pikku.myy

Nyt jumalauta ihmiset, anteeksi että kiroilen, mutta nyt jotain rajaa!! Omat mielipiteet ovat kunnioitettavia, ja varsinkin jos niitä tuo julki, mutta alkaaka nyt miettimään pikkusen mistä asioista kerrotte oman mielipiteenne! Mua ei kiinnosta jos olen mielestäsi ruma. Niitä kommentteja saan kuunnella ihan tarpeeks jo ihan koulussa. Joka ikinen päivä saan kuulla kommentin "hyi vittu" kun ne saatanan tonnikeijut sun muut runkkarit ei keksi mitään luovampaa. Ja jos mulla menee hermo, niin opettajat suurinpiirtein repii mut pois mut tilanteesta vaikka vaan huudan. Oon saanu kuunnella sitä nyt.. kahdeksan vuotta.
Sitten se, että jos satun olemaan ylpeä ja tunnen muutenkin itseni isänmaalliseks ihmiseks niin siitä en halua todellakaan kuunnella mitään paskaa, että kuinka en saisi olla ylpeä suomesta kultamitallin johdosta.
Vähiten mä kaipaan kuunnella siitä kuinka mun fleda ei miellytä joitain ihmisiä. En oo ikinä ollu täysin tyytyväinen peilikuvaani, vaikka kropastani ja persoonastani olenkin ylpeä. Kukaan ihminen ei ole niin varma itsestään että kestäisi täydellisellä itseluottamuksella kritiikkiä omasta kehostaan ilman että se tuntuisi missään

Sitten se, että joku tuttu/puolituttu/nettikaveri/poikakaveri aivan sama, niin yrittää kahlita mut???! Sanoo ettei luota mun kavvereihin oli ne jätkiä tai ei?? AIvan sama olisko se läppää tai ei, mutta jotain rajaa! Jos joku musta oikeesti välittäis niin antakaa mun olla just se kuka mä oon, älkääkä saatana yrittäkö mua muuttaa mikskään.