Kiitos elämälle siitä, mitä olen viimeisen reilun vuoden aikana saanut.
Vihdoin minut autettiin ylös suosta, johon olin eksynyt ja uponnut. Vaatteeni kuivattiin ja minut ruokittiin kunnolla. Itse en olisi enää pois löytänyt, sillä kompassikin katosi matkan varrella, kartasta puhumattakaan.
Eksyminen vei voimani totaalisesti, ja olen joutunut keräilemään voimiani pikku hiljaa takaisin, päivä kerrallaan. Kiitos kaikille niille, jotka ovat minua olleet auttamassa, etenkin rakkaalle miehelleni, joka on joka päivä vierelläni niin hyvillä kuin huonoillakin hetkillä. Ilman häntä olisin melko varmasti uponnut kokonaan ja lopulta hukkunut.
Vaikka vieläkin tarvitsen apua tietyissä asioissa, olen iloinen siitä, että jaksan jo lenkkeillä, käydä töissä ja hoitaa normaalit arkiaskareet. Ja jos joskus nykyäänkin suuntavaisto alkaa pettää ja olen vaarassa kävellä kohti tuota samaista suota, minut ohjataan sieltä saman tien pois.
Kiitos kaikki rakkaat ihmiset.
