ama-lia

Aineellisesti en ole päässyt lähellesi. Sen tähden hypin kosmokseen, seilaan geologisia kausia. Mieluiten tulisin luoksesi arkipäiväisesti. Kolkuttaisin, muistaisin alaovesi koodin, ajaisin hissillä viidenteen kerrokseen. Pysähtyisin katsomaan huonettasi, petaamatonta vuodetta, kitara makaa lattialla ja sinä sen vieressä. Akordit värähtelevät vielä.

On pakko lähteä avaruusmatkalle, saavuttaa mielummin kuin luopua. On tunnustettava. Mitä kaikkea sisältyy kahteen sanaan.
Minä olin puro. Solisin yksin. Olin pieni ja huomaamaton. Sinä teet minut näkyväksi jälleen. Olen virta ja vien sinut mennessäni.