Mörkörouva

Kuten nimimerkistäkin pystyy jo päättelemään, Mörtsy on mieltynyt synkkiin ja kauniisiin asioihin, joita ovat mm. (mustat) kissat, Muumimörkö ja Lon Chaneyn tulkinta Oopperan kummituksesta. Jälkimmäiselle tulee muuten nostaa hattua siitä, että hän sai minut tuntemaan voimakasta kammoa kuvitteellista hahmoa kohtaan ensimmäistä kertaa sitten jo mainitun violetin kaimani.

Naaraspuolisen mörkörouvan tunnistaa kadulla haaveilevasta katseesta ja satunnaisesta "Perkele!"-, "Nyt tulee ruumiita!"- tai "Goddamnit!"-ääntelystä tai Phantom Of The Operan/jonkin muun randomin, yleensä rockbiisin hyräilystä. Kiva, että kouluni ihanat sammakkoprinssit ovat huomanneet tämän mainioksi syyksi vittuilulle. Näin on ollut ihan tarhasta lähtien, hiljainen ja hassunniminen wierdo kun kuulemma olen, ja onneksi on aina ollut puolustajiakin. Suuri kiitos heille.

Pahoittelen, jos saitte minusta synkän ja katkeran kuvan, mitä kyllä olenkin. Toinen minäni, joka välillä puskee pintaan, kuluttaa pieruhuumoria ja rakastaa luonnon lähellä ja pienillä paikkakunnilla rauhoittumista. Kesäloma ei tuntuisi miltään, ellen pääsisi viettämään sitä aina Ruokolahdelle Saimaan ääreen <3

Mörkörouva tottelee siviilissä toista etunimeään (Lotta), mutta sanokaa vain Mörtsyksi. Niin, eikä sen Mörkörouvankaan käyttäminen ole tyystin kiellettyä.