Jaba

Tuli sitten vaihettua talvirenkaat kahteen kertaan peräkkäin! En huomannut katsoa missä kohtaa on renkaan venttiili ja tungin vaan pölärit kiinni.. Nuo kun on Hondan alkuperäset pölykapselit, eikä lähde irti ilman että irrottaa koko renkaan.. Eipä tietenkään yhdessäkään renkaassa sattunut olemaan se venttiilin aukko oikeassa kohdassa pöläriä, että olisi voinut laittaa lisää ilmaa! Kaikki uusiks... :D Kyllä vitutti, mutta opinpahan ens kerralle!

Tällaista tuli vaan mieleen. Yleensähän nuorena "pitäisi" hoitaa kaikki sekoilut, ettei sitten vanhemmiten tule enää tarvetta toteuttaa mitään, kun on mahdollisesti perheellinen yms.

Itsellähän alkoi nuoruus käytännössä aivan eri tavalla. Menin armeijaan 18v:nä, armeijan jälkeen en enää palannut kotiin, vaan muutin suoraan avoliittoon, joka kesti 4 vuotta. Elin ns. "perhe-elämää" todella nuorena, sekoilut oli sekoiltu?

Noh, ei tämä avoliitto sitten loputtomiin tosiaan kestänyt, ei sillä että olisi menojalkaa alkanut vipattamaan, vaan ihan sen takia että yhdessä päätettiin ettei meillä todennäköisesti ole tulevaisuutta.

Nyt, kun on kohta 24v lasissa (tiedän, ei vielä mitään), niin tekee mieli taas tehdä kaikkea mistä jäi paitsi tuolloin vielä nuorempana. Silti jokin sisälläni sanoo, että pitäisi taas vakiintua ja riehuminen saisi riittää. Enkä edes tiedä tekeekö mieli niin hirveästi enää rellestääkään.

Aina hirveällä innolla etsin ja tutustun ihmisiin, mutta ongelma on siinä, että heti kun löydän jonkun mukavan ihmisen ja alan tapailla häntä, rupeaa ahdistamaan jos juttu menee vakavemmaksi. Ei minulla mielestäni ole jäänyt mitään edellisestä suhteesta hampaankoloon ja ne asiat on loppuunkäsitelty jo yli vuosi sitten.

Onkohan tämä joku väliaikainen suojamuuri tai jotain? Olisi ihan kiva päättää mitä elämältään haluaa, oli se sitten hauskanpitoa tai perhe-elämää..

Kumpikaan ei vaan tunnu oikealta.

Mursin jalkani pääsiäisenä, 5 viikkoa olen kepittänyt menemään... Jalka ei meinannut millään lähteä luutuakseen.

Kävin yksityisellä ortopedillä eilen ja hän sanoi, että voin alkaa kävelemään ilman sauvoja.

Tänään sitten kävelin 1,5 km matkan ensimmäistä kertaa 5 viikkoon. Kyllä on mahtava tunne! Muutaman lepotauon pidin matkan varrella. Aikaa kului n. 45 minuuttia.

Tosi kivaa, eräs viime syksynä piinannut vaiva rupesi taas temppuilemaan, mulla on siihen resepti, mutta enpä saanut uusia lääkkeitä sitten apteekista siihen. Tarttisi mennä taas lääkäriin toteamaan, että joo, oikeassa olin. Viimeksikin Google tiesi paremmin mitä lääkäri..

Ja kun jalka on murtunut, niin tässähän kävelen lääkäriin kuulemaan tuon toteamuksen, jonka jälkeen menisin apteekkiin hakemaan tuon ko. lääkkeen...

Perkele.

Mitäs ihmettä? :D Yhtäkkiä mulla lukee, että kavereita on online 14 kpl ja ihan tuntemattomia nickkejä? Mulla on kuvakkeessa tasan 2 kaveria..

Me wants your gold! Har har!