on se nyt ihan vitun hienoo, ett ei voi enään kouluunkaan mennä kuulematta sitä vittuilua ja haukkumista. Mä oikeesti pelotan jo itteenikin mun väkivaltasuudella, kun joku sanoo vaikka "säälittävä huora" niiin vedän sitä turpaan. En mä oikeesti ole tämmönen, mutta esikoulusta asti jatkunut kiusaaminen on tehny musta ihan saatanan temperamenttisen.
Jotkut yrittää sanoo että toisesta korvasta sisään toisesta ulos, mutta ei se ole niin helppoa kun on mennyt niin lukko tilaan sisimmässään, ettei tiedä yhtään mitä tehdä.
Kiusaamiseen on yritetty puuttua, mutta en tiedä mitä sille pitäisi vielä tehdä, että se oikeasti loppuisi ennen kuin mä hajoon käsiin. On tosi upeeta kun alan itkeen joka kerta kun mainitaan sana "koulu" ja on tosi hienoo kun joku kysyy ett "miten koulu menee" niin alan selittään ett oon ollu kaks viikkoo koulus ja oon jo ihan paskas kunnos.
Kuraattorille oon puhunu jo kolme vuotta eikä sekään enään auta. Ja koska en viiltele, ainakaan tarkoituksella niin sekään ei auta. En tiedä mikä auttaisi..
Ja sitten sekin että mulla ei ole semmosia frendejä koulussa jotka voisi halata mua ja pitää mut koossa sillon kun hajoan.
Oon kaks kertaa itkeny koulussa koko ikänänäni ja nyt se alkaa olla varmaan joka päiväistä. Mun ns. roolit on niin hukassa. Oon yrittänyt olla oma itteni mutta ei se oikeen onnistu kun täytyy olla välittämättä siitä arvostelusta mitä saan kuulla.
Faija yrittää neuvoo että se huutelukin on kaks puoleista että se on jokaisen oma asia miten siihen reagoi.. No mitä jos en hallitse itseeni ollenkaan kun vetäsen jotain turpaan? enkä muista siitä tilanteesta mitään kun myöhemmin sitä ajattelen? Pelotan saatana vie itseänikin.
Maailmassa on aina ollut paskaa, mutta jos joku yrittää nähä siitä vähäänkään hyviä puolia niin se on heti huora..
Onneks mulla on kaks tai kolme ystävää jotka saa mun maailmaan valoa, mutta saa nähä auttaako sekään enään kun tunnen itseni niin hylätyksi.
