havok

1) Jos tulisin halaamaan sinua, juoksisitko karkuun vai halaisitko takaisin?
2) Jos tulisin nukkumaan vierellesi, työntäisitko minut pois vai antaisitko minun nukkua kanssasi?
3) Jos olisin hyppäämässä kuolemaan, mitä tekisit tai sanoisit?
4) Jos kysyisin sinulta kysymyksen 'oletko ikuisesti vierelläni' mitä vastaisit?
5) Jos olisin surullinen, piristäisitkö?
6) Jos piristäisit, niin miten?
7) Jos lisäät tämän omaan päiväkirjaasi, voisin vastata myös sinulle

Mikä auttaa kun ei ole enää iloa elämästä, olo itsetuhoinen, hyväksikäytetty, henkisesti raiskattu, sisältä tuhottu ja auki revitty ? Kaikki kaunis, unelmat, toiveet, haaveet... kaikki kadonnut tuuleen kuin kaukaiset muistot... Mikä auttaa, jos ei enää osaa puhua ja vain kuuntelee kunnes on niin rikki, että repii omat arpensa niin rikki ettei ne parane enää ja vielä jatkaa sen tekemistä asioilla millä tietää vain satuttavansa itseään uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen...

Taas kerran tuli käytyä turhan lähellä hengenlähtöä ja elämä olisi pitänyt vilahtaa silmien edessä... itseasiassa kuulemma noin 15min lisää olisi riittänyt ja henki mennyt, onneksi ei. Yleensä kun ihmiset sanoo, että kun käy lähellä kuolemaa elämä vilahtaa silmien edessä, mutta jos näin ei käy onko silloin ollut tyhjä elämä vai elänyt vain niin täysillä että kaikki on saavutettu ?
Ainoa mitä itse muistan kun makasin teholla ilmeisen kovissa tuskissa ja letkuissa jne, nään vain kuvan lintu perspektiivissä jossa läheisen ystäväni joka minut sinne toi kasvoilta näkyy vain kaikki maailman huoli, ympärillä pyörivien hoitajien, kirurgien & lääkärien eleistä pelkkää kiirettä ja stressiä, kun taas itse näytän hohtavan puhtautta ja puhdasta vapautuneisuutta ja näytän siltä, että tekisi mieli vain vilkuttaa ystävälleni, hymyillä ja sanoa, että älä huolehdi, mikään täälä ei ole loputonta, ei edes kuolema.
Loppuun vielä kiitokset tälle ambulanssikuskille joka sanoi, että "se on vaan krapula, ota taksi hatanpäälle jos on paha".
Ja vielä erittäin suuri kiitos ystävälle, Ronjalle, joka luultavasti pelasti henkeni, vaikka vain sattumalta heräsi ja päätti tarkistaa olenko kunnossa kahdesti vaikka kuulemma ensin väittänyt, että kaikki on hyvin. Pelastuksen enkelini <3

Vasta hetki sitten oli olo, että mikään ei onnistu ja kaikki vaan vituttaa, mutta kummasti se parissa päivässä muuttuu, kun ei tarvi ressata jne ja nyt on vaan voittaja fiilis... pelkästään sillä ettei tee mitään :)

Veilä kuus päivää ja pääsee mahdollisesti näkemään mutsia taas vuosien jälkeen... Hieman epäilyttää ja mietittyttää, mutta ehkäpä se siitä, voi olla ettei sit' nytkään nää, mikä tavallaan voisi olla hyväkin. Matka kumminkin olis pitkä ja kivinen, mutta siellä ollessa olisikin sitten käytännössä katsoen ikuisuus aikaa...

Mikä ihme mättää, kun koulumurhista / ammuskeluista on ilmeisesti tulossa yleistä näin jenkkien suuren maailman tyyliin ?
Jos vituttaa niin ankarasti, onko siinä pakko viedä niin monta viatonta henkeä mukana, olisi paljon helpompaa vaan pistää se luoti omaan päähän, suotta sitä muita tappaa. Kaiketi, ainakin näin itse asian nään tai jos jotain on pakko ampua, niin sitten vaikka metsään oravia päästämään hengiltä, mutta kai se helpottaa pahaan oloon kun ampuu muitakin, mutta sitten alkaa vaan vituttaa kun tajuaa, että tän jälkeen istun vankilassa lopun elämääni ja päättää sitten vielä oman päivänsäkin. Typerää.

Nyt on tullu juotua Peter Tätgrenin kanssa, kätelly Napalm Deathin Jamesia, nähny Rainbow:n & Kreatorin livenä, enää ei voi muuta tehdä kun hankkia harrikka ja ajaa kolari :)
Legendaarista

Nyt on ilmeisesti viimesen kerran naksahtanu päässä, kun alkanu pyöräilemään 30km päivässä ja vaihtanu ohrapirtelötkin proteiinipirtelöihin... jotain pelottavaa on ilmeisesti tapahtumassa...