Enkä huomenna, enkä ylihuomenna, enkä ensiviikollakaan.
Miksikö?
Koska minun ei tarvitse. Minun ei tarvitse tuhlata aikaani aamuisin peilin edessä miellyttääkseni muita vain siksi, että olen syntynyt naiseksi. Minä kelpaan itselleni, minä kelpaan miehelleni ja minä kelpaan muille läheisilleni. Ihan tällaisenaan, peikkona. Kenelle muille minun edes pitäisi kelvata?
On sangen surullista lukea ihmisten mielipiteitä siitä, kuinka naisen tulisi olla tietynnäköinen ja käyttäytyä tietyllä tavalla, tai sitten saa syyttää itseään kun ei kelpaa kenellekään ja mies katsoo pornoa ja juoksee huorissa. En tiedä, millaiset ihmiset näitä mielipiteitään jakelevat, mutta onneksi heitä ei tarvitse huolia omaan elämäänsä ja arkeensa määrittelemään juuri minun minuuttani.
Tämä kuuluisa ”itsestään huolehtiminen” on minun mielestäni paljon muutakin kuin meikkisiveltimiä ja hienoja vaatteita. Se on huolehtimista omasta mielenterveydestään, jaksamisestaan ja kehon hyvinvoinnista. Näitä asioita voi onneksi harjoittaa tällainen mörrimöykkykin.
Eilen vietin ihanat kolme tuntia metsässä koirieni kanssa, kaikessa rauhassa, kunnes nälkä ajoi porsaan kotiin. Se jos mikä on itsestään huolehtimista; kuunnella hiljaisuutta, tuulta, puroa, lintuja ja nauttia omasta olemassaolostaan, nauttia siitä kun rakkaat lemmikit nauttivat kanssasi.
En ehkä osaa olla oikea, kunnon nainen. En jaksa kiinnotua sisustamisesta, shopppailusta ja perheen perustamisesta. En ehkä kelpaisi juuri sinulle, tai sinun kaverillesi. Arvaappa mitä. Ei kiinnosta, eikä haittaa ollenkaan. Koska minun ei tarvitsekaan kelvata. Minä olen minä.
