Erinäistä pohdintaa mielenterveydestä, ei kannata ottaa kovin vakavasti eikä olettaa, että esitän täällä nyt mitään kovin painavia mielipiteitä tai väittämiä.
Paljon puhutaan elintapojen merkityksestä mielenterveyteen, ja puhutaan niiden merkityksestä esimerkiksi masennuksen hoidossa. Olen ymmärtänyt, että suolistobakteereilla olisi yhteys meidän mielialoihin, ja sitä kautta joidenkin ihmisten kohdalla jo pelkkä ruokavaliomuutos voi tuoda avun masennukseen. Toisilla auttaa se, että alkaa harrastaa liikuntaa. Musiikilla, maalaamisella ja muulla luovalla toiminnalla on myös suotuisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja jopa hermostoon ja aivoihin ( https://www.duodecimlehti.fi/duo11845 ). Itsestään selvää lienee sekin, että varsinkaan runsas päihteidenkäyttö ei kenenkään vointia paranna.
Ongelmaksi tämä ajattelu muodostuu siinä kohtaa kun oletetaan, että kaikki mielenterveysongelmat ovat sidoksissa ihmisen elintapoihin ja että niistä parannutaan kuin taikasauvaa heilauttamalla salaattia syömällä ja lenkkeilemällä.
Olen itse yli kymmenen vuoden aikana tehnyt lukuisia elintapamuutoksia, ja terveellinen ruoka on ollut mulle aina tärkeä asia. Alkoholinkäyttö ja ylipäätään suhde alkoholiin koki suuren mullistuksen kuutisen vuotta sitten, kun tajusin olevani alkoholista riippuvainen ja päätin pistää stopin juomiselle. Ruokavalion kanssa olen sahannut ees sun taas sinne ja tänne etsien sitä omaa optimaalista ruokavaliota, mutta joka tapauksessa olen syönyt hyvin terveellisesti jo pitkään. Tälläkin hetkellä syön paljon raakoja kasviksia ja hedelmiä ja saan kuitua joka päivä yli 50g, proteiininsaanti on reilassa myös aminohappojen osalta, enkä enää rajoita hiilihydraattien saantia vaan syön hyvillä mielin hedelmiä runsain määrin.
Entäpä sitten liikunta? Joka aamu herättyäni lähden puolen tunnin kävelylle koirien kanssa. Päivässä tätä lenkkeilyä tulee 1,5-3 tuntia, usein myös maastossa. Käyn kaksi kertaa viikossa kuntosalilla, ja siellä vietän aikaa noin 1,5h kerralla. Pyrin myös käymään vähintään kerran viikossa juoksulenkillä nuoremman koiran kanssa, ja pääsääntöisesti pyöräilen esimerkiksi kirjastoon ja lähikauppaan.
Kaikki on reilassa, eikö vain? Paitsi mun pään sisällä. Ahdistus on edelleen tuttu kaveri vaikka alkoholin jättäminen sitä vaimensikin. Ylikuormitun äärimmäisen helposti ja välillä tuntuu, että jokainen päivä on pelkkää selviytymistä sen sijaan, että voisi elää joskus ihan normaaliakin elämää. Syksyn mittaa pääsen onneksi vihdoin tutkimuksiin (esim. adhd ja autismin kirjo) sillä olen tehnyt käytännössä kaiken, mitä ihminen voi tehdä, rentoutusharjoituksia ja meditaatioita unohtamatta. Iltaisinkaan en selaa sängyssä somea vaan luen kirjaa ja rauhoitun. Elämä on kaikin puolin kunnossa ja tykkään mun elämästä, mutta mä en ole kunnossa, vaikka hengissä selviänkin. Vaikka tottakai mun kunto olisi varmasti paljon huonompi jos eläisin pizzalla ja oluella.
Toivoisinkin, että ihmiset unohtaisivat ne rajoittuneet oletuksensa siitä, että mielenterveyshaasteet ovat aina kiinni ihmisen omista valinnoista ja elämäntavoista, koska näin ei ole.
