BruceVaan

Neither of them knew
The exact moment The Coming was to be.
None of these children was not
Eager to hear and learn
How to catch the sound for the fallen ones.
Before all that ever rang
Was ringing again,

From the deep darkness
The void broke into house,
The Haunting kept
Ringing so close, as almost to hear
And some won't avoid to be blessed
With the true sounds of Visions

That waving pattern of existence
Breath in just to see, still
No more than countless of them,
And each of these God's children
Chose to stay deaf
And the great phantoms, messaging with the stars
Whispered a peep to Learn for behalf of God's men..

Muutamia tapoja:

- Normaali small talk

- Typerä hymiö

- Suoraan asiaan

- Tarkoituksellinen hämmentäminen

- Romaani

- Uniikin lumihiutaleen larppaaminen

Itsehän olen kolmea alinta eniten tyyliltäni. Sanomattakin kai selvää, että moni ei JAKSA mut ne jotka jaksaa on parhaita tyyppejä muutenki. Hallitsen myös kolme ylintä metodia, mutta miksi jaksaisin? Ne on niin tylsiä, ja ihan liian vähän vaivaa. Enemmän tosielämään sopivia kyllä.

Niin, ***ttaa tollanen kissojen ja luonnoneläinten ystävänä. Yksi kissakamu yliopistonmäel tulee aina sosialisoimaan, jos llalla liikun siel ja ko. kissa on ollut ulkona, talvee kohti harvemmin... Mut silti. Laitoin omistajalle viestiä ni tää on vaan etä "No se on aina ollu tuol. Toivottavasti ei satu mitään." Mä nappaan sen joku kerta viel ja soitan eläinsuojelun hakee, saa noutaa kissansa niiden tiloista sitten pian.

Pitkään olen etsinyt netin kautta seuraa hieman samanhenkisistä MTF-ristiinpukeutujista, mahdollisesti sukupuolisuutensa kanssa liukuvarajaisista tai kyseenalaistavista oman ikäisistäni/ainakin jonkin verran korjaushoitojen mahdollisuutta pohtineita, mahdollisesti bi-henkisiä naisellisesta preesensistä itsessäänkin nauttivista, mieheksi syntyneistä. Oma suhtautumiseni on kohtalaisen hetero jonkinlaisella bi-uteliaisuudella. Olen huomannut juttuja pitkin lukiessa että periaatteessa on itseni ikäisiä tai nuorempia samassa tilanteessa, mutta ehkä ymmärrettävästi suurin osa esiintyy täysin anonyymeilla palstoilla. Joitain seuranhakuilmoituksia on tullut laitettua pariin paikkaan, mutta ainoa, mitä tunnun aina saavan on suoria ehdotuksia pyllyleikeistä tai jotain lihavien karvaisten miesten kyrpäretosteluja vaikka olisi erikseen alleviivannut, että etsin samantyyppistä seuraa kuin olen itse.

Kaipa sitä oln pakotettu jossain vaiheessa menemään SETa:n tapahtumiin tms. jossa EHKÄ olisi pieni mahdollisuus, mutta kun noin ylipäätänsä SETA-myönteisyydestäni huolimatta en ole varsin ryhmäkokoontumisten fani täynnä vieraita ihmisiä. Dreamwear club puolestaan on enemmän selkeästi naimissa olevien tai muuten sellaisten joukkoa, joita ei muut tyttöilijät kiinnosta kuin ehkä ooh aah, kengistä sun muusta puhumisen merkeissä.

Naisseuran löytämisessä ei sen sijaan olisi tai ole ollut vaikeuksia, mikä on kuitenkin tärkeä asia, mutta tuo yllä oleva hieman turhauttaa. :D

Miksi kaikkialla toivotetaan aamuisin hyvää aamua, mutta Suomessa toivotetaan hyvää huomenta?

Eiköhän tämä ollut tässä. Kuvakkeen blogistani on tullut vuosien varrella tuhansille ihmisille niitä harvoja rauhoittumisen ja itsetutkiskelun paikkoja tässä hektiskavalassa virtuaalimaailmassa. Aiheet ovat liikkuneet kaikin tavoin trollauksen ja dadan tai muun turhan tyhjänpuhunnan maisemissa ja nostattaneet kiimaisia puheenvuoroja. Kuvakkeen kokiessa uutta kevättä, tuntuu välillä raskaalta ajatella, että oliko se tässä? Kyllä se on. Ei ole enää mitään annettavaa. Uudet haasteet kuuliuvat emälään!

Tämä paikka muuttaa hei oikeasti ihmisiä, ja parempaan suuntaan! Tässä vuosien aikana miljoonat ovat kiittäneet toisiaan ja kertoneet uskomattomia tarinoita. Eräskin keski-ikäinen setämies kertoi privaatilla, että koska oli aikaisemmin ollut umpimielinen rontti, ei ymmärtänyt ihmisten kommunikaation päälle, mutta kuin suuri velho, eräs toinen mies antoi hänelle toivon ja ymmärryksen tilan. Heillä on nyt kaksi yhteistä lasta, molemmat Vauva.fi:n kautta hankittuina vuoden takuulla. Onnea heille!

Paljon muitakin inspiroivia tarinoita olisi, mutta aikani on täysi. Viimeinen laulu huudettu maailmalle. On aika jättää tuulessa kiitävä kutteri kuvakeliinin blogi!

Jatkoa seuraa. Hyvästi!

No cumment.

"Maailman kiusana on se, että typerät ovat ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä. "(Bertrand Russell)

"Kirjoitteluun tulee nyt parin päivän tauko työmatkan takia. Rasistien on ihan turha kuvitella, että he olisivat säikäyttäneet minut tai edes pystyisivät siihen."

http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/09/13/kaanteista-palautetta/

Lähetin hänet illalla luomaan huomista. Vavahdin unestani etsimään, joukot lähtivät. Yhä puolihoureissani, edessäni huusivat jo päivän uutiset. Maa jaloissani kouristeli. Radiosta kerrottiin joukkojen saapuvan, emme tienneet heidän värejään. Kaupunki oli pestävä elämillä, kunnian vuoksi. Tämä savun pieksemä talo oli myös puhdistettava. Syyt peittyivät jyrinään.
Aamulla viesti saapui sanat revittyinä eteiskammiooni. Hän on paluumatkalla. Täällä hänen verensä virtaa. Etsin tulevaisuutta silpuista, vieraasta postileimasta. Käskyn antaneet ovat puhuneet tunnustellessani nahkaisten rintakehien ihmisenaikaisia luita. Yritän muistaa vielä hetken ja unohtaa jälleen huomiseksi, verenkosteisiin lakanoihin. Täällä ei enää ole jaksettu hankkia uusia lakanoita. Savuisin käsin puhallan ristin: täällä asui ihminen, jonka paluusta tulee tragedia.

Tässä on blogin johdanto. Sitä ei kannatta kirjoittaa, koska kukaan ei kommentoi kuitenkaan.

Tässä on itse asian pihvi. Se ei ole tehty lihasta, mutta ei se vegaaninenkaan ole. Huomiota se ei saa kuitenkaan, se on varma.

Tässä on joku turha välikappale, Näitä on hyvä olla monta.

Tässä on joku turha välikappale, Näitä on hyvä olla monta.

Tässä on joku turha välikappale, Näitä on hyvä olla monta.

Kun yhteennvetoon asti on päästy, voidaan lyhyesti todeta blogin sisältäneen varsin vähän mausteita. Ei tämä silti ala-asteen kesäkeittoa pahempaa voi olla.

Tähän tulee jälkisanat, mutta kukaan ei välitä ovatko ne kissan, ketun vai kettutytön jälkiä.

Tässä on tilaa punaiselle.

Tässä on tilaa odottamiselle.

Tässä on kappale, joka päättää blogin ellei jotain yllättävää satu.

Tässä on yllätys, mutta niin kuin kovin usein, se peruuntuu, koska yllätyksen rakentajalle selvisi, että blogin laatijalla on jo kyseinen yllätys, joten hän antaakin sen jollekin toiselle.

Tässä kaikki loppuu. Ihan totta. Se oli tässä.