jdemonify

vihdoinkin valmis

carry on wayward son.


Silmät sumeana synnyt tähän maailmaan. Olet hyvä, paha tai ruma, olet tekojesi lopputulos. Oman musiikin avulla kävelen matkan, petturin jalanjälki perseessäni, otsassa vasikan leima. Seurauksena voisi katketa kaula. Lähteköön järki, kaulassani kutittaa veitsen kärki. Jalkani alla on tämä pyhä kaunis maa. kasvatus alla nyrkin, saa itseää katumaan, lyotynä maahan, ei kuuntele kukaan. Niin kuin lapsi lohtua kaipaa, ei ymmärrä kysymystä. Hiljaa vaikeroi, mitä voisi rakastaa. Kyyneleet kyynelehtii ja niihin hukkuu. Petitte luottamukseni, annoitte olettaa turhaan asioita. Elämäni muutettu koneeksi ja oikeutettuna sielun murhaan. Siihenkö aion luottaa, että tässä maailmassa olisi joku lähes samanlainen. Miksi haluatte että kärsin, auringon valoa en näe ja palelen. Kiduttajan koura sydäntäni puristaa. Ääneni on kadonnut, huudan teille että kuulisitte huutoni. Muistot menneestä ei lähde, valmistettu kaikki muistamaan. Meidän ainoa ero on testosteroni ja aion tuottaa pettymyksiä. En halua kusipäitä katsoa ja sadistisia sikoja kestää. Syntymästä hautaan asti sydämmeen sanat on veistetty; carry on son. Minä poljen pyörääni vain, kunnes kipinät teistä sinkoaa. Kaikki kaunis joskus katoaa. Päätön ruumiini kohtaa päättymättömiin ongelmiin. Jotkut jäljet on tulleet jäädäkseen. Kyyneleet voimme piilottaa, kätensä kasvon ympärille kietoaa. Voin joko hukkua tähän kauneuteen tai haihtua ikuisuuteen. Olen valmistellut itseni ja takonut kauniita asioita turhaan. Jalkani ei tahdo jaksaa, eikä tahtoni jaksaa. Olen mikä olen tullakseen, kuulen olevani kävelevä katastrofi. Ihmiset on syyllisiä, suruni ja hirviö sisälläni on ja pysyy. Irvikuvaksi itseni luonu, sitä katsoen joka päivä peilistä. Kunnes lopulta mustaan veteen, pyhän maan ruosteiseen arkkuun, silmät sumeina paketoidaan. Jokapäiväisen illan päätän oman käden kautta euforiaan. Valitse elämässäsi oletko valittu vai hakattu. Elät vain kerran. Kerran olemme kaunis ja viattomia. Minä en pelkää sitä mitä ei olemassakaan, sillä nousen joka päivä uudestaan elämään minun omaa elämääni.

1 kommentti   Maanantai 07. lokakuuta 2013 00:03

Tekstiä.

En ikinä ollut valmis tähän pimeyteen.
En ikinä ollut valmis tähän kipuun.
kuvittelin että löytäisin sen toisen kodin.
Tämä sydän on ollut liian monesti tikkatauluna.
En ole halukas kuolemaan kirppuna vaan ihmisenä.
Voisin kuvitella elämäni kuva vanhentunu.
Hopea ja lasisessa kehyksissä joka tiputettu liian monta kertaa.
Tähtitaivaalla enne näkyi kirkas tähti.
Mun sydän miljoonina palasina niin kuin tähtiä taivaalla.
Mikään niistä ei enää hohda pohjantähden lailla.
Olen ehkä syvimmässä kuilun phjalla mitä on.
Kuilun partaani mieleni ja sieluni taistelee.
Hyvä ja paha ei kohta erottaa voi.
Silmistä näkee ihmisen sielun.
Minun silmäni näyttää murskattuja unelmia, kipua ja kuinka jätetty kuin ruusu yksin sateeseen kuihtumaan.
Olen kuin ruusu joka vähä väliä nousee eloon ja kuihtuu.
Mietin usein kuinka moni näkee ulkokuoren sisälle.
Tuntuu välillä kuin 10 tuhat piikkiä olisi sielussani.
Synnit, kiroukset, saastat. Onko ne minussa kaikki.
Olen ehkä langennut ja valoton enkeli.
Eksynyt.
Surullinen.
Yksinäinen.
Kädet tuntuu tyhjiltä, kylmiltä.
Tähänkö ne pitäisi tottua.
Mitään ei kerrottu etukäteen.
Minä kaiken olen oppinut ja tiedän nyt.
Elän päivä vain toivoen että saan käteni lämpimäksi.
Itken ja nauran että saisin sieluni taas loistamaan.
Tanssin ja hypin että puhdistun kaikesta pahasta.
Juoksen ja kävelen että pääsen takaisin luolasta tielle.
Vain sen takia että löydän sen toisen kodin kanssasi.

Kommentoi   Torstai 06. syyskuuta 2012 18:37

runo

Sait minun sydämmeni sykkimään/
maailmani ja sydämmeni tottuvat tähän/
Musta ja punaista näet koska ne on sun lempivärisi/
maailmamme yhdistämme sen sä viellä näet/
Ajatuksemme omistavat liian paljon samaa/
Ehkä tätä kutsutaan karmaksi/
Meille on paljon tullut paljon harmia/
mutta tässä on paljon särmiä/
Haluan vain tunteani kertoa/
Sinä oot tehnyt menneistä päivistä parempia/
Susta parempaa en voi toivoa vain/
voisin melkein itkeä kun luen tän sulle vain/
älä huoli, jokaisella on vikoja/
Haluan että vain hyväksyt mut tämmöisenä.

Kommentoi   Sunnuntai 29. tammikuuta 2012 00:21

kysely vain

1. Kuinka paljon pidät minusta 1-100% välillä ?
2. Olenko mielestäsi kaunis vai ruma ?
3. Jos kävelisin sinua vastaan mitä tekisit / sanoisit ?
4. Haluisitko asua kanssani ?
5. Voisitko pitää minua kädestä kiinni kadulla ?
6. Millä nimellä esiinnyn kännykässäsi ?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla ?
8. Kuinka tärkeä olen sinulle ?
9. Mitä sanoisit jos kuolisin ?
10. Rakastatko minua ?
11. Jos saisit pyytää minulta mitä vain mitä se olisi ?
12. Kerro yksi muistosi/haaveesi minun kanssani.
13. Voisitko halata minua ?
14. Voisitko suudella minua?
15. Voisitko nukkua kanssani ?
16. Voisitko itkeä takiani ?
17. Voisitko kopioida tämän, niin voisin vastata myös sinulle ?

Mieliala: Innostunut

1 kommentti   Maanantai 23. tammikuuta 2012 22:10

random 2

i am toward againts the wall, wondering how to get through.
i am this place alone, no one can't help.
every time i kill my soul, there is still piece of past left.
Cant stop killing my soul, crack in wall is going bigger with it.
throwing self toward the wall, hoping it goes broken.
Hoping get free these emotions.
Looking back and these scars in me, reminds me still.
They say time cures wounds and time golds memorys.
Lie or not. I have becoming monster.
Hidden curse is coming in me back again.
I am Demon, i am Angel.
i am all what you want me to be.
Best thing is i am me back again.
Empty cold shell man with no emotions.

1 kommentti   Perjantai 13. tammikuuta 2012 01:35

random

Tears on my hands, Blood on my lips.
I noticed i am kneeled middle of nowhere.
I have running away, million miles from home.
I am frozen to the bones.
Keeping hand in middle of chest, Screaming in pain.
No light in here, thunder hitting like drum rhytm.
Fighter i am. Scars of past dont go away.
I am burning in flames because of my crimes in the end.
I am feeled all in this little time, human mind is complicated.

Kommentoi   Perjantai 13. tammikuuta 2012 00:39