Demonilesboankka

Viimeksi valitin teknologiasta vuosi sitten tammikuussa kun ihmettelin miksei R-kioskin myyjä varmistanut että ymmärsin asian kun hän yritti selittää minulle kuinka mokkula toimii ja muistutin Patrik Tähtöstä kuunnellessani hänen neuvojaan kuola valuen suupielestä. Surprise! En vieläkään ole ajantasalla. Älypuhelimet on ehkä uusin juttu meikäläiselle nyt ja sellaisenkin olen saanut vasta neljä kuukautta sitten. Kaikenmaailman WhatsAppit, Kikit, Instagramit... En ole koskaan ollut perillä näistä asioista koska olen pärjännyt mainiosti ilmankin. Kaikissa niissä minulla kuitenkin on käyttäjä - koska muutkin. Itseasiassa Kikiin rekisteröidyin juuri äskön ja testasin sitä. WhatsAppissa olen keskustellut neljän ihmisen kanssa ja Instagramiin en ole lisännyt ainuttakaan kuvaa. Kuinka tällaisiin asioihin pääsee perille? Tuntuu ikälopulta kun en ymmärrä nykynuorten buumeja vaikka olen itsekkin sellainen! Sama asia, kun mieheni osti meille _riisinkeittimen_. SIIS EIKÖ RIISIÄKÄÄN VOI ENÄÄ KEITTÄÄ VANHANAIKAISESTI KATTILASSA?! Samaa paskaa, eri paketissa.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/02/teknologian-filosofia.html

Vuosi sitten vietin tätä päivää muikeasti ystävättäreni kanssa kahvitellen ja mussuttaen sydänleivoksilla. Ystävänpäivä jatkui vielä seuraavaankin päivään statusten mukaan 'vaaleanpunaisten sydänlasien takaa siemaillen ohramallasta'. Taisi olla sen verran vauhdikas ajanjakso menossa, at the moment, etten ollut blogiakaan päivitellyt hetkeen... tai ehkä leikin C.S.I. Hervantaa kun yritin selvittää erään puhelimestani löytyneen mystisen videon alkuperää. Näihin aikoihin leikkasin myös otsatukan. (Ensi kerralla kun olen tekemässä niin, voisiko joku lyödä minua? Tuolilla... Naamaan...)

Tämän päivän teema ei ole yltiöromanttinen, vaikka palasinkin juuri ystävänpäivälounaalta ja sain kauniin ruusun. Illalla on tiedossa ystävänpäiväjuhlat / kamun tuparit ja havahduin siihen tosiasiaan ettei minulla ole mitään muuta vaaleanpunaista kuin huulipuna, lenkkitossujeni pohjat ja eksäni kravatti.


Ystävät, kaverit, kamut, kaiffarit, frendit, kuomat, toverit... Hyvää ystävänpäivää! ♥




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/02/sydameni-lyo-juuri-nyt-ja-nyt-ja-nyt-ja.html

*Heräilen. Sauli on lähdössä töihin.*

J: Missä mun ystävänpäivän aamukahvi on?
S: Hei mun pitää oikeesti mennä ny.
J: No mennääks me sinne Panchoon tänää?
S: Joo.
J: Okei, no kumpaan?
S: Siihen mikä on Hämeenkadun alkupäässä.
J: Kumpi on Hämeenkadun alkupää?
S: Se missä on se mies.
J: Mikä mies?
S: No se missä on ne kalat.
J: Mikkä ihmeen kalat?!
S: *naurahtaa* Noni, moikka! *lyö oven perässään kiinni*



Mieliala: Hämmentynyt

Vittu näitä mun unia... Viimeyönä mun huoneessa oli jotain ällöttäviä seittiäkutovia ötököitä - spiderweb everywhere.

Tänään heräsin päiväunilta, joissa olin hevostallilla vammaiset saappaat jalassa jouluaterialla ja etsin kattiloita ja kannuja, koska katosta tippui vettä. Muistan myös syöneeni tsatsikia sellaisenaan viilipurkista tässä työn tiimellyksessä ja vihanneeni sitä.

To-pe välisenä yönä saavuin juhliin poliisiauton takaosassa vaaleanpunaiset reinot jalassa ollen niin sekaisin etten tiennyt jälleen kerran missä olen, kenen kanssa ja mitä kello on. Yöllä juoksentelen yksin jossain Epilässä ja kuulen vaan huutoja että "Hei auttakaa nyt oikeesti, en halua kuolla tänne!" ja zombie-epiläläinen kävelee minua kohti joten pelästytän hänet esittäytymällä itse zombiena...

Eikä oo aikaakaan kun tapahtu palottelumurha ja upposin auton sisässä jäihin... Eih. Vois joinaa psykologin vastaanotolle.

Tänään on rahojen ohimarssipäivä... Tili tuli, tili meni. Tonni käteen, känni toteen. Lukemattoman fraasit kuvaavat juuri tätä päivää. Päätin olla edes katsomatta tiliäni, jotten tiedosta rahojen olemassaoloa. Tänä aamuna käänsin täydellisen savukkeen. Nautin sen lähes täydellisessä hiljaisuudessa aamukahvin höyrytessä pöydällä. Vain autot hurisivat kaukaisuudessa. Spotifyssa soi Barry Louis Polisarin Me and you. Kyllä, juuri se biisi siitä Volkswagen-mainoksesta joka on soinut päässäni ko. mainoksen ensinäkemästä lähtien. "Me and you singing on the rain, me and you listening to the rain, me and you we are the same, me and you have all the fame. We need, indeed, you and me are we..." Lupasin tuoda seuraavalle baristakurssin tunnille etiopialaista Tomoca-kahvia maistettavaksi, jota sain tuparilahjaksi ystävältäni, koska kahvi on alunperin kotoisin Etiopiasta ja diipadaapa... Siihen kurssini ohjaaja sanoi että olen juuri läpäissyt ko. kurssin. Lahjonta toimii aina. Nyt jatkan vapaapäiväni viettämistä kahvi seuranani. Ja tietysti kissani Diabetes. ps. Hyvää syntymäpäivää Facebook ! Olet somen kuningas !


"Oudon leutona talviaamuna
kävelin korttelit hiljaiset
jätin syviä sanoja sokeille."




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/02/maailma-on-hiljaa.html

Ärsyttävät vierustoverit bussissa, taso extreme... KUKA VITTU RAPISTELEE NUUDELIPUSSIA 20-VITUN-MINUUTTIA IHAN VAAN RAPISTELEMISEN ILOSTA ?! Olisin jopa ymmärtänyt jos ko. nuori nainen olisi vaikka murtanut raakaa nuudelia ja syönyt sitä, muttakun EI ! Neuroottisimmalla mahdollisimmalla tavalla rapistelee Mamaa menemään taukoamatta ja soittimessakaan ei riittäny tehot sen metelin peittämiseen... Muutamaan otteeseen meinasin kysyä neidolta että Anteeksi, mutta mitä VITTUA SÄ TEET ?!

Miehet ! Laittakaa nyt jumalauta ne naisenne kuriin... En olis koskaan uskonut lukevani kolmelta yöllä facebookviestiä jossa kerrotaan että olen yhtä kypsä kuin 16 vuotias, lihava, mulkoilen ihmisiä heidän tullessaan kotiini, en osaa esitellä itseäni ja olen tyrkky... Lisäksi ko. henkilöllä oli tarve korostaa sitä ettei hänellä ollut mitään tekemistä erään ystävyyssuhteeni purkautumisen kanssa. Loppuun vielä oikein motivoiva kuva naisen treenatusta torsosta tekstillä Work for it.

Päivät törmäilevät toisiinsa, aamukahvi on menettänyt merkityksensä ja tervehdin Saulia ohimennen vaikka asumme yhdessä. Minun herätyskelloni soittaa aamuyöstä ja Saulin yksitoista ja puoli tuntia myöhemmin. Tunnen olevani saamaton jokaisella elämäni osa-alueella. Tekemiseni rajoittuvat tupakointiin, teen suurkuluttamiseen ja typerien tilannekoomisten sarjojen katseluun aamutakki päällä ja hiukset harjaamatta. Aivan kuin olisin tullut jonkinlaiseen umpikujaan... Talven kylmäkin pakottaa jäämään sisälle. On täysin typerää ja turhaa valittaa siitä kuinka on tylsää, jos mikään puolikaskaan ajatus ei innosta. Toki voisin siivota ja tehdä verkkokurssieni tehtäviä moodlessa ja toki olisin voinut mennä tänään baristakurssillekkin jos en olisi valvonut koko viime yötä ja mennyt kuudelta aamulla nukkumaan. Siellä olisi sentään saanut kahviakin. Kuinka tästä meidän niin ihanasta kodistamme tuli parissa kuukaudessa tällainen paskainen loukko jossa tuntee vain kuolevansa sisältä ? Ei voi kyllä ketään muuta syyttää taas kuin itseään. Kai se on suhtautumisesta kiinni.



"Vuodenajat ja liikennevalot vaihtuvat

Aamuöisin ei ketään
vasemmalla eikä oikealla."





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/01/olen-hukannut-paiviani-ja-kadottanut.html

Aluksi minun piti kirjoittaa sellainen massapostaus viime vuodesta... Tiedättekö sellainen, jossa mietin kutakin kulunutta kuukautta erikseen ja lopuksi ynnään koko vuoden yhteen. Sitten ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka tunsin itseni eilen kotiäidiksi kun hain pojan hoidosta, siivosin, tein jauhelihakeittoa ja leivoin mustikkapiirakkaa. Piti kertomani myös että Pave on kuin uusi poika nyt kun se hajoitettiin atomeiksi, putsattiin kahden vuoden kerros palanutta pölyä sen sisuksista ja vaihdettiin lämpötahnat. Sen sijaan, kerronkin tulevasta projektistani. Mietteitä lähinnä. Joku nilviäinen oli juorunnut ohjaajilleni että osaan maalata. No, siitäkös he innostuivat ja nyt he haluavat minun maalaavan graffitin erääseen koulun seinään. Maalauksen tulisi olla jotakin rohkeaa ja edustaa meidän käsi- ja taideteollista kouluamme ja yleispätevästi koko alaa. Tärkeintä asiassa kuitenkin olisi että maalaus on minun itseni näköinen, kuinka ilmaisen itseäni taiteilijana ja jotain mikä inspiroi minua. Esittelen kiinteistöisännöitsijälle ja opettajille 2-3 suunnitelmaa ajatuksistani ja jonkin niistä täytyisi mennä kerrasta läpi, jottei työstä tule vain 'kaikkien mielipiteitä syleilevä kompromissi'. Paikka, johon teos on tarkoitus tulla on hyvin näkyvällä alueella. Pääovista tultaessa sisään on edessä portaikko, jonka puoleen väliin suurelle näkyvälle alueelle tulee minun työmaani. Hirvittääkö ? Kyllä.


En koskaan nähnyt itseäni toteuttamassa katutaidetta.
House-musiikki häiritsee keskittymistäni.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2014/01/yksi-lippu-mielikuvitusmaailmaan-kiitos.html

Vuoden 2013 toisiksi viimeinen päivä ja minä ikävöin Pavea. Kirjoittaminen Saulin tietokoneella ei tunnu oikealta... Aivan kuin isäkarhun puuro - liian suuri. Ei se tarina kyllä niin mennyt... Liian kuuma ? En minä tiedä. Se tarina murskasi sisäisen lapseni, kun Simpsonien jaksossa Lisa ja Bart lukitsivat karhujen talon oven, Kultakutri ei päässytkään sieltä pois ja karhut söi sen. Saulin näppiksetkin kuulostaa vanhalta kirjoituskoneelta... Bing !

Mihin jäinkään ? Minun piti kaiketi muistella kulunutta vuotta eikä Pavea ja lastensatuja. Tänä vuonna olen täyttänyt 18 vuotta ja kuullut olevani aikuisempi... Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Olen tullut ryöstetyksi ja muuttanut kahdesti. Olen menettänyt ystäviä, mutta tavannut myös uusia. Olen käynyt treffeillä mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ja lopulta tavannut Saulin. Herra Matikainenkin muutti luokseni vasta tänävuonna. Olen lihonut, ottanut pidennykset ja ottanut ne pois. En ole lukenut ainuttakaan kirjaa saatika panostanut kitaransoittoon, mutta nyt ei keskitytä minun saamattomuuteeni. Olen pettynyt talveen, koska tänävuonna se ei tullutkaan - Se jos joku tässä on ollut saamaton ! Olen pelannut videopelejä ja käynyt ainakin viisi kertaa lenkillä. Olen piirtänyt ja maalannut, ollut blondi ja punatukkainen. Olen toivottavasti myös kasvanut ihmisenä, vaikka pituutta onkin vain lähtenyt, niin ainakin henkisellä tasolla. Tämä vuosi tuntuu ikuisuudelta, kun asiaa miettii. Huomenna aion kuitenkin unohtaa tämän vuoden ja keskittyä juomiseen tulevaisuuteen siihen hetkeen ja niihin ihmisiin.


Onnellista Uutta vuotta ihmiset.
Nähdään taas ensivuonna !




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/12/rikotaan-kaikkia-kaavoja-ja-huomenna.html