Tiitiäinen

Nyt on Töpöllä uusi koti. Ikävä jäi, mutta onneksi pystyn aina välillä mennä moikkaamaan Töpsykkäistä, ja ne muistothan aina jää.. :) Ei tarvinnut siis jäähyväisiä sanoa. Itkua kuitenkin väänsin, kun tiesin, ettei enään Töpö olekaan joka päivä luonani. Vili siis oli niin mustasukkainen reviiristään, ja siitä, ettei olekaan enään ainut huomion keskipiste, että hän hyökki oikein kunnolla Töpön kimppuun. Kävi kurkkuun kiinni kynsin ja hampain, yms. Nyt, kun Töpö pääsi hellään ja rakastavaan huomaan Kaisun ja Artun luo, niin Vilikin on taas palautunut ihanaksi normaaliksi itsekseen. Tämä oli kaikista paras ratkaisu kummankin kissan kannalta. Kaisulle ja Artulle lähti Töpön mukana herkkupussi, hiekkalaatikko, pelletit, Töpön lempilelu ja ruokakuppi. Niin he pääsevät aloittamaan yhteiselonsa! :)


Kello on jälleen kaksi aamuyöllä. Ah, näiden unettomien öiden ihanuutta! (Huomaattehan lauseessa piilevän katkeruuden ja ironian) Huomenakaan ei kerkeä päiväunia nukkumaan, joten tuleva päivä kuluu kofeiinin voimin.


Äidin leikkaus onnistui todella hyvin. Hän sai noin 70% jalka- ja selkäkivuista pois ja nyt voidaankin ruveta vähentämään lääkitystä.. *hymyilee tyytyväinen ilme kasvoillaan*