käyttäen kipuaa syliini sohvalle kaataen matkallaan kahvikupin toistamiseen, en voi olla hymyilemättä, varsinkin kun kissa tulee perässä. Pojan kasvamisen huomaa oikeastaan vain siitä että pantaa on jouduttu löysäämään jo kolmella reiällä.

Se tulee varmasti aina olemaan silmissäni sellainen lapsi, joka minäkin ehkä olen oman äitini silmissä.




http://dstruthofyouth.blogspot.fi/2015/01/koiran-omistamisesta.html

Nyt vittu... Voitaisko tässä taloudessa lopettaa eritteiden syöminen? Menin vielä pienille aamu-unille yheksän aikaan ja heräsin äskön siihen että kissa oksentaa murokulhosta juodut maidot mun päälle sänkyyn ja koira vetää sitä oksennusta mun päältä kun body shottia.

Teen noista kohta sellasen circle of lifen et teippaan jesarilla molempien päät toistensa perseisiin, jos loppuu tää meikäläisenkin siivoominen. Get a pet, it'll be fun, they said. Get two, it'll be even funnier...

Päivää ennen vuoden viimeistä kävimme ystävättäreni kanssa syöttämässä jalkojamme kaloille Tampereen asematunnelissa. Kai sitä voi kauneushoitoloissa ravaamisen aloittaa kaikista sairaimmastakin paskasta. Ensin tuli hirvitys, sitten ällötys, kutitus ja lopulta kalapedikyyri osoittautuikin erittäin rentouttavaksi hoidoksi. Jalat tuntuvat pehmeiltä ja askel kevyeltä.

Pakkaset tuli ja meni, olen saanut tänään nauttia vesisateesta. Edelleen näen painajaisia koulusta... siitä että sinne täytyisi palata.




"Katselin vuoden viimeisiä värivaloja ekstaasissa

Pesin hiukseni sateessa
Väri valui tunnottomia jalkojani pitkin tammikuiselle kadulle
koirien nuoltavaksi


Siinä hetkessä halusin nauttia annoksen itsekuria
ja -kunnioitusta."




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2015/01/jalat-tiukasti-maanpinnan-ylapuolella.html

Ilmeeni, kun minulle kerrotaan _viikkoa_ ennen valmistumispäivää että "Kappas, ei ollakkaan huomattu että sulta puuttuu täältä yks opintoviikko vapaasti valittavia..." Ilmeeni, kun koulu, jota olen käynyt nyt vittu kolme ja puoli vuotta on pilaamassa yrityshaaveni omaa huolimattomuuttaan. Henkilökohtaisesti voin sanoa että Tredu on aina ollut se saatanan ärsyttävä pieni ääni takaraivossa joka kertoo että olen saamaton, en pysty tähän ja kuinka en tule koskaan olemaan hyvä siinä mitä teen. Henkilökunnalla on tuntunu alusta asti olevan jonkinlainen asenne meikäläistä kohtaan: puhutellaan kun lasta, mikään ei koskaan riitä ja lannistetaan lakkaamatta vaikka kuinka parhaansa yrittäisi. Jos mä jollain keinolla pääsen teistä eroon perjantaina, niin mulla ei ole Lempäälän toimipisteen "ohjaajille" muuta sanottavaa kuin että olette syöpä. Iso, ruma, lihava, parantumaton syöpä.

Sincerely, Jessica