Jostain syystä innostun aina talvisin lukemaan toisen maailmansodan aikaisia elämäkertoja. Tällä kertaa käteeni tarttui tarina naisesta, Irenasta, joka pelasti verkostonsa avulla sodan aikana yli kaksi tuhatta juutalaislasta natsien vainoilta mm. Varsovan ghetosta Puolassa.
Hyvin usein nämä elämäkerrat pistävät miettimään ihmisen raakuutta, mutta eritoten tämä taiten kirjoitettu kirja oli ihan omaa luokkaansa. Lukiessani kuvauksia siitä, miten lapset jäätyivät katuihin kiinni ja nälkiintyivät kuoliaaksi, tahi miten natsit heitä kohtelivat, pistää toden teolla ihmettelemään, että kuinka paljon vikaa voi ihmisillä olla korvien välissä, kun he sellaiseen kykenevät. Mitä pahaa ovat lapset ja vauvat tehneet kenellekään?
Irena ja hänen verkostonsa tekivät avustustyötään kirjaimellisesti oman henkensä uhalla. Mikäli joko ruuan tai ihmisten salakuljetuksesta olisi jäänyt kiinni, seuraus olisi ollut välitön teloitus kadulla. Pieniä vauvoja salakuljetettiin esimerkiksi rakennustarvikkeiden joukossa laatikoissa, isommat kuljetettiin viemäriverkoston läpi "arjalaiselle" puolelle ja sijoitettiin perheisiin, jotka suostuivat lapsia ottamaan vastaan. Monet heistä päätyivät orpokoteihin. Irena verkostoineen kuljetti myös gheton puolelle ruokaa, rahaa ja lääkkeitä.Myöhemmissä vaiheissa voimat yhdistyivät Puolan vastarintaliikkeen kanssa, ja lapsia saatiin turvaan entistä tehokkaammin. Vastarintaliikkeen avulla saatiin estettyä myös Irenan teloitus huomattavan isolla rahasummalla Gestapoa lahjoen.
Ymmärrän toisaalta pointin, että "juutalaisiahan ne lapsetkin ovat", ja he ovat siten "tulevaisuuden juutalaisia". Silti kirjaa lukiessa oli jotenkin vaikea käsittää, miten alle sata vuotta sitten tämän kaltainen kansanmurha on voinut tapahtua.
Sodan aikana 15 prosenttia Puolan väestöstä kuoli, ja juutalaisväestöstä jopa 90 prosenttia . Miljoonasta juutalaislapsesta henkiin jäi eri arvioiden mukaan viidestä viiteentoista tuhanteen.
Ai mihinkö tämä liittyy? Ei mihinkään. Kirja oli minusta varsin koskettava, ja halusin antaa tarinalle näkyvyyttä. Sodan aikana julmuuksia on tehty aivan joka leirissä, ei pelkästään natsien puolelta. Silti se raakuus joskus pysäyttää.
