Demonilesboankka

Pieni tauko pakkaamisesta antaa tilaa kuulumisten päivittämiselle. Vihaan epätietoisuutta, huonoa tuuriani, Nokia Lumiaa sekä hashtageja. Täytyy varmaan lähettää postissa Tampereen sossuun almanakka, jos heillä ei sellaista ole, sillä jos tilanne olisi se että minulta lähtisi asunto alta sunnuntaina 1.6. niin olisin kadulla tavaroideni kanssa. Saatana. Ja vielä suuri kiitos Lumian päätähuimaavan kestävyyden, oli minun pakko ostaa uusi puhelin: Samsung Galaxy Trend, koska Android. Elisa Shopitista 99,-.

Aivan, tein jotain muutakin yllättävää tänään. Lisäsin ensimmäisen kuvan Instagrammiin! En vielä tiedä kuinka se toimii, mutta eiköhän tämä tästä suttaannu... Eikai se ole yksi niistä paikoista joissa käytetään niitä perkeleen #hashtageja, sillä sinä tapauksessa minun täytyy vakavasti harkita uudelleen tätä ig-juttua...

Demonivaakku ja teknologia... Noup.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/eniten-vituttaa-mansen-sosiaalitoimi-ja.html
http://instagram.com/demonilesboankka

Vaakun
vapun vaapun

Suudelman saadun
tarkastan laadun

Sattuu,
kaadun

Kaupungit saastuu ja
lopussa kaikki meistä vain maatuu.




(Nää on taas näitä kun yrität nukkua ja mieli menee että "Yksi lammas, kaksi lammasta... hevonen, kirahvi...? Vaarilla oli saari, HEEEI MACARENA!")

"Turhauttavaa, mitä muutakaan
Keitän kahvit kun vituttaa."


Näinä vaikeina aikoina sitä ymmärtää jälleen ystävien ja läheisten merkityksen. Ihmiset jakautuvat kahteen leiriin... Niihin, jotka vastaavat puhelimeen kun tarvitset juttuseuraa, jotka eivät anna sinun murjottaa sisällä kun ulkona paistaa aurinko, jotka näpäyttävät sinua silloin kun sitä tarvitset, jotta opit jotain... Ne on niitä, jotka ovat oikeasti siellä sinua varten ja he ymmärtävät että joskus ihminen yksinkertaisesti on korviaan myöten kusessa. Ja sitten on se toinen leiri, joka kääntää kylkeä... tai selkänsä. Joskus nämä ihmiset löytyvät yllättävänkin läheltä, mutta voit vain osoitella itseäsi ja miettiä omaa sinisilmäisyyttäsi... "Typerä tyttö."




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/petyn-hieman-joka-paiva.html

Viimeyönä maito oli sinistä. Heräsin painajaisesta haukkoen jälleen henkeäni. En koska maito oli sinistä, vaan koska päässäni soi jokin sellainen kappale kuten Hoobastankin Crawling In The Dark tai Soilin Halo, enkä saanut sitä loppumaan. Puhelimeni soi kolmesti ja soitin takaisin kerran, noin kello viisi aamuyöllä. Ainoastaan yksi näistä tapahtumista oli loppujenlopuksi totta. Maito ei ollut sinistä kun laitoin sitä aamukahviini. En ollut herännyt painajaisesta vaikeroiden, vaan olin jälleen herännyt unesta toiseen. Musiikki ei soinut. Puhelutiedot löysin kyllä puhelimestani. Mistä nämä valveunet johtuvat? Pelottaa kun ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Näin eilen pääskysen (siitä olen varma), joten hyvää kesää!



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/valveunia.html

Rikkinäinen puhelin on jälleen kuljettanut asioitani ulkopuolisten korviin ja se keskeytti nukkumiseni tänäaamuna. Yöllä näin taas mitä ihmeellimpiä unia. Ulkopuolinen kysyi minulta tietä rautatieasemalle ja lupasin näyttää missä se on. Steissin ympäristö oli kuitenkin suuri vuoristo ja meidän piti kiertää. Oli talvi ja pudotus jyrkkä. Juoksimme kuin mangahahmot vuoristossa, kunnes liukastuin ja tipuin veteen. Heräsin tästä unesta toiseen, jossa havahduin hyytävästä vedessä, laivamme oli uponnut ja minua yritetiin pelastaa.

Viimeiset viisi päivää olen ollut poissa kämpiltä. On hassua palata tänne kun mattoni ovat pois lattialta ja tauluni kaapissa. Työmiehet kaivavat ojaa parvekkeen alla ja maito on loppu. Odotan itseasiassa jokaista päivää tällä viikolla ja se on harvinaista. Yhtä harvinaista kun yhtä mahtavat viikonloput kuin viimeisin.



Auringon osuessa vain puiden latvoihin
toivon ettei tämä hetki loppuisikaan
Etten kuolisikaan

Aika tuhlaantuu jotenkin nopeammin
tuntiessaan itsensä erityiseksi.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/tartun-hetkiin-kuin-lillukanvarsiin.html

Lähipiirissäni on jotain pientä sadismia havaittavissa, sillä eilen minut haastettiin syömään Trattoria Alfredon Inferno-pitsa kahtakymmentä euroa vastaan. Sanottakoon sen verran syömistaustoistani, että kestävyyteni tulisien ruokien kanssa on samaa luokkaa kuin pilttiä syövällä taaperolla, sillä jo raaka sipuli saa aikaan paloautoefektin. Ei ne jalapenot tai pepperoni, mutta se kastike on varmasti napalmia ko. pitsassa. Linkin takaa löytyvässä videossa jälleen niitä ilmeitä, joista kaikki aina puhuvat.

Pilkkakirves on lentänyt, Happy Joet on nautittu casuaalin kaljakamun kanssa ja löydetty mentaalinen yhteys. On tultu siihen tulokseen ettei koskaan parane alkaa käyttää huumeita, ostettu jälleen uudet housut vanhojen rikkimenneiden tilalle ja suoriuduttu drinkkikurssin lopputyöstäkin palauttein "Tämä on paras drinkkiopas joka minulle on toimitettu". Vittuillakseen taisivat kuitenkin lähettää minulle kutsun Tredun kevätjuhlaan - "Tulehan luuseri katsomaan kun kaikki muut kun sinä valmistuvat!"



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/irvistellen.html

Maanantai. Yksi sana ehkä riittäisi koko postaukseksi, mutta turinoidaan nyt vähän... Herään aamulla kylmyyteen ja kuin zombie laahustan kuumaan suihkuun ja sieltä takaisin nukkumaan - tietysti yli herätyskelloni. Kuvitelkaa tilanne jossa henkilö juo kahvia, pukee housuja, meikkaa ja ruokkii kissaa samaan aikaan... Yea, that's me. Tiedättekö sen kun aamulla herää eikä tahtoisi lähteä lämpimän peiton alta pois? Yritin ratkaista tilanteen pukemalla paidan lisäksi päälleni neuleen, villatakin sekä normaalin takin ettei varmasti tule kylmä... Eihän siellä näyttänyt kuin +30 parvekkeella päästyäni kotiin. Selvisin seitemän tuntia, kahdeksan ylityöminuuttia ja vielä kotipihaankin, jonka jälkeen heräsi kysymys Kuinka saada pyörä varastoon lämpöhalvauksen iskiessä? Oikean varastonavaimen etsimiseen menee kymmenen minuuttia, matkalla kaatuu kolme muuta pyörää, koska onhan ne nyt saatanan vaikea laittaa pois käytävältä ja nyt pitäisi löytää vielä pyöränkin avain ja pian kotiavain. Tämän kamalan päivän päätteeksi menin keittämään itselleni kahvia ja kuulin lohduttavat sanat

"Miks sä vaaput kun pingviini?"




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/eniten-vituttaa-maanantai-tyot-ja.html

Ktsss... Ja näin toinen Fosters aukesi. Olen varmaan tulossa vanhaksi, sillä eilisen yhdeksäntuntisen aikana taisin juoda vain kuusi juomaa enkä ollut pukeutunut tavalliseen tapaani merirosvoksi juomaan rommia ja etsimään sitä omaa papukaijaa. Muistan kun muutin Tampereelle ja näin Koskenrannan vappumeiningin ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. 10 000 - 20 000 ihmistä Mansen keskustassa oli paljon käsiteltävää nuorelle käpykylässä kasvaneelle tytölle, mutta olen kaupunkilaistunut ja kasvanut todella paljon tässä ajassa. Joka vuosi olen viihtynyt vain vähemmän ja vähemmän aikaa Koskenrannassa. Viime vuonna istuin hetken humalaisen ystävättäreni seurassa kuunnellen juoruja sateen jälkeen märässä oksennuksen peittämässä rannassa muovipussin päällä ja siirryin loppuillaksi Bricksiin. Tänävuonna kävelin kerran läpi rannan molemmat puolet ja poistuin parin mutkan kautta Rodeoon, josta matkani jatkui kotiin jo kahden dösällä. "Nothing good happens after 2:00 a.m. so when 2:00 a.m. rolls around, just go home and go to sleep..."

Hyvää vappua! Linkin takana arkistojen helmiä kaikenmaailman pukuleikeistä vuosien varrelta.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/05/jos-alat-valaa-tinaa-kannattaa-menna.html

Kirjoitin torstaina jotakin paremmista huomisista, enkä turhaan, sillä perjantaissa oli kaikki. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen! Unelmalähiössä 33,5 neliön uusi saunallinen luhtitalokaksio. Sieltä kirjoittelemme sitten Herra Matikaisen kanssa kesäkuusta lähtien. Muutoinkin erittäinkin tapahtumarikas viikonloppuni alkoi perjantaina Tappara - Kärpät pelillä Semaforissa. Huuto ravintolasta kantautui asematunneliin saakka, enkä ole eläissäni nähnyt niin paljon ihmisiä ahtautuneena baariin. Sattumalta kävin viikonlopun aikana kahdessa eri hotellissa ja mietin että minähän voin pian alkaa kirjoittaa hotelliarvosteluja. Pelin päätyttyä oululaisten voittoon ja muutoinkin hassujen sattumien kautta päädyimme aamutunneilla Koskipuiston Cumuluksen kattohuoneistoon jonkinsortin apinamiehen ja hänen rockabilly-seuralaisensa kanssa syömään pitsaa ja saunomaan. Humalainen mies työllisti respaa tilaamalla huoneeseen mm. tupakkaa ja kaikki Geisha-patukat mitä talosta löytyy, saaden loppujen lopuksi vain kymmenen kappaletta suklaapatukoita ja pyöreät nolla askia savukkeita. Uhosi kovasti myös lähtevänsä aamun sarastaessa Roomaan pitsalle ja me häivyimme vähin äänin kaiffarin sammuttua sillä välin kun olimme saunomassa.

Oletin lauantain finaalin alkavan vasta puoli seitsemän, joten kiirehän siinä tuli kun istuimme Patarouvassa vielä puoli viisi limukalla ja lätkäfanit alkoivat pakkaantua sinne katsomaan todellisuudessa viideltä alkavaa peliä. Hösselillä kävin kotona pesemässä edellisen päivän maut suusta ja lähdimme jännittämään peliä. Tasainen se olikin, mutta tällä kertaa näätäeläimet vei voiton jatkoajalla lukemin 1-0. Tampere oli kyllä tupaten täynnä eilen kun finaalipelin ja kalamarkkinoiden lisäksi Hot Rod -tapahtuma keräsi tänne paljon upeita autoja, punkkareita ja rockabilly-ihmisiä. Käydessäni pyörähtämässä myös Tullintorin HolidayInnissä, yllätyin palvelusta ja huoneisiin tehdyistä ratkaisuista. Respassa ei puhuttu suomea... Olemme Suomessa, kaukana rannikolta, Tampereella ja hotellissa ei saa palvelua suomeksi. Huoneiden numerot käytävällä menivät hyvinkin loogisesti kun ensin oli 7, 8........ 10....? ja sitten 9 kulman takana. Eteisestä pääsi vessaan... Amm, vaatekaapin kautta............? ja toisella seinällä oli vielä lukoton liukuovi sinne. Persoonallistako? Pian lähden vielä nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä keskustan hulinaan ystävättäreni kanssa, jotta tämä täydellinen viikonloppu saadaan päätökseen.



"Perjantaisin kun maailma on
sairas ja kaunis

Katsotaan parvekkeelta kauas

Tupakantuoksuisin sormin
euforiaa ja valkoviiniä poskilla."




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/04/aamulla-kadut-taynna-tuhkaa-tuuli.html

Ajatuksia asunnonhausta Tampereella... Tarjontaa on, mutta minunlaiselleni nirsolle taiteilijakotia etsivälle köhälle kissanomistajalle ja opiskelijalle ei. Budjetillani pitäisi löytyä parvekkeellinen yksiö Tampereelta, jopa kaksio Tampereen laitamilta, mutta haku kaatuu useimmiten joko vuokravakuuteen tai siihen että asuntoon ei hyväksytä eläimiä. Perkeleen kissanvihaajat, mitä vahinkoa tuollainen lallukka nyt muka saisi aikaan edes posliinikaupassa... Eihän se muutakun syö, pasko ja nuku. Tosin, sain juuri tarjouksen että muuttaisin ystäväni luokse... Mitähän siitäkin tulisi. Tässä vaiheessa kuitenkin ehkä kaipaisi hieman enemmän yksityisyyttä ja omaa aikaa.


Olin eilen viettämässä iltaa Nokian Eedenissä... Odotin vähän enemmän meininkiä, kun esiintyjät soittivat aluksi lähinnä humppaa ja kellomekkoiset naiset sekä tötteröpäiset miehet pyörähtelivät sen tahtiin. Viini-cointreau-sooda -drinkki ei oikein mennyt alas sekään, mutta viihdyin vaikka asuvalintani vuoksi näytinkin lähinnä maksetulta seuralaiselta. Erilaista meininkiä tuntemattomien ihmisten synttäri-/reunion-/rockabilly-juhlissa.

Jesu approves.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/04/unelmia-ranskalaisen-parvekkeen.html