Mikä perse mun naamassa antaa ihmisille sen vaikutelman, että oon täysin onneton ja kädetön pikku prinsessa? Vähintään kerran viikossa joutuu ihmeelliseen tilanteeseen niin tuttujen ku tuntemattomienki kanssa, et oletetaan, etten osaa pitää edes vasaraa kädessä oikeinpäin.
Esimerkiks eilen olin pitkästä aikaa "eräoppailemassa" (ts. kotatonttuna kahvia keittämässä ja makkaraa paistamassa) ja siihen tuli joku eräjormajumala juttelemaan ja kyselemään et olenko mä liikkunut luonnossa. Tuumasin liikkuvani metsässä lähes päivittäin, mutta siihen tämä toveri sitte tuumaski pitkään mua silmillään mittailleena lievän ylimielisesti, et "Niin no, mikä nyt lasketaan sitte metsäksi?" Niin. Joo. Takapihan kolme omenapuuta.
En ymmärrä. Kertokaa jos on ideoita.