Hurt

Kirjoitan kirjakielellä, jotta nähdään paraneeko ymmärrettävyyteni. En jaksa

puuttua kärsimyksen subjektiivisuuteen tai tunnetasoon, koska haluan päästä nukkumaan

vielä tänään, voin toki myöhemmin sukeltaa niihin, mutta kyseessä on ainoastaan saman

asia eri näkökulmasta katsottuna. Siispä selitän nyt parhaani mukaan ajatteluni

loogisen puolen:

En vetoa vain kokemukseen, vetoan siihen että emme voi olla mistään varmoja. Kaikki

on arvausta, jokainen havainto on arvaus. Meillä kaikilla on oma kokemus, omassa

"todellisuustunnelisamne". Me koemme jotain, havaitsemme jonkun asian

"todellisuustunnelissamme". Sitten aivomme tekevät kokemastamme asiasta mallin.

Aivojemme tekemä malli ei ole koettu asia, se on vain malli siitä, kartta

"todellisuudesta". Sitten kuvailemme malliamme sanoilla. Sanat eivät ole aivojemme

luoma malli, vaan malli mallista: kartta mallista, joka on kartta kokemuksesta. Nyt

huomaamme kuinka kaukana sanat ja kieli ovat itse kokemuksesta, kaikki sanamme ovat

metaforia metaforasta, karttoja kartasta. Kartta ei ole todellisuus, kartta

Suomenlahdesta ei ole Suomenlahti.

Jos haluamme jotain tietoa jonkun toisen ihmisen kokemuksesta, toisesta

todellisuustunnelista, joudumme kuuntelemaan hänen metaforiaan metaforistaan. Eli

havaitsemme jonkun puhuvan meille, joka on arvaus, sitten kuuntelemme kuinka hän

arvailee (puhuu) arvauksestaan (aivojensa luomasta mallista), joka on arvaus siitä

mitä hän koki todellisuustunnelissaan. Ergo, väitän että oma kokemukseni, oma

arvaukseni on "paras" arvaus, johtuen yksinkertaisesti siitä, että se perustuu

lyhyempään arvausketjuun.

Kvanttimekaniikka on osoittanut, että se mitä havaitsemme "todellisuudesta" riippuu

havainnointi-instrumentista ja siitä hetkestä ja tavasta, jolla havainnointi tapahtuu.

On olemassa matemaattisesti todistettu teoria siitä että valo on aaltoja, on olemassa

myös matemaattisesti todistettu teoria siitä että valo on partikkeleita. Mitä valo on?

Kvanttimekaniikka on osoittanut että se mitä valo on riippuu siitä miten sitä

havainnoidaan. Toisin sanoen valo ei ole mitään, mitä siitä havaitsemme, voimme tehdä

siitä vain malleja, metaforia.

Eräs ystäväni muotoili sen yliopiston kahvilassakin ymmärrettävään muotoon:

"todellisuuden luonne riippuu aina subjektin ja objektin suhteesta hetkenä, jona

todellisuus määritellään."

Mielestäni tämä pätkä selventää sitä mistä kvanttimekaniikassa on kyse:

Double Slit Experiment

Aivomme ovat instrumentti, kvanttimekaniikka pätee kaikessa mitä havaitsemme. Siksi

mikään kuvaus universumista ei ole täydellinen, ellei se sisällä kuvausta

instrumentista, jolla sitä havainnoidaan. Mikä tahansa luotu kuvaus universumista

pitää paikkaansa ainoastaan suhteessa havainnointi-instrumenttiin

havainnointihetkellä. Siksi Robert Anton Wilson sanoo: "ei ole olemassa

substantiiveja, on olemassa ainoastaan verbejä".

Olenko edelleen naivi kun sanon että oma kokemukseni on paras arvaus? Mielestäni on

naivia uskoa että on olemassa asioita, jotka ovat muuttumattomia. Mielestäni on naivia

uskoa että on olemassa subjekteja. Kun määritellemme jonkin asian joksikin, luomme

tiedon, mutta kuten kvanttimekaniikka ja mm. Robert Anton Wilsonin agnostistinen

filosofia osoittavat, on luomamme asia ainoastaan harhaanjohtava uskomus, joka on

meille todellista niin kauan kuin uskomme siihen. Siksi sanotaan, että "tieto on ainut

uskonto", ei ole olemassa tietoa, koska kaikki muuttuu jatkuvasti, "kaikki virtaa"

lienee tuttu lausahdus filosofian tunneilta? Mielestäni lausahdus on selvä osoitus

lausujansa syvästä ymmärryksestä kvanttimekaniikkaan, mutta emme voi ymmärtää sitä

sellaisena ennenkuin hylkäämme ajatukset tiedosta ja totuudesta, kaikki on muutosta!

Ei ole mitään muuta kuin muutos. Ja jos on olemassa jotain pysyvää muutoksen

taustalla, instrumenttimme (aivomme) eivät kykene sitä vielä havainnoimaan.

Lainaan paljon ajatuksia Robert Anton Wilsonilta, jos agnostistinen filosofia

kiinnostaa, niin mielesätni sinun kannattaa tutustua herran ajatuksiin suoraan, esim.

katsomalla dokumentin Maybe Logic:

Maybe Logic

ensinnäkään asioiden rumuus ei liity mitenkään mihinkään, ei ole olemassa "rumaa" tai "kaunista" ihmisen pään ulkopuolella, kaikki mikä on olemassa tässä universumissa on olemassa huolimatta siitä uskommeko sen olevan "rumaa" tai "kaunista", se että määrittelemme jonkun vaiks "rumaksi" ei liity mitenkään määrittelyn kohteeseen, kuten omistaminen on tämäkin asia olemassa ainoastaan ihmisen pään sisällä; siispä jos haluamme luoda jonkun tunnesiteen johonkin olemassa olevaan asiaan niin mielestäni kannattaa ehdottomasti luoda positiivinen sellainen, muuten tuhlaamme voimavarojamme, siksi uskomus siitä että joku asia on "ruma" on järjetön, sillä se aiheuttaa meille kärsimystä, mielestäni on paljon järkevämpää uskoa että kaikki on kaunista, tällöin tunnesiteen luominen kääntyy eduksemme ja saamme imettyä voimavaroja olemassa olevista
asioista, tässä kaavio asiasta:

*asia on olemassa* ----> ihminen uskoo siitä jotain negatiivista ----> uskomus imee ihmisen voimavaroja ja aiheuttaa kärsimystä (pahaa oloa). Vs. *asia on olemassa* ----> ihminen uskoo siitä jotain positiivista -----> ihminen imee uskomuksestaan voimavaroja (hyvää oloa).

huomaa että kokoajan uskomuksemme kohteena oleva asia on vain ollut olemassa, liittymättä mitenkään meihin, voimme siis kärsiä meistä riippumattomasta asiasta tai nauttia meistä riippumattomasta asiasta, päätös siitä kumman teemme onkin ainut asia joka riippuu meistä.

en ole missään välissä väittänyt etteikö ihmisillä olisi "oikeutta" älähtää asioista, tai kärsiä asioista, kaikki on mahdollista, kaikki on sallittua, elämämme täällä on juuri sitä mitä päätämme, voimme elää helvetissä tai paratiisissa, en ymmärrä miksi vapautta ei ymmärretä, vapaus on absoluuttista, voit tehdä IHAN mitä vaan, sulla on täys vapaus vittuuntua suuttua ja kärsiä, mutta tämä ei ole mun mielestä järkevää toimintaa (tuhlaa ihmisen voimavaroja), paljon järkevämpää on että käytät vapauttasi nauttimiseen, rakastamiseen, iloitsemiseen ja luomiseen, tällöin voit paremmin, eikö hyvinvointi ole itseisarvo? eikö se että tuntuu hyvältä ole parempi kuin että tuntuu pahalta?

tällä pohjustuksella siis esimerkkiisi vastaan: olen vapaa estämään sinua, olen vapaa lähtemään karkuun, olen vapaa vittuuntumaan, mutta ennen kaikkea olen vapaa seisomaan paikallani ja nauramaan rajoja rikkovalle tempauksellesi! itseasiassa oot erittäin tervetullut tekemään ton, koska uskon että se vapauttais meidät molemmat monesta uskomuksesta, olisin sulle todella kiitollinen, vähä niinku olin kiitollinen yhelle kaverille joka tuli runkkaan mällit mun tiskipöydälle shemalepornon pyöriessä samalla kun mää ja toinen frendi maalataan vieressä seinille, tapahtuma rikkoi monta uskomusta meidän uskojärjestelmistä, kaikki on mahdollista, rajat on vaan ihmisen päässä.

must tuntuu että et ymmärtäny mitä ajan takaa, vaiks niin sanokki, mun pointti ei oo koskaan ollu muuttaa katukuvaa, tai betonin "rumuutta", en itse pidä sitä edes rumana, käytin "ruma seinä" versus "kaunis kukka" ilmaisuja luodakseni ristiriidan takiskuskin päähän, ideana horjuttaa hänen uskojärjestelmäänsä osoittamalla sen luomat ristiriidat. mää ajan takaa sitä että ihmiset alkais tiedostaan uskomuksensa ja niiden seuraukset, mää ajan takaa sitä että ihmiset tuhoais hyödyttömät ja absurdit uskomukset päästään (kuten esim. omistaminen), mää ajan takaa sitä että ihmiset hylkäis naiivin realismin, ja siirtyis absoluuttiseen agnostismiin: "jokainen havainto on arvaus, meidän aivot luo havaintojemme pohjalta mallin "todellisuudesta", mutta aivojemme luoma malli ei ole "todellisuus" ja sanat joilla kuvailemme luomaamme mallia ovat vielä kauempana "todellisuudesta", luomamme malli on "kartta" "todellisuudesta", "kartta ei ole todellisuus", jokainen luomamme "kartta" ei kerro mitään "todellisuudesta" vaan siitä että millaisen mallin aivomme pystyvät "todellisuudesta" tällä hetkellä luomaan: http://www.overstream.net/view.php?oid=m2t1n5initn1

ajan takaa myös sitä että ihmiset hylkäävät ulkoiset johtajat, auktoriteetit ja alkavat ajattelemaan itse, olemaan itse mitä haluavat olla, luomaan sitä mitä haluavat luoda, alkavat seuraamaan omaa hyvää oloaan, omaa sydämensä ääntä, omaa sisintään, kaikkia et voi miellyttää koskaan, mutta itseäsi voit miellyttää, sää oot oma paras kaverisi, sää oot se jäbä jonka kaa oot kun on paska olo, siispä kenenkään muun miellyttämisellä ei ole mitään merkitystä, ala miellyttää itseäsi ja huomaat että se miellyttää muitakin <3