Nykymaailman kumppaninvalinta on kummastuttanut minua jo pitkään. Puhutaan siitä, että luonne muka merkkaa eniten. Miksi ihmeessä? Onhan se huomattavasti tärkeämpää, että puoliso on hyvin koulutettu, hyvännäköinen ja kohtalaisen varakas. Hyvä luonne on toki plussaa, mutta eihän se voi kaikkea merkata. Vai voiko?
Olen tullut siihen lopputulokseen, että onnettomat liitot ja parisuhteet liittyvät lähinnä siihen, ettei kiinnitetä tarpeeksi huomiota siihen ihmiseen, jonka itselleen valitsee, vaan kaikkeen muuhun, kuten statukseen. Tuntuu tärkeältä, että kulissi on ulospäin kaunis kuin kiiltokuva ja elämä vaikuttaa helpolta.
Mitäpä jos kuitenkin unohtaisimme nämä ulkoiset seikat, ja miettisimme ennemmin, millaisen ihmisen kanssa meidän on hyvä olla. Onko sillä todella merkitystä sinun onnellisuutesi kannalta, onko rakkaasi toimitusjohtaja menestyneessä firmassa vai perus duunari, esimerkiksi putkimies? Tokihan se vaikuttaa elintasoon materiaalisessa mielessä, mutta luulenpa, että ihminen on onnellisempi silloin, kun kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisenaan.
Jos pariskunnan välillä on aitoa välittämistä ja kemiaa, pienet mutkat matkassa eivät niinkään haittaa, eikä elämäsi kaadu siihen vaikka et saisikaan uutta mattoa. Kaipa yritän sanoa, että miettikää nyt hyvät ihmiset sitä henkistä hyvinvointianne enemmän kuin materiaa.
