Suomalaisessa yhteiskunnassa kiusaaminen on yleinen ongelma. Kiusaaminen voi olla sekä henkistä että fyysistä. Pääkkölä ottaa artikkelissaan kantaa yliopistomaailmassa tapahtuvaan työpaikkakiusaamiseen. Kiusaaminen voi olla sanallista tai sanatonta, ja se voi myös ilmetyä sosiaalisen median maailmassa sakinhivutuksena. Kiusaamiseksi voidaan katsoa muun muassa työntekoon liittyvä epäasiallinen kritiikki, vihjailu, henkilökohtaisuuksiin meneminen ja työn laadun kyttääminen. Yliopistomaailmassa muun muassa kateus saattaa olla kiusaamisen juurisyynä, ja kateus saattaa johtua työkaverin saamasta apurahasta. Kiusaamista voi olla myös yksityisasioista juoruilu, jolla pyritään toisen ihmisen itsetunnon horjuttamiseen. Kiusaamiseksi voidaan katsoa myös toisen ihmisen osaamisen ja ymmärryksen jatkuva, julkinen kyseenalaistaminen. Kiusaamista voidaan toteuttaa sekä yksilö- että ryhmätasolla. Yliopistomaailman väittelyyn ja kritiikkiin kannustava ilmapiiri voi toisaalta myös mahdollistaa kiusaamisen, ja tällaisessa yhteydessä tapahtuvaa kiusaamista, kuten toisen vähättelyä, voi olla vaikeampi havaita. Pääkkölä esittelee artikkelissaan myös gaslighting-ilmiön. Gaslightingillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kiusaaja uskottelee kiusatun olevan itse vastuussa tilanteesta. Kiusaaja saattaa esimerkiksi vedota kiusatuksi tulleen ylireagointiin, väärinymmärrykseen tai huumorintajuttomuuteen. Kiusaamisen uhri saattaa itsekin alkaa uskoa näihin selityksiin. Reinboth (2006) nostaa erityisesti yhden tekijän, joka hänen mukaansa vaikuttaa kiusaamiseen: korkea koulutustaso ei ole hyvän käytöksen tae. Kiusaamisen hiljainen hyväksyntä tukee näitä toimintamalleja ja kiusaamista. Kiusaamisen lopettaminen vaatii koko työyhteisön panosta: työyhteisön tulee yhdessä irtisanoutua kiusaamisesta ja tehdä yhteistyötä tavoitteen eteen. (Pääkkölä 2019.)
Netissä tapahtuva kiusaaminen on myös hyvin monimuotoista. Netissä kiusaamiseen on myös helpompi syyllistyä, sillä kasvottomuus ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kiusaamisen helppous madaltavat rimaa kiusaamiseen. Kiusaamisen muotoja ovat muun muassa ärsyttäminen, halveksunta, ilkeät kommentit, nolaaminen ja nöyryyttäminen ja mustamaalaus. Myös seksuaaliset viestit luetaan tähän kategoriaan. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2023.)
Millainen ihminen sitten kiusaa? Kiusaajaksi ei synnytä, vaan kiusaajaksi kasvetaan. Kuka tahansa voi olla kiusaaja, eikä mitään tyyppiesimerkkiä kiusaajasta ole olemassa. Ihmiset voivat syyllistyä kiusaamiseen mitä erilaisimmissa tilanteissa ja erilaisista syistä. Joitakin eri tyyppejä kiusaajista kuitenkin voidaan erotella, vaikkakaan nämä eivät ole kaiken kattavia. Yhdistävä tekijä tuntuukin olevan se, että kiusaajilla on ongelmia empatiakyvyn kanssa. (Kaski & Nevalainen 2017, 43.)
Erääksi tyypilliseksi kiusaajaksi voidaan katsoa ilkeä ja epäempaattinen ihminen. Kukaan ei synny ilkeäksi, vaan siihen kasvetaan. Joillakin ihmisillä empatiakyky jää lapsuudessa syystä tai toisesta vaillinaiseksi. Tähän voi olla syynä muun muassa se, että aikuiset eivät ole osanneet opettaa empatiaa lapselle. Ilkeä ihminen saattaa jopa nauttia toiselle aiheuttamastaan pahasta olosta ja hän voi kokea, että on ihmisen oma syy tulla kiusatuksi, kun ei kerran osaa puolustautua. Kohteeksi voi joutua kuka tahansa, ja mistä tahansa syystä. Ilkeä kiusaaja toimii lähestulkoon aina tietoisesti. Joskus kyse on siitä, että toisen ihmisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa, toisinaan niitä taas rikotaan toisen kielloista huolimatta tietoisesti. Monesti taustalla on puutteellisen empatiakyvyn aiheuttama ehta ymmärtämättömyys. (Kaski & Nevalainen 2017, 44-49.)
Pelkuri saattaa taas kiusata siksi, että pelkää joutuvansa itse kiusaamisen kohteeksi. Tällainen käyttäytyminen korostuu pakkolaitoksissa, kuten vankiloissa. Myös koulumaailmassa pelkuri saattaa aloittaa kiusaamisen suojatakseen itseään, ja pelkuri saattaakin lyöttäytyä toisen kiusaajan seuraan ja ryhtyä tämän kaveriksi. Pelkuri usein tiedostaa toimivansa väärin, mutta perustelee toimintaansa itsesuojelulla. Hän saattaa myös pyrkiä hyvittelemään tekojaan kiusaamisen kohteelle. Pelkuri saattaa myös kiusata kaikkea, mikä eroaa hänestä itsestään, sillä erilaisuus tuntuu pelottavalta. Tällaisia asioita voivat olla muun muassa seksuaalinen tai poliittinen suuntautuminen. (Kaski & Nevalainen 2017, 52-55.)
Tyhmä reppana on kiusaajatyyppinä harvinaisempi, mutta ei tavaton. Toisinaan fiksukin kiusaaja saatetaan leimata tyhmäksi reppanaksi, sillä on monesti vaikea ymmärtää, että joku ihminen on oikeasti paha ja ilkeä. Tyhmä reppana ei kykene pitkäjänteiseen kiusaamiseen, vaan hän on usein se tyyppi, joka laukoo yksittäisiä ilkeitä kommentteja. Toisaalta fiksun kiusaajan rinnalle lyöttäytyvä tyhmä reppana saattaa olla erittäin haitallinen ja aiheuttaa paljon pahaa. Usein esimerkiksi jengeissä tällaiset tyhmät reppanat kerääntyvät yhden fiksun ympärille, ja joukko toteuttaa yhdessä suuren mittaluokan kiusaamista. Tyhmän reppanan empatiakyky on puutteellinen, mutta hän jää usein myös kiinni. Työyhteisöissä tämän kaltaiset ihmiset harvoin menestyvät kovin hyvin. Tyhmän reppanan kohtalo on yleensä melko kurja. (Kaski & Nevalainen 2017, 55-57.)
Muita kiusaajatyyppejä saattavat olla hauskuuttaja, natsipersoona, kateellinen ja perinteen vaalija. Hauskuuttaja saattaa hakea muiden hyväksyntää kertomalla vitsejä toisten heikkouksista. Loukkaaminen ei välttämättä ole tahallista, vaan hauskuuttaja ei välttämättä huomaa satuttavansa muita ihmisiä vitsailun viedessä mennessään. Natsipersoonan maailma taas on hyvin mustavalkoinen, ja hän jakaa maailman usein samanmielisiin ja erimielisiin. Erimielisiä kohtaan hän ei kykene tuntemaan empatiaa, ja nämä saattavat tuntea natsipersoonan vihan nahoissaan. Natsipersoona saattaa mielessään epäinhimillistää eri tavoin ajattelevat ihmiset. Hän on kuin lapsi, joka kuvittelee olevansa kaikkivoipainen. Työelämässäkin natsipersoona saattaa toteuttaa raakaa kiusaamista, eivätkä esimiehen puhuttelut pure häneen. Hänhän on kuningas. Tällainen ihminen ei kuitenkaan välttämättä itse edes ymmärrä kiusaavansa. Kateellinen taas kokee, että muiden onni on häneltä pois. Muiden onnistumiset harmittavat, ja oma epäonnistuminen on suuri onnettomuus. Kateellinen haluaa olla paras, ja aseistautuu maailmaa kohtaan kiusaamalla muita. Perinteen vaalijat taasen harvoin kiusaavat tietoisesti. He saattavat halveksia esimerkiksi tiettyä ihmisryhmää siksi, koska heidät on kasvatettu toimimaan niin. (Kaski & Nevalainen 2017, 58-70.)
Varmasti jokainen meistä on kokenut kiusaamista erilaisissa ympäristöissä ja erilaisin tavoin. Suurin osa lienee syyllistynyt siihen itsekin tavalla tai toisella, vähintään hiljaisen hyväksynnän kautta. Ottaessani tämän pienen pintaraapaisun kiusaamiseen tulin jälleen kerran pohtineeksi, että olen itsekin sekä ollut kiusaamisen kohteena, mutta olenko syyllistynyt siihen itse? Kyllä olen. Koin kiusaamista lähes koko koulutaipaleeni ajan, ja toisaalta myös itse kiusasin ”vielä alempana olevia” oppilaita. Heitä ei tosin ollut kovin montaa. Jossain vaiheessa koulutaivaltani ymmärsin, että en voi samaan aikaan sekä kärsiä kiusaamisesta että toteuttaa sitä itse, ja ryhdyin vastustamaan kiusaajia ja puolustamaan niitä muutamia vielä minuakin ”alempaa kastia” olevia oppilaita. Tämä johti siihen, että otin itse enemmän osumaa, mutta pystyin iltaisin toteamaan, että omatuntoni on puhdas.
Aikuisten maailmassa olen törmännyt kiusaamiseen sekä työpaikoilla että netissä. Raain kokemani työpaikkakiusaamiseni oli erittäin kokonaisvaltaista, ja sen tekijänä oli silloinen työnantajani. Käytän sanaa ”narsisti” hyvin varovasti, mutta hänen kohdallaan epäilen jonkinlaista persoonallisuushäiriötä. En ollut suinkaan ainoa, jota hän kohteli, tai oli kohdellut huonosti.
Olenko sitten syyllistynyt kiusaamiseen netissä? Ihan satavarmasti. Lukiessani erilaisia kiusaamisen tapoja tunnistin useitakin asioita, joihin olen myös itse syyllistynyt sen lisäksi, että olen itse ollut niiden kohteena. Viime vuosina olen pyrkinyt toimimaan toisin, sillä tajusin, että en voi puhua kiusaamista vastaan, jos itse toimin verkossa toisin. Se on ikään kuin oma panokseni netissä tapahtuvan kiusaamisen vähentämiseksi. Ylilyöntejä varmasti sattuu herkästi yhdelle jos toisellekin, mutta tärkeintä lienee se, että asiaan kiinnittää huomiota.
Toisaalta, jos edes yliopistossa työskentelevät ihmiset eivät osaa käyttäytyä, voiko sen parempaa odottaa täällä tai missään muuallakaan? Tuntuu erikoiselta, että niinkin pitkälle kouluttautuneet ihmiset eivät osaa reflektoida tai säädellä omaa käyttäytymistään.
Tunnistatko sinä itsessäsi kiusaajalle tyypillisiä piirteitä tai käytösmalleja?
Kaski, S. & Nevalainen, V. 2017. Jo riittää, irti kiusaamisesta ja kiusaajista. Helsinki: Kirjapaja.
Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2023. Nettikiusaaminen. Viitattu 21.8.2024. https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/nettikiusaaminen/
Pääkkölä, A-E. 2019. Akateeminen kiusaaminen ja toksinen akateeminen kulttuuri. Tieteessä tapahtuu. Viitattu 8.11.2024. https://journal.fi/tt/article/view/82813/41990
Ainiin. Onko mulla paha mieli? Onko nyt mieli pahoitettu? Haluanko uhriutua? Ei ole, ja en. Olen kiinnostunut ihmisten käytöksestä, psykologiasta ja erinäisistä siihen liittyvistä ilmiöistä. Tällä kertaa mielenkiintoni suuntautui kiusaamiseen, joka on keskuudessamme varsin yleinen ilmiö.
