jo ensihetkestä,me kaks yhdessä toivoin niin paljon et tää juttu tulis kestää mut nyt puuttuu pala sydämmestä ja sen ympäri vaan tää kova kilpi mut kaikki ei menny,niin ku onnellises filmis mun päivänsäteen sijaan,nyt nään vaa tummii pilvii ja vaikee selittää,mut kahtii repii tää oikeesti luulin,et kaikki korjata ehitään ja vaikee ajatella,en voi enää sua koskee ja miten koski ne kyyneleet sun poskel ja mä luulin että sä voit pelastaa mut mut siin vaihees ei oikeesti mua mikää pelastanut ja muistan,ku meit ei erottanu mikään joka ikisen hetken,ku sain sust kiinni pitää ehkä vaikeet uskoo,mut mä edelleen välitän miten kaikki meni,kelaan edellen mä sitä
En pysty irti päästää En pysty nukkuu enkä safkaa Enkä saa sua silti mun päästä En pysty irti päästää En pysty enkä safkaa Enkä saa sua silti mun päästä Ja mä jatkan tätä matkaa
Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.