Tiitiäinen

Olet fyysisesti läsnä, muttet enään henkisesti ... ennen olit sitä kumpaakin. Minne olet kadonnut, minne olet hukannut persoonasi, minuutesi? Et tiedäkkään miten minuun sattuu, kun en enään näekään sinun silmistäsi sitä samaa ihmistä, mitä olit ennen. Tuntuu, että tukehdun tähän kaipuuseen, tähän tietämättömyyteen; tietämättömyyteen siitä, että saanko enään koskaan nähdä sinun silmistäsi sitä samaa vanhaa elämäniloa ja omaa persoonaasi. Puhut nykyään vain kuolemasta ja siitä, miten sinun on paha olla. Vaikka sinuun kuinka sattuu, en tahdo luopua sinusta. Tahdon enemmän kuin mitään muuta sitä, että palaisit vielä entisellesi. Toivon koko pienen sydämmeni pohjasta, että löydät vielä jostain sen elämänilon ja tajuaisit sen, miten tärkeä olet minulle ja monille muillekin.. Olet kokenut kovia, voin vain kuvitella tuskasi. Maailma on kohdellut sinua kaltoin, et olisi sitä ansainnut. Ansaitsisit paljon enemmän, paljon parempaa.

Useasti tekisi mieli vain ottaa sinut syliini, halata ja paijailla sinut turvalliseen uneen. Jos vaikka näkisit läheisyydessäni nukkuessa kerrankin muuta kuin painajaisia? Joskus minun taas tekisi mieli ravistella sinusta se sama vanha, ihana ihminen esille. Olen kyllä aina tiennyt sen, ettet voi pysyä vahvana ikuisuuksia vaikkakin sitä niin kovasti yrität. Kun kaikki muut itkevät olkapäätäsi vasten tunnet vastuuksesi ja velvollisuudeksesi pysyä lohduttajan roolissa ja olla itse itkemättä. Kasaat kaiken maailman pahuuden harteillesi, etkä enään huolehdi itsestäsi.

Tahtoisin edes kerran nähdä vielä silmistäsi sen saman ihmisen, mitä olit ennen.. Ole kiltti ja löydä jostain halusi elää.