inbody-mittauksessa ja tulokset hivenen kevensivät mieltä. Olen aina kokenut olevani mallia tankkeri, paitsi ollessani hyvin lähellä alipainon rajaa. Tankkerilla tarkoitan sitä, että siroa ja sievää minusta ei oikein saa tekemälläkään.
Mittauksessa selvisi, että painoindeksin mukaan (25,5) olen lievästi ylipainon puolella, mutta myös rasvaprosentti oli mittauksen mukaan n.25, joka taas on naiselle aivan oivallinen lukema.
Olin itsekin tietoinen siitä, että pari kiloa olisi suotavaa tiputtaa painoa, mutta mittauksen myötä tulin siihen lopputulokseen, että tällä hetkellä en jaksa vaivata asialla päätäni. Elämä on liian lyhyt sen miettimiseen, onko oma paino täysin ihannelukemissa vai ei, etenkin kun naisilla paino herkästi seilaa kuukautiskierron mukaan kilolla tai useammallakin.
Mikä tämän blogipostauksen pointti oli? En tiedä. Ehkä saada omat ajatukset kirjoitettua jonnekin, ehkä pohtia yleisesti, kannattaako omaa painoaan seurata ja vahtia kuinka orjallisesti. Painonhallinta lienee kuitenkin elämänmittainen prosessi, ja itselläni etusijalla on aina ollut terveys ja hyvinvointi, ei niinkään paino ja ulkonäkö.
Nojoo. Näillä mennään.
