Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua
Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua, monta tuulista iltaa
Tiukemmin uupuneet toisiimme kietoudutaan Olen koditon muualla vieras vain tuulessa maan Olen ikäni kaivannut odottanut Jumalaa eikä ikänsä kaivannut kokonaan voi unohtaa
Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.