Tosi hienoo kävellä kadulla, kun koko ajan ahdistaa ajatus että tuut vastaan kadulla. Jokainen kadunkulma muistuttaa susta, ja siitä mitä sait minut tuntemaan.
Toisaalta haluisisin sinua nähdä uudestaan ja uudestaan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta ei se onnistu koska sinuun minä tyhmänä rakastuin.
Sanoit, että rakastat minua myös, mutta sitten sinä minut heitit nurkkaan ja jätit sinne. Ja et auttanut vaikka huusin sinua luokseni. Olin petetty, olin hajalla ja olin vihainen, mutta samalla murheen murtama.
Nousin maasta kun apuasi en saanut, ja kävelin pois luotasi.
Katsoin maahan ja näin ystävän joka sai minut hymyilemään.
Hän kertoi vitsin lyhyydestäni ja pyysi minua mukaansa.
Kadun kun en mennyt, mutta minun oli vain pakko päästä mahdollisimman kauas luotasi.
Muistin kun juoksin pois ahdistuksesta, että pärjään ja tulen aina pärjäämään yksin.
Sinä sait minut rakastumaan, sait minut nauramaan, mutta sait sinä myös minut itkemään ja sait minut ahdistumaan. Sait minut tuntemaan itseni kauniiksi, mutta sait minut tuntemaan itseni rumaksi. Sait minut halauksella ehjäksi, mutta sait minut myös helposti hajalle.
Kiitos sinun, olen taas vahvempi ja vittumaisempi ihminen <3
En pyydä että pyytäisisit anteeksi, pyytäisisin vain että miettisit mitä elämältäsi haluat ja kerrot sen minulle..
Älä sano nyt että "pikku vikoja.."
