-DogeVito-

niin paljon näkemät
niin paljon kokemat
elämässä päämäärä hämäräs
sit rupeen kelaa elämäni tahdon haluu

löydän sut mun viereltä
tunnen kuinka sydän mulle ansan virittää
rupeen rakastuu sen ymmärrän tärkeeks
sut nään mun elämässä järjen ääneks


sit rupeen elämässä tekee käänteen
sun vierees teen lopullisen päätteen
otan sut kainaloon
katon sun silmiin ja tunnen sen rakkauden sielt

tunnen kun sydän kertoo tunteen
se päänsä mun viereen sulkee
mun elämässäni virtakii kulkee

en tahdo sua pois vaan lähemmäs
lopulta tajuan mun välittävän
sut mun lähelle vaadin
ja lopulta siihen se myös saankin

sun lämpös mulle annat
tunnen kätes mun kädellä
hieman hämmentyneenä suudelman suulles annan
kun sä mun vieressä nukut
sun annan nukkuu ja rupeen vaa ajatuksiin hukkuu

en jaksa kelata päivää huomista
rupeen hiljaa kelaa päiviä muistoista
en jaksa käsittää elämää
enkä ymmmärrä tätäkää

mun mieltä painavaa on turha avata
kun rupeen vaa tekee mielee haaveita
kadotin avaimen sisimpään
etsin tuota turhaan
kustansin elämäni murhaan

tunnistan kaiken sisälläni
mut en kerro niitä asioita muille
tai edes sitä sulle
en oo tarpeeks sitkee
enkä jaksa enää ees itkee

sun täytyy jaksaa
jos mun sydän rupee reistaa
nii annan siihen elämästä paskaa
sit rupeen silmiä ummistaa
kelaa mun sisimpää uudestaa

en ymmärrä ajatuksia mun
kun kädessä on avain sydämmeen sun
en tiedä mitä tehdä sillä
kun tiedän vain miten mun pitää tehdä

en tahdo pitää pahaa sisällä
tahdon vain antaa sille kodin
josta väkersin sulle modin
joka viimein hävisi
niinkuin nykyinen elämänikin katosi
ja mieleeni jää vain pahat aikeesi..

kuulen päässäni sanat en luota
en tahdo enää sulle pahaa suoda
tää vaan tapahtui näin
en pysty takas enää tulla

en ajatuksiani saa päähän
kun pelkästään vain pelkään
ja kuulen noi samat sanat mitä sulle sanoinkaan
anteeks tästä
oon vaan paikalla läsnä

kuulen kuin sydän ei enää päästä ääntä
tunnen kuinka kyynel poskelle vierii
en tunnusta tunteita tässä
kun mun luotto on pelkästään jäässä

en tahdo sua satuttaa
tahdoin vain rakastaa
nyt en enää siihen pysty
yks temppu se tän särki
mun tajuntani räjäytti
nyt vain enää on olemasas kipu ja pelko..

näen sen kun lasi pirstoutuu
ajatukseni hajoaa kasaan
en tiedä mitä tehdä
en jaksa enää mitään nähdä

tunnen taas tunteen kuinka rakkaus katoaa
yritän tajuta mikä meni taas
en jaksa avautua sulle vaan

et varmaan ymmärrä mikä tunne mulla on
kun kerran mun sydämeni särkynyt taasko
jos miettisin onko ratkaisu oikeahko

mikään ei ole ratkaisu tähän
ei ole ajatukseni järkeviä edes vähän
tahdon pois täältä
haluan tuntea tyhjyyden

tajuanko oikein vai onko se vika mun
jos rupeen nyt taas hylkimään lämpöä sun
hajotan käden ja myöskin järkeni
elätän myös sydämmen mustalla paskallani

tapan itseäni sisään päin
koska sitkeä ihminen itkee vain sisäänpäin
ei koskaan näytä tunteitaan ulospäin
häpeäkseen tappaa omantuntonsa

senkun tietäisi mitä ajattelisi
olisi parempi jos en vain enää tunteilisi

noi sanat saa mut miettii
tätä elämää se hallitsee
raha on ainoa mikä täällä meitä määrää
elämässäs säkii vaa hääräät

kelaat mitä ostat kaupast
mut et koskaa mieti
et miten oot sen orja
se sua pakottaa täällä elää

sä et saa ruokaa edes
jos sulla ei oo rahaa
et mitään millä elää
täällä sua se märää mikä maksaa

jos ajatukses laukkaa
anna sen mennä vaa
rupee tekee omaa kuviota
unohda maailman herruus

elä sun elämä niinku pitää
kelaa mitä et oo kokenu
ja rupee tekee sitä omaa juttuu
tee sun naapureista tuttuu

kaverit mulle sanoo mitä tehä
mut mä en jaksa ajatella
teen sen omalla tavalla
hakemalla huomiota kadulta

etsin sen tavan millä elää
rupeen tekee tätä paskaa
ja sen jälkeen ajattelee vasta

karkaan todellisuutta eritavoin
käännän katseen tulevaan päinvastoin
ajattelen tapahtuneita
menneitä asioita
erillaisia ihmisiä kasoittain

uuvun tähän maailmaan
ajattelen virheitäni
eritavoin yritän saada itseni ulos
muutan tätä maailmaa erilailla

tahdon paeta todellisuutta
en ymmärrä enää itseni elämästy
tahdon vaan päästä pois täältä
tehdä asiat eritavalla
kääntää katsetta ongelmista pois

siirryn itseni erillaiseen transsiin
pakenen todellisuuden melua
ja tavallaan myös oman elämäni kajoa

tahdon hävitä täältä todellisuudesta hetkeksi
löytää oman elämän tärkeyden periaattellisuuden
raha meitä vain määrää täällä

olemalla lapsi löydämme uutta
myöskin haavellisuutta
ei vaaroja ei mitään
kaikken tärkeintä on vain äidin oma lämpö

valvottaa kysymykset itsestäni kuka olen mitä teen
antakaa anteeksi minulle tämä todellisuuden tuska..

ootko koskaa miettiny elämää?
mä sitä mietin aina
rupeen kelaa mitä täällä on
missä syntynyt oon

entä jos mua ei olis
miten sit kävis?
rupeen väsymään tähän yksinäisyyteen
ainaseen hellyyden tunteeseen
toivoisin että saisin sen rakkauden mitä kaipaan

sydäntä riistää kipu
rakkauden puutteen ikuisuus
tunnen aina suurta tuskaa
sydäntä raastaa

leikkiikö kohtalo vaan mulla
tahtoisin tutustua siihen rakkaaseen

kuka mut hallitsee?
kuka vie meikän?
keneltä saan rakkauden sen suuren jotain kaipaan?
nää on ne ainaiset kysymykset sydämmes
tajunnan hellyyden elämän keveyden

tunnen sun läsnä olon
kaipaan sun hellyyden oton
tahdon sut omaks, missä liet
kenelle tällä hetkellä kuulut
vai kuulutko ollenkaan

sä joka tiedät tän tunteen
kerro mulle miten saan sen oikeen
mitä mulle tapahtuu kun olen saanut sen
toivon teidän ymmärtävän olotilani tahdon vain saada rakkauden...

oon monesti funtsinu mikä mussa on
kuinka joku muhun langeta voi
mikä sen tekee
minne se menee?

en tajuu miks rakastua muhun
tai no eihän kukaan sitä rakkaudeks viel voi sanoo
tunnen kuinka johonkin kiinnostuu
lopulta tajuun, että se vaan haavoittuu

pitäis yrittää löytää sitä sopivaa
jonka kanssa pariutuu
olla se varattu
eikä se ainainen sinkku

pelkään vaan sitä et satutan toista
tapan sen tunteet
en tajuu ku nään jonkun tykästyn mut silti pelkään
rupeen miettii miks niin teen mut
lopulta taas sen feildaan

joten tässä tää älä rakastu
sillon suhun sattuu
joten mun lähellä sä haavoitut
pliis eti joku muu jos näin käy...

en tunne surua,en iloakaan,tunnen kuinka satutan itseäni lisää ja lisää

kaipaan paljon niitä ketä en enää nää ikinä

mietin paljon kaikkea
sun ilojas suuria
tajuan viimein kuinka kaipaan

en tahdo ymmärtää
haluan viimein uneen vaipuu
kauas kaikesta paskasta lähteä
tuntea kerrankin kuinka teitä en nää

haluan kuulla sun naurus
tahtoisin nähdä viellä itkus
tuntea kuinka olen tärkeä
nähdä sun olevan iloinen

toivottavasti sulla on onnelista toisel puolel
täällä sulle ei jääny ku paskoi muistoi
ajattelen miks sun piti mennä jo
sulla oli elämä viel edessäkii
ei sua kuolema saanu viedä

vaik sä teit mitä vaa
en mä sua tuomitse
tahdon nähdä sun ilon
enkä tosiaa sun suruu

en tahdo enää ymmärtää mitään en etenkää tätä...
te kaikki kaverit ketä mul on ootte helvetin tärkeitä toivottavasti ette koskaan katoa mun elämästä... <3

tee yks virhe kadu sitä aina
tunne kuinka sadut elää siellä aina

en vittu jaksa
mut mun on vaa pakko maksaa
teot ovat rumia
sanat ovat pahoja

tapan itseeni koko ajan
tuhoan kaiken

satutin väärää ihmistä
lankesin toisen silmistä
en tajua mikä mussa on

tuhoan itseni täysin kokonaan
häviän mustaan virtaan
lopulta löydän kultaa

mutta kaikki on vain unta
suurta painajais unta
elämän mustaa lunta

tunnen kuinka niskojasi niksautat
turpaan mua napsautat
ei se mua satu enemmän mua sattuu omat teot...