yöPerhonen

Joo se oli semmosta. Nyt voisi olla uusi turina tuokion paikka:)
Innostuin niin että sain karmian hikan:D
Ihana päivä tänään eikö?:)
Onnea nimppari sankareille!
Ja kaikille muillekin.
Minä taidan tänään uskoa että pystyn todella määräämaan itse oman elämäni suunnan.
Siispä, pian suunnistan jollekkin tanssikoulun sivuille ja ilmoitan itseni vihdoin monen vuoden tauon jälkeen kursseille.
Voiko olla tottakaan että viitä on jo niin kauan?
Jos nyt oikein lasken niin olen viisi vuotta kerännyt rohkeutta aloittaa udestaan.
Alunperin lopetin tanssin kun minua alettiin kiusaamaan tanssi ryhmässä, mutta sen jälkeen tultiinkin siihen ikään että oltiin vain kavereiden kanssa, eikä harrastusta tai mökille lähtöä voinut kuvitellakkaan.
Mutta nyt olen saanut tarpeekseni omasta laiskuudestani ja pelokkuudestani!
Voi hyvin olla mahdollista että jännitän niin paljon ensimmäisellä tunnilla että mahdollisesti pyörryn (minulla on nääs aika moinen sosiaalisten tilanteiden kammo) tai että kiusaaminen alkaa jälleen, mutta se on ihan yksi p****n hailee kuulkaas. Jos nyt tähänkin asti on kaikista apinoista selvitty niin miksi en selviäisi tästäkin.
Sitä paitsi viimeisen vuoden ajan olen vain hymyillyt, murutellut ja puolustanut/auttanut kiusaajiani, se on se oikea asenne nähkääs:)
Enkä kyllä ymmärrä miten edes joku kommentti kuten "läski" tai "huora" tai muuvastaava voisi loukata minua?Kun eihän niissä edes ole mitän perää:D:D
Mutta se tanssi. voi minä kaipaan tanssia niin sydämmeni kyllyydestä.
Pian se alkaa, olen jo alkanut käydä lenkillä sitä varten.
On näet tuo yleis kunto huipussaan vuosien toimettomuuden tuloksena:)
Ruumiistani tulee temppeli. Teen siitä vielä kauniin, voimakkaan, notkean ja sulavaliikkeisen.
oih minä odotan:)<3
juu.. kai tässä täytyy palata töihin palaillaan taas:)

Mä huomasin tässä että olen jo kauan syyttänyt niistä huonoista asiaoista joita mun elämässä tapahtuu.
Eilen jotenkin heräsin että:
Ei vittu. Mä oon mokannu.
Tajusin siinä samalla että ei oo muuten ensimmäinen kerta.
Kumpa vaan osaisin pyytää anteeksi.

Asiasta kalataloon, mulle jäi jotenkin pyörimään mieleen toi eräs keskustelu ystäväni kanssa..
Puhe oli itsemurhista, en sen enempää pohjustakuin että
olen aina pitänyt sitä todella itsekkäänä tekona sillä, ei ole ketään kenen kuolema ei olisi jollekkin! kova paikka.
Ystäväni totesi että no toisaalta itsekkyys on aika pieni hinta siitä jos täältä todella haluaa pois.

Ne sanat eivät jätä minua rauhaan.
En tiedä miksi...

Muistan sen ensimmäisen kerran kun näin sinut.
Muutama vuosi sitten.
Olin tulossa koulusta, oli talvi ja asemallakin oli niin kylmä että hengitys höyrysi vaikka lämmitys oli päällä.
Hieroin paleltunutta nanääni nojaten tolppaan toisella kädellä ja kun nostin katseeni sinä seisoit siinä.
Keskellä ihmis virtaa kuin kuin olisit ajan ulkopuolella, vaikka kaikilla muilla on jatkuva kiire jonnekkin.
Siinä sinä seisoit vain, näppäillen kitaraasi ja napaten aika ajoin joitakin itsensä unohtaneita pois arkensa huumasta.
Sinä nappasit minutkin.
Sen jälkeen olit usein kaikkialla. Hymysi tuntui vetävän jokaisen kasvoilta pois tuon väsyneen teennäisyyden, mutta minä usein piilouduin jonkin pylvään taakse silmät suljettuina kuuntelemaan niitä tuttuja kappaleita jotka kuitenkin joka kerta tuntuivat tuovan uuden merkityksen tai näkökulman mukanaan.
Mutta niin pian tuli kevät.
Sinä katosit ja kuulin enään vain surullisen huilun täyttävän nämä tyhjät aseman huoneet.
Näin sinut kyllä kerran metrossa ja näytti kuin olisit hymyillyt minulle. Tai ehkä sinä vain hymyilet aina.
Odotin kesää, ehkä sinä palaisit.
Et palannut.
Odotin talvea, sillä ehkä sinä palaisit talvellahan me kohtasimme.
Et tullut.
Tuli kesä jälleen, ja elämäni oli iloista musiikkia tulvillaan.
Ja kuinka olisin arvannut, että kuin ensi kohtaamisellammakin täysin suunnitelematta olit täällä jälleen. Etkä koskaan ollutkaan ollut poissa.
Olit etsinyt minua.
Olen tässä. Mitä odotat?

Nyt olen sitten heittänyt pallon peliin ja lyöntiä odotellaan.
Eli suomeksi, lähetin sille kundille nyt ´
sitten viestin jossa pyysin hänet kahville
ja jään odottelemaan mitä tuleman pitää.

Okei.. reilu viikko sitten eräs kundi pyysi minua ulos ja annoin hänelle puhelin numeroni.
Nyt kyseinen henkilö on jo kahdesti ottanut yhteyttä, mutta ei vieläkään ehdota tapaamista, vaikka oli kovin innoissaan kun ensimmäistä kertaa puhuimme puhelimessa.
Itse olen sitä mieltä että hänen kuuluisi ilmoittaa haluavansa tavata (+ajankohta ja paikka), mutta olen kovin kärsimätön.. En usko että se johtuu ujoudesta, uskalsihan hän keskellä kirkasta päivää tulla pyytämään lähes ventovieraan tytön numeroa.
Pitäisiköhän hänet koittaa unohtaa ja mennä sitten treffeille jos hän joskus vaivautuu suoranaisesti pyytämään vai ottaakko nyt ohjat omiin käsiin?!?!

Jeap. Himos reissu ohi ja olo on vähemmän ja enemmän sekava. Lähinnä väsymyksen ja armottoman ryyppäämisen jäljiltä, mutta myös siksi että harmaa paluu harmaaseen elämääni on alkanut. Toisaalta, tänään en tunne itseäni niin värisokeaksi sillä kotiin päästyäni minut on jo muutamaan otteeseen yllätetty positiivisesti.
Silti kun katson reissulta otettuja kuvia se kamala ulkopuolisuuden tunne kouraisee kipeästi.
Vaikka kulunut viikonloppu oli suurilta osin hauska,
tuli aika ajoin jälleen tunne että tavallaan katselen sivusta tapahtumien kulkua.
Pelkäsin kovasti lähtöä ja äkkiä huomasin pelkääväni enemmän paluu matkaa joka tarkoitti ettei olisi enään käsitettä me. Meillä tarkoitan siis meitä neljää, joista tulee minä ja muut kun palataan takaisin sinne missä minä olen poissa kun muut ovat paikalla.
Mutta ei sillä oikeastaan ole niin väliä. Meillä Oli hauskaa se on pääasia.

Jos joku sattuu tietämään tuon kappaleen joka tuli perho vaikutuksen lopputeksteissä, pliiis kertokaa mikä/kenen se on!!!!<3

Hellurei dibadaba dei:) noin tunnin päästä päättyy työpäivä ja sitten pikapuoliin startti himokselle!<3
Ihanaa tätä reissua on odotettu, vaikka ikävä kyllä siihen on tullut muutamia muutoksia kuten esim yksi matkan osa puolista on vaihtanut merkitystään elämässäni, mutta ei se haittaa pää asia että kaikki tulevat toimeen keskenään ja eyyä meillä on hauskaa.
Iltasella se sitten alkaa. Saas nähä, kai tästäkin hengissä selvitään:)

Päivän ahaa elämys:

OLEN IDIOOTTI... kunhan ajattelin ilmottaa...<3

Heeh, kaksi tuntia.
Mitähän sitä tekis?
Ei ole taas muutamaan tuntiin ilmestynyt mitään töitä.
Mutta koska palkka silti juoksee, en valita.
Mikähän olis hulluinta mitä työpaikalla voi tehdä?
Siis niikun for real?
Habbadi babba.
No, mitäs sinä oot tänään tehny?
Onko sulla muuten sukat jalassa?
Mulla ei oo.

Aika hulluu. Viime sunnuntaina, olin kaikessa rauhassa krapulanokosilla meidän olkkarin sohvalla ja ovi kella soi.
No ovella oli meijän alakerran naapuri 3 kerroksesta ja mä olin vähän ihmeissäni herätyksestä etten meinannu ensin tajuta mitä se horisee.
Kävi kuitenkin ilmi, että poika raasulla oli jääny avaimet kotiin ja se oli tullut pyytämään jos saisi kivuta meidän parvekkeelta omalleen.
Olin kyllä vähän kummissani moisesta taktiikasta hoitaa naapuri suhteita, mutta eihän sitä rappukäytäväänkään voinut jättää.
Joten laskin sen parvekkeelle ja sinne se poika kipus kerroksen ales päin kuin mikäkin marakatti:D
Mua kyllä vähän nauratti sen jälkeen.