leppari79

1990 -luvulla Bristolista alkunsa saanut trendikäs musiikkityyli trip-hop (tai Bristol sound) kuului myös allekirjoittaneen suosikkilistalle (ja kuuluu edelleen). Massiva Attack on varmasti kuuluisin genren edustaja ja muita ovat vaikkapa sellaiset nimet kuin Moloko, Tricky ja Björk. Itselleni tärkein bändi oli kuitenkin Portishead. Dummy (1994) ja Portishead (1997) : "music noir", levyt täynnä ahdistusta, Beth Gibbosin riipivä ääni... aivan omalaatuinen soundi. Suorastaan traumaattisen masentavaa. Kaksi ehdotonta klassikkoa. Trip-Hop hävisi kuvioista ja Portisheadille sitten tulikin 11 vuoden tauko...

...joka päättyi viimein kun sain levyn kannettua ulos Äxästä. Tietenkään se ei olisi trip-hoppia, ennakkoajatukseni. Mutta ensimmäinen kierros oli aikamoista nikottelua. Bethin ääni oli yhtä riipivän kaunis kuin ennenkin mutta muuten mitä ihmettä? Dummyn pehmeät biitit ovat saaneet kyytiä. Raaka krautrock jyrää! Tämä levy saataa olla monelle Portis-fanille kauhistuttava pettymys. Onneksi minä olen saanut tukevan annoksen yllättävää krautrokkia joten en tullut tyrmätyksi.

Ei tämä pelkkää krautrokkia ole, Silence toki aloittaa mukavan kraut-junnaavasti, äänivalli käy päälle joka suunnalta ja kuten kaikki painajaiset, loppuu juuri ennen loppuratkaisua kuin seinään. Hunter on varmasti kaikkien aikojen "music noir" -kipale ja akustinen kitara astuu Portisheadin äänimaisemaan. Nylon Smile juonittelee eteenpäin näennäisen vaivattomasti mutta taustalla tapahtuu koko ajan jotain. Ja se Bethin ääni... The Rip alkaa akustisella kitaralla mutta loppua kohden päästään elektoriseen tilutteluun. Arvaamatonta menoa. Plastic on ehkäpä "perinteisin" Portis-biisi viitaten aikaisempaan tuotantoon. Hassu tuuletinpropelli pyörii biisissä.

Loppu onkin sitten kunnon menoa! We Carry On krautjunnaa taas oikein kunnolla, ties mitä patarumpuja ja muuta siritystä ja säröä vaanii taustalla. Deep Water on ihan ihme seko folkkibiisi, pelottavaa kamaa. Machine Gun viimeistään paukauttaa pellolle kaikki vertailut aikasempiin levyihin. Bethin ääni tuo kontrastia armottomaan rumputykitykseen. Biisin loppupuolella ilmestyvä tiluttelu tuo Kraftwerkin mieleen eikä edes vähän. Ja Terminaattorin. Small on taas aivan ehdotonta psykedeliaa, Amon Düül anyone? Oma suosikkini joka tapauksessa. Magic Doors on tässä joukossa jopa pikkunätti biisi. Threads lopettaa levyn juuri niin epätoivoisiin tunnelmiin kuin pitääkin.

Third on ehdoton klassikkolevy joka yllättää samalla tavalla kuin edeltäjänsä viime vuosikymmenellä, silloin trip-topin ja nyt raaemman krautrokin avulla. Ei tämä levy kaikille sovi mutta haasteista pitäville tämä on ehdottomasti vaivan arvoinen. Jos aikaisempien levyjen liika elektronisuus karkoitti, niin nyt kannattaa kokeilla. Ehdotonta kummitusmusiikkia.

Viikko sitten viikon aikana tuli vähän tuhlailtua. Jyväskylän Aironmusiikissa oli lopetusmyyjäiset eli levyjä sikahalvalla. Ja tämähän sika ostaa kun kerta halvalla saa! Eli seuraavaa:

Circle : Tulikoira
Circle : Earthworm
Zacharius Carls Group : Fields of Gold
Cosmo Jones Beat Machine : No Matter How You Pray
Wojciech : Ampiainen Ompeli
Team Yamaha : European Top Music Compilation
Snow Patrol : Eyes Open

Ja pitihän sitä vielä käydä samaisen kaupungin levykauppa Äxässä. Ihan vaan turistikierroksella. Mukaan tarttui:

Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä
Sufjan Stevens : A Sun Came!

Savvoon takaisin päästyäni piti tietenkin käydä vertailemassa Äxiä. Ja jotenkin nämä vain kulkeutuivat kassan kautta ulos:

No-Man : Flowermouth
No-Man : Speak
Sufjan Stevens : Enjoy Your Rabbit
Circle : Telescope
Elbow : The Seldom Seen Kid

Tarkempaa analyysia myöhemmin. Tai sitten ei. Sitä ei koskaan tiedä.

Maaliskuu: 10 soitetuinta levyä

1. Meshuggah : ObZen (05.03.2008 klo 23:33:42) (6)
2. Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä! (11.03.2008 klo 00:16:09) (6)
3. Porcupine Tree : The Sky Moves Sideways (05.03.2008 klo 18:08:42) (4)
4. Porcupine Tree : Signify (06.03.2008 klo 12:08:27) (4)
5. Nine Inch Nails : Year Zero (06.03.2008 klo 13:10:11) (4)
6. The Mars Volta : The Bedlam In Goliath (02.03.2008 klo 14:36:58) (3)
7. Porcupine Tree : In Absentia (04.03.2008 klo 13:55:19) (2)
8. Wojciech : Sointula (01.03.2008 klo 13:52:39) (2)
9. Porcupine Tree : Nil Recurring (02.03.2008 klo 11:27:16) (2)
10. Radiohead : In Rainbows (02.03.2008 klo 18:13:11) (2)

Kerrankin jotain hyviä uutisia USA:sta: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/USAn+uskonnollisen+oikeiston+johtaja+kuoli/1135227296235?ref=rss

Kuukausi vaihtui vaputtaen joten on aika muistella huhtikuun musiikillista antia:

1. Porcupine Tree : Fear Of A Blank Planet (13 soittokertaa)
2. Porcupine Tree : Stupid Dream (6)
3. The Arcade Fire : Neon Bible (6)
4. Regina : Oi miten suuria voimia! (4)
5. Plain Ride : Strange Trial (4)

by Palasokeri.com

Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet (2007) *****
Porcupine Tree : Stupid Dream (2003) *****

Ei ole ihme että Porcu on piikkipaikalla, viime kuukausien suosikkibändini. Fear of a Blank Planet ilmestyi kuun alussa ja osoittautui kutakuinkin loistavaksi levyksi. Tunnelma on synkkä ja sanoitukset liikkuvat nykypäivän teinien ahdistuneisuudessa. Porcu heittää uransa raskaimpaa riffiä mutta pääasiallisesti mennään aika leijailevissa tunnelmissa, eli Deadwingiä ja Stupid Dreamia sekoitettuna. 3 ekaa biisiä ovat parasta Porcua koskaan ja tämä levy kannattaisi hankkia pelkästään Anesthetize-biisin vuoksi. Vuoden parhaimpiin biiseihin kuuluva Anesthetize on loistava eepos sekoittaen unenomaista usvaa raskaisiin ja murjoviin riffeihin. Viimeiset 4 minuuttia taasen puristavat tipan silmäkulmasta, neoprogea parhaimmillaan! Levy päättyy hienoon jousimereen.

Stupid Dream on Porcun ensimmäinen hyppy pois pahimmista häröilyistä ja suuntaus kohti raskaampaa ulosantia. Tosin Porcun kohdalla raskaus pitää ottaa aika kevyesti. Samalla biisirakenteet ovat yksinkertaisempia eli ei tämä progea ole sanan pelottavimmassa merkityksessä. Onpahan kasa loistavia ja vaihtelevia biisejä.

The Arcade Fire : Neon Bible (2007) ****

“AF”:n eka levy “Funeral” ei sitten kolahtanut huolimatta musalehtien ylihehkutuksesta huolimatta, pari loistobiisiä mutta siinä kaikki. Noh, ostin tämän levyn kuitenkin ja onhan tämä paljon parempi kuin edeltäjä. Ei tämäkään niin hyvä ole kuin mediat ovat antaneet ymmärtää, ihmeen vaihteleva. Löytyy ”vuoden biisi” ”Intervention” joka on aivan huimaavan pateettinen uruttelu, täysin U2-tasoa, loistavaa. Mutta sitten heti seuraava biisi, ”Black Wave/Bad Vibrations” on aivan kauhea ja sotkee tunnelman täysin, ihan väärällä levyllä. Soundikin on tukkoinen. Tää on tämmöistä post-punk revivalia johon on sekoitettu Brucea ja vähän erikoisia soittimia. Kyllähän tätä kuuntelee.

Regina : Oi miten suuria voimia! (2007) ****
Plain Ride : Strange Trial (2007) *****

Sitten vähän suomalaista. Reginan sain ilmaiseksi kun tuli Äxän leimakortti täyteen. Edellinen lätty ”Katso maisemaa” löytyy ja se ihastutti yltiösöpöllä synapopillaan joten pakkohan toi oli sitten ottaa. Ja on hyvää, biisit ovat vaihtelevampia kuin edellisellä levyllä ja ylimääräinen höpsöys on karissut pois. ”En tiennyt että osaan tanssia” –biisillä Iisa Pajula laulaa niin ihanasti. Eihän tämä kaikille sovi, ainakaan tosikoille.

Plain Riden ostin kans tässä kuun alussa, vanha tuttu sekin; ”Oh The Flow” oli hyvä levy. Tämä myöskin, luultavasti paras suomalainen levy tänä vuonna. Meno on jotain folk rokin ja kraut rokin sekoitusta. Hölkkäilyä sekoitettuna tiukkaan rokkiin. Laulajan ääni voi olla pieni rasite mutta kyllä siihen luulisi tottuvan.