yöPerhonen

se vetää mua puoleensa.
the darkside.

Huomaan, vaikka muutan mieltäni sinun suhteesi,
se ei muuta tunteitani sinua kohtaan.

Voi, niin pehmeä on ihosi!
Hellästi kättä pidä kädelläni.
Ohjaile mut kotiin kun tuoksustasi humallun.
Vuoteelleni kanna,varoen.
Viereen yöksi jää.
Älä kulu pois aamun ensi säteestä.
Älä lähde lakanoistani ikinä.
Vielä huomiseksi jää.
Jää minuun, kietoudu lanteilleni kuin olisit vain puolikas ilman minua.
Minä olen puolikas vain ilman sinua.

Äkkiä muistin kuinka paljon pelkään hyvästejä.

Huomasin tänään karistaneeni menneisyyden haamuja harteiltani.
Katselin sinua pitkään ja mietin.
Ehkä se ei ollutkaan kaikki niinkuin ajattelin.
Joskus tarvitsee aikaa ymmärtääkseen.
Pienen itsetutkiskelun jälkeen aloin ymmärtää,
että et ole minulle täysin korvaamaton.
Rakas ja äärettömän arvokas minulle, mutta et korvaamaton.
Eikä minulla ole syytä enään olla vihainen.
Ei nyt kun ymmärrän omat tunteeni.:)
En ehkä ollutkaan edes vihainen sinulle vaan itselleni, kun antauduin tunteiden valtaan.
Enkä luultavasti ollut niin surullinen menttäessäni sinut,
vaan menettäessäni kaiken mikä siihen liittyi.
Niiden rakkaiden kasvojen keskellä en tuntenut itseäni enään tervetulleeksi, siellä missä minun on paras olla.
Tuntui että veit minulta paikkani ystövieni sydämmessä,
aina kun soitit sinä olit siellä missä minä olisin tahtonut olla.
Olin ulkopuolinen.
Nyt aijon korjata tilanteen.

Minusta on kadonnut hyviä ja huonoja puolia vuosien varrella.
Tänään mietityttää, miten jyrkkä määritelmä pinnallisuus on?
7 luokalla ollessani sillä ei ollut minulle mitään väliä.
Okeis, ehkä liioittelen, olin toki itse krittiikkinen ja huomion toisinaan myös muiden ulko näköä, mutta miksiköhän ihmeessä siitä on tullut iän myötä tärkeämpää.
En ole sellainen ihminen, joka esim rupeaisi ilkeäksi kenellekkään, koska hänen ulkonäkönsä ei miellytä, tai välttelisin etnisistä syistä, mutta olen huomannut miettiväni itsekseen ehkä hieman ilkeäänkin sävyyn joistain toisinaan kuten " hyi, tollasen kanssa en kyllä ikinä suutelis".
Mutta toisaalta, kun puhutaan sisäisestä kauneudesta senkin voi kukin käsittää omalla tavallaan.
esimerkki:
Meidän luokalla on poika joka on monen ulkopuolisen luokittelun mukaan "nörtti".
Eli suomeksi pukeutuu erilailla kuik suurin osa, on hieman hiljainen/ujo, omistaa silmälasit ja käy tunnollisesti koulua.
Kukaan ei ensimmäisenä vuonna juuri kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
Jossain vaiheessa joku tuli pyytäneeksi häneltä apua tehtävissä ja siinä samalla tuli juttelua.
Pikkuhiljaa kaikki puhuivat hänelle useamminkin vaikkeivat tarvinnutkaan apua, minä mukaan lukien.
Nykyään poika on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin meidän luokalla.
Ei pätkääkän muuttunut, samat vaatteet silmä lasit ja vieläkin ujo, mutta en minä sitä huomaa enään.
se o nminusta sisäistä kauneutta, kun
(joskin toisinaan pitemmän prosessin tuloksena)
ei enään kiinnitä huomiota toisen ulkoisiin seikkoihin, tutustuttuaan sisimpään.
Voisin jopa myöntää pitäväni juuri hänestä etiten neidän luokklaisistamme..:)

Koska kaikkia kumminkin vituttaa (anteeksi kielen käyttöni) kun blogitan jatkuvasti niin päätin että jatkan siis entistä enemmän:)
En oikein edes tiedä mitä hittoa teen kuvakkeessa.
Sen verran harvassa täällä on sellainen keskustelu joka minua kiinnostaisi. Okei jos ei lasketa mukaan kavereita from reality, joiden kanssa tulee juteltua.
"herutus" ei perse mikä sana..:D:D
tulee ihan mustaherukkamehun valmistus mieleen.
öö.. päivittäin tulee näitä "panisin" "sexy" "söpö"
"hei kaunokainen" "hyvät huulet" "nätti".. jne. mutta kertaakaan en ole vielä törmännyt huomiota herättävään tai mielenkiintoiseen, ennenkuulemattomaan tai edes persoonalliseen isku yritykseen.
On käynyt mielessä että suurin osa täällä ei varmaan edes hae varsinaisesti seuraa, kun ei yritystäkään löydy.
Toisaalta omakohtaisesti se ei minua haittaa sillä etsin itse poikaystäväni yms yleensä muualta kuin netistä.
Mutta jos sinulla riittää kekseliäisyyttä tai olet saanut jonkun huvittavan/varteen otettavan isku yrityksen
olisi hauska jos kommentoisit sitaatin tänne, tyty tai poitsu iahn sama.
Muutenkin saa turista, olisi mukavaa kuulla kuulumisiasi, vaikka nämä minun blogini ovat varmasti harvinäisen tylsää luettavaa ja (pahoittelen) täynnnnnä ki-ki-kirjoitus virheitä..
ei muuta.
pulu kuittaa.

mikä hitto seoli se vanha satu missä joku taistelee tuulimyllyjä vastaan?

Tänään tekisin mitä vain jos pääsisin pois itsestäni.
tänään on niitä päiviä kun menneisyyteni haamut eivät anna hetkeksikään mielen rauhaa.
tänään muistan vain kaikki virheet, joita en olisi tehnyt jos olisin edes kerran ajatellut.
olen selkä seinää varten, en voi hengittää.
En tahdo riisua aurinkolasejani, katseet tekevät liian kipeää.
Jos vain löytäisin reitin, juoksisin niin kauas kuin voin, kuin ikinä pääsen ja käpertyisin jonnekkin missä ei tarvitsi kohdata kenenkään hyväntahtoista katsetta.
lika ei lähde vaikka kuinka pesee.
en ole viime aikoina juurikaan tehnyt mitään kovin väärää
muttase ei muuta sitä tosiasiaa että vanhoillakin teoilla on seurauksensa.

olin unohtaa.

Eilen.
Pikku-Sandra oli iloisesti lähdössä töiden jälkeen rannalle.
Pikku-Sandra meni siis työpaikan vessaan vaihtamaan bikiinit päälleen ennen lähtöä
ja oli matkalla ulos telekalta kunnes äkkiä pikku-Sandra tajusi että avaimet ja kulku kortti
(jolla pääsee sisään-ja ulos telakalta) ovat toimistolla.
No ei kuin kiireen vilkkaan takaisin toimistolle,
mutta jälleen kerran pikku-Sandra ei ottanut erästä asiaa huomioon.
Toimiston ovet ja oikeastaan koko rakennus lukkiutuu automaattisesti klo 16.00.
Ja kello oli minuutia yli.
Pikku-Sandra sitten hätääntyi.
Pikku-Sandra soittaa työkaverilleen niinalle, mutta niina ei vastannut.
Pikku-Sandra koitti soittaa äitille mutta äitikään ei vastannut, eikä se ollut kivaa.
Pikku-Sandra soitti kitille ja kiti vastasi ja pikku-Sandra rauhoittui hieman vaikkei kiti voinutkaan auttaa.
Sitten pikku-Sandra muisti että vartia- sedät ovat vielä töissä ja käveli halki aution telekan toiselle puolelle asti Falkin kopille.
Siellä setä antoi kulku lätkän jotta pikku-Sandra voisi hakea omansa toimistosta.
Pikku-Sandra käveli takaisin toimistolle, mutta eihän se lätkä siihen rakennukseen käynyt.
Viimeisillä voimillaan pikku-Sandra palasi toiselle puolelle telakkaa joka on hyvin hyvin pitkä matka.
Vartia setä päästi pikku-Sandran ulos ja pikku-Sandra oli niin uupunut harmissaan, mutta päätti silti lähteä rantaan niinkuin oli aikonut.
Matkalla sinne tapahtui myös kamalia. Kenkä hajosi.
Vihdoin rantaan päästyään (klo 17.30) pikku-Sandra lysähti hiekkaan ja nukahti.