Dark_Silence

Kapish..

tiistai 14. marraskuuta 2017 16:49

Yllättävän kaukaa ne traumatkin näköjään nostaa päätään, vaikka luulee jo päässeensä vanhoista asioista eroon ja niiden kanssa sinuiksi, luulee käsitelleensä ne ja hyväksyneen itsensä.
Noin viisi vuotta sitten työskentelin mitä luultavimmin psykopaatin alaisuudessa, ja hänestä valitettavasti tuli myös silloinen appiukkoni. Olin huora, olin tyhmä, en osannut mitään, panin kaikkia, harrastin seksisuhteita, aiheutin itsemurhia.. Vain juttelemalla ja olemalla tekemisissä. Hän alkoi määritellä, kenen kanssa saan olla tekemisissä ja kenen kanssa en, alkoi määritellä millainen ihminen olen. Tuhosi itsetuntoni, melkein koko elämäni, tuhosi minut. Otin lopputilin, vaihdoin työpaikkaa, mutta tämä ei loppunut. Jäin työttömäksi uudesta työpaikastani, jolloin minulta vietiin auto, etten pystynyt vapaa-aikanani liikkumaan missään, koska "minä vain lorvin kotona ja mies tuo leivän pöytään". "Sinulle ei ole oikeutta poistua kotoa", oli myös eräs hänen mainitsemistaan lauseista. En osannut puolustautua, koska aloin itsekin uskoa olevani huono, kuulinhan sitä sentään mieheltäni ja appiukoltani jatkuvasti. Olin ansainnut tämän, omasta mielestäni.
Aika kaului, erosin, löysin hyvän miehen. Pääsin pikkuhiljaa eroon traumoistani, aloin arvostaa itseäni, lakkasin pelkäämästä kotiinmenoa töiden tai juhlien jälkeen. Luulin olevani jo kokonainen ja ehjä, kunnes tänään hoksasin pelkääväni vauvasukkien neulomista työkaverilleni erään seksisuhdehuhun takia. Tajusin pelkääväni, että minua taas syytetään asioista, joita en ole tehnyt. Aloin pelätä, että minua syytetään iskuyrityksestä, suhteenrikkomisesta ja muiden mielistelystä siksi, että neulon vauvasukkia miehelle, jonka vaimo oli pyytänyt neulomaan uudet pieneksi jääneiden, hyväksi havaittujen sukkien tilalle.
Joillain ihmisillä on ihmeellinen voima murskata toisen mieli. Pitänee kerätä rohkeutta ja nostaa kissa pöydälle töissä, että tämä "seksisuhdeläppä" saa luvan loppua, sillä pääni ei näköjään kestä sitä. Se ei toki ole heidän vikansa, mutta en minäkään halua alkaa taas pelkäämään, turhaan.

Mieliala: Surullinen

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi nyt - ja luo oma profiilisivu »