^Pude^

Taas se ihana sai mun hymyn huulille ku kuulin sen laulavan... <3

En tiennyt seinien ympäriltämme ikinä sortuvan
En tiennyt viimeisten päiviemme nurkan takana vaanivan
En tiennyt kuinka maahan lyöty vielä nousta sais,
tai kuinka roudan alta verso ylös kurkottais
Elämänsä todistais!

En tiennyt seinien ympäriltämme ikinä sortuvan
En tiennyt viimeisten päiviemme nurkan takana vaanivan
En tiennyt kuinka maahan lyöty vielä nousta sais,
tai kuinka roudan alta verso ylös kurkottais
Elämänsä todistais

En tahdo mennyttä muistella
En kantaa mukana kauempaa
En haudo kostoa, en kapinaa
En aio katkeroituakaan
Ja toivon että voisit onnes löytää sinäkin
Vaikket mua siihen tarvitse, sen ymmärsin
liian hyvinkin

Mitä vittua on tapahtumas...? Mikä nyt vaivaaa..?

Tutustuin tänään/eilen aivan ihanaan ihmseen ja mulle laulettiinki eileen ihana biisi tämä ihana ihminen sai mut kaks kertaa kyynelehtimäään... <3

Se tunne ku pää lyö tyhjää, yskii keuhkot ulos, pää on täynnä räkää, kauhea olo ja sitten viellä k keuhkot on tules! Ihanaaaaaa!!!3 i loveee!!3

Joskus pitää vaan hymyillä, teeskennellä että kaikki on hyvin, pidätellä kyyneliä ja kävellä pois....

Astu mun saappaisii ja kävele nää samat kadut
Mitä mää oon dallannu, ni veikkaan että takas haluut
Mut ei oo takas paluut, pakko on taivaltaa
Moni jäi taakse, monia mä jäin kaipaamaan
Mä jouduin luopuu monest et sain unelmani kasaan
Mut pikkuhiljaa tuntu et mä sukeltasin paskaan
Mitä enemmän yritin sen enemmän menetin
Mult meni talo, nainen, mielenterveys, työ ja setelit...

BLÄ BLÄ BLÄ MÄKÄ MÄKÄ MÄÄ..! EIHÄN TÄTÄ PÄÄ ENÄÄ KAUVAA KESTÄKKÄÄN..!

Miks tän kaiken täytyi mennä näin,
parin sanan jälkeen kaikki oli väärinpäin.
Jos vain voitais kaikki unohtaa,
mut luulen ettei mikään olis ennallaan.

Miks tän kaiken täytyi mennä näin,
vielä hetki sitten olit siinä vierelläin.
En tahtonut sua näin satuttaa,
enkä varsinkaan tähän lopettaa.

Nyt näit asioita on pakko selvittää,
taakkaani keventää.
Ennen ku molemmat eri suuntiin lähtee menemään.
Rakastuin ja kaikki oli hyvin mä kaaduin ja kadun,
kaikki katuu eikä entiseen oo enään paluut.

Mä mokasin tän jutun pyydän anteeks siitä,
tiiän et mä satutin ja sanat ei riitä.
Mulle meijän suhde oli kaikki kaikesta jees,
tärkeint mitä mul oli sit tuli jo liian vaikeet,
ku heräsin tajusin et ei tehtyy voi tehä tekemättömäks,
annoit anteeks mut oot liian hyvä sydämmestäs.

Paikkani vaikka sit yksin sulkeudu eristyksiin,
paikkasit vanhat arvet et lyö sydämen tykytyksiin.

Sä autoit mut hengittää happee,
mut painoin sut pohjaan,
en tahallaan mut otin vauhtii kai sit liian kovaa,

Mun oli pakko kertoo se en voinu pitää sisällä,
mut suhdehan aina näit ongelmia sisältää.
Halusin sut olit jotain täydellistä,
mut mistä tiedän etten toistais samaa virhettä.

Nyt kasa kyyneliä ja hyviä muistoja,
mun on vaikeeta ees tätä tilannetta uskoa,
sä annoit mulle anteeksi,
mut miten voisin jatkaa,
ku tuntuu silt ettei voi itellee anteeks antaa

Mä toivoisin sulta silti viel ees ystävyyttä,
en halunnu loukata, en halunnu satuttaa.
Alan uskoo et koko suhde oli sattumaa.
Sä olit ihana olit parasta sua rakastan,
en vaan pysty enää,
silti edelleen sut haluan

Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa