Mieli haluis päästä nukkumaan,
joskus pääsen alitajuntaani hukkumaan
Monimuotoisuus lepää jokaisen mieles,
tapaan itseni oman egoni vieres
Täytän reppuni positiivisel ajattelul,
en anna sijaa kateellisen panettelul
en laske lampaita vaan lasken meren jokaista pisaraa,
soitan kullattua tammista akustista kitaraa
Se sointu vie mut matkalle jolle mä jään,
uskomaton kääntää kyynisen pään
Sumussa kuljin ja löysin itseni sieltä,
tilasta jossa todellisuudel ei ole tippaakaan mieltä
Kauneus on katsojas mut mitä jos silmiä ei oo,
katon lasipallost itseni surullista kohtaloo
Löysin käden ja tartuin siihen kiinni,
ääni päässäni sano et nyt vittu riitti
Kävelen pitkin rantaviivaa mut seurana oma suruni vain,
koitin itseni antaa mut mitä siitä sain
Rikkihapolla kasvoni kauniiks,
vitun likanen sun joutas kuolla sun tautiis
Liha ihoni alla mätänee ja kuolee,
viisas tulehtuneet haavansa nuolee
Vereni on vihreetä se heijastaa valoo,
sieluni kärsies rakkaus on paloo
Ei vittu nää mun kynnet kirjoittaa sellini seiniin,
demoni mun silmistä tuijottaa peiliin
Puren kieleni irti ja juon pilaantuneet nesteeni,
kirjoitan verellä kirjan ja ikuistan sen hetkeeni
Raiskaan mun ruumiin ja teen siitä taidetta,
otan muutaman lisää ja nostan vauhtini vaihdetta
Mä en enää jaksa ymmärtää maailmaa,
en materiaa sekä omaisuutta haalivaa
Mielummin vien itseni paremille vesille,
sanon aamen lämpimille kesille
En jaksa enää maailman painoa kantaa,
en vastapuolelle voittoa antaa
Mut sama mustan lipun mies tulen aina olemaan,
antaa ahneet tykkii mut me pistetään kovempaa