seamen

Jonkun Toisen Elämä

Ne Kutsuivat minua Jaakoksi koko päivän. Ja minähän en mikään Jaakko ole. He astelivat aivan suoraan lävitseni. Ties vaikka olisivat vieneet jotain läpikulkumatkallaan. Raivostuin loppujen lopuksi niin, että sanoin sanottavani ja jätin heidät mietteisiinsä. He tuskin tohtivat olla siellä kauan kiireiltään. Ja jatkoivat. Koin suuni liikehdinnän turhaksi, eikä puhe ole minun juttuni. Kasvatin itselleni uuden mielenlaadun. Tämä on parempi kuin entinen.

Olen monta kertaa liikkunut paikoissa joissa ihmiset kokoontuvat hakeakseen verellistä tyydytystä, haluavat saada lihaksistonsa kouristelemaan. Todellisuudessa eivät huomaa astelevansa lajitoveriensä jätöksissä, ja haistelevansa naapurin ruumiineritteitä. Ja TIES, vaikka joisivatkin.

Luulen, että vielä syyllistyn johonkin.

2 kommenttia   Torstai 23. marraskuuta 2006 18:25

Pimenevän lakeuden laskeutuminen

Taas herätessäni korvaa kaivellessa päähäni putkahti lukuisia ajatuksia, ajatusten ajatuksia sekä ajatuksia ajatuksista. Mietin lähinnä miksei kohta enää tarvi hikoilla öisin sängyssä liikumatta senttiäkään vaan saa lähinnä palella. Koin sen melko harmilliseksi.

Aamukahvia keittäessäni muistin lähinnä minkä takia asnnossani vieläkin vetää. Puute lämpimämmästä sielunkorvikkeesta. Aurani ei kai väreile tarpeeksi.

Oloni alkaa laskeutua ja pääni saa taas auvoisen raikkauden pyyhkäistä lävitseen.

2 kommenttia   Maanantai 17. heinäkuuta 2006 23:43

Elämän mitättömyyden arviointi

Heti parturin jälkeen kysyin vielä, että onhan nyt kaikki varmasti reilassa "On ja vähän enemmänkin" hän vastasi. Siispä Lähdin. Jäinpä miettimään juuri noita sanoja ja seuraavana aamuna se valkeni. Ikiunen kysymys oli ratkaistu. Olin juuri edeltävänä yönä käyttänyt mittapuutani (joka on aina käytössäni) ja määreellistänyt oman konkreettisen miehisyyteni ja omanarvoni, mutta tuntui ettei se riittänyt mihinkään. Pieni katse vain ja 20 vuotta kehitystä oli murjottu alas.

Oloni oli eriävä, en ollut kuten lajikumppanini, suuri, villi ja tarmokas. Monta metsää kolunnut, riistaa römpinyt, suurta keppiä heilutellen. He olivat niitä jotka pyörittivät tätä yhteisöä.

Loppujen lopuksi poltin mittapuun ja armahdin itseni ikuiseen lepoon. Mieleni on tyyni ja selkeä.

2 kommenttia   Tiistai 11. heinäkuuta 2006 23:30