Herr_K

Minkälaisen kuvan välitän itsestäni?

Sitä kun rupee tiedostamaan nykyään itsestään millainen ihminen todellisuudessa on, vaikkei vielä voi sanoa ettäkö elämä olisi ohi tai itsensä olisi täydellisesti oppinut tuntemaan, mutta jonkinlaisen minäkuvan itsestäni olen todellakin pystynyt luomaan. Olenhan kuitenkin jokseenkin fiksu, en ehkä niinkään kirjaviisas tai että seuraisin jotenkin suuremmalta osin maailmanmenoa ja näin ollen oppineesti viisas, mutta tiedostan että osaan käsittää elämän moraalit ja mielestäni mulla on hyvän tyypin asenne, olemus, persoonallisuus ja jotenkin vain osaan jutella järkevästi asioista kuin asioista. Ehkä juuri sen takia mulla on paljon ystäviä.

Mitä tulee minäkuvaan josta mainitsin, olen mielestäni kaikkea tätä:
Olen avoin, suhteellisen rehellinen, Omaan vahvat moraalit, Olen kohtelias, Olen tasapainoinen henkisesti, Olen omaksunut hyvät käytöstavat, Olen spontaani, Olen Ystävällinen, Olen Äärettömän kiltti, Olen keskiverto komea, Olen rauhallinen ja hillitty, Olen toisinaan hyvin masentunut kun taas toisinaan olen äärimmäisen optimistisen positiivinen, Olen hyvä kuuntelija, Olen hyvää seuraa, Olen auttavainen, Ja ennen kaikkea Olen onnellinen kaikista niistä ihmisistä joita saan kutsua ystävikseni.

Mutta toisinaan sitä miettii, Millaisena ihmiset minut näkevät, jotka eivät minua tunne? Joten kysynkin sinulta, Millaisena sinä minut näät? Kerro omin sanoin ja kerro niin rehellisesti kuin osaat.

Kiitos sinulle, Sinun kautta voin oppia jotain itsestäni. <3

Kommentoi   Tiistai 10. heinäkuuta 2012 18:27

Kauneuden ihannointi? Pinnallisuutta vai rehellisyyttä?

En väittäisi etteikö ulkonäöllä olisi itsellenikään merkitystä, on sillä, eräs vanha ystävä kerran sanoi: "miksi pitäisi tyytyä" - Olen miettinyt sitä paljon, ja tullut siihen tulokseen että leimatkoon muut minut pinnalliseksi kuinka paljon tahansa niin olenpahan ainakin rehellinen... eli siis tottakai ulkonäöllä on merkitystä, jos et koe kumppanisi olevan kaunis/komea tai seksikäs, seurustellessasi hänen kanssaan valehtelet, et pelkästään toiselle vaan myös itsellesi.

Miten loukkaavaa se olisikaan toista kohtaan jos itse et kokisi häntä haluttavaksi ja silmiäsi hiveleväksi..? Miten paljon itsellesi sitten taas valehtelisit.. kun et todellisuudessa pitäisikään häntä haluttavana?

Ulkonäön kanssa käsikädessä kuitenkin kulkee luonne ja persoonallisuus... ne vain korostavat kauneutta, sisäisellä kauneudella...

Jos olen jonkun mielestä niljakas niin sitten olen, ainakin olen rehellinen itselleni ja toiselle...

8 kommenttia   Lauantai 20. marraskuuta 2010 21:14

Moment.

She came next to me, like a feather dancing ballet steps in the mid-air, she sat next to me. She glazed her beautiful eyes upon me, in that moment, i couldn't breathe, cause her glaze stopped my heart beat. She muttered some words towards me, and still i couldn't breath, it was like i were in a sleep. In a blink of an eye, i thought i would die, but then she was gone, like a feather in the wind, that she was pinned.

----

Korjailkaa toki jos on kirjoitusvirheitä, ite ei aina jassa!

3 kommenttia   Perjantai 13. marraskuuta 2009 23:35

Kiron laulu.

Raakkuraita,
ruojan ranka,
tähän jätti piru parka.

Olkilanka,
soljensanka,
tähän jätti pahan taika.

Nuttus nosta poika roima,
takojan vahva tulikoira,
paina maahan keihääs varsi,
pelkos pois mielestäs karsi,
naulaa katsees karhun kitaan,
valmistaudu tuohon hurjaan sotaan.

Riippuu savu sakea,
voiton riemu makea,
mitä sai poika kokea,
raivostaan mieli sokea.

Perkele vei onnen sulta,
perhees korjas mustamulta.

2 kommenttia   Maanantai 21. tammikuuta 2008 14:34