Kirka_Rapitzin

ei luettavaa.

Haluun meidän entisen ajan takas/
mut älä vaan esitä rakastavas/
en tiedä pystynkö vakuuttaan sua/
mut jokanen paha sanani kaduttaa mua/

kumpa oisin ne sanomatta jättänyt/
niin elämä ei olisi tälläst nyt/
mut ainoastaan voin syyttää itseeni/
ja käsisydämellä myönnän virheeni/

mut se ei näytä auttavan/
piristää yritän,mut en nää sun nauravan/
toivoisin saada kätes mun käteen/
mut tuntuu et nykyään sä sitäkin häpeet/

sunko mielest paremmin sujuu näin?/
ettet edes haluu katsoa muhunpäin/
ja kun katsot,se ei kauaa kestä/
tietäsitpä kuinka se viiltää sydämestä/

en kiellä sun omaa tilaa/
mut miks kanssani ei voi enää olla kivaa?/
kavereittes kans saat tietenkin viettää aikaa/
mut muista myös että mäkin sua kaipaan/

haluun pussata ja kutittaa/
leffaillan jälkeen nukahtaa lusikkaan/
tiukasti kädestäs puristaa,
mut meikä nykyään taitaa,pystyä siihen vaan unissaan/

ellen alota,et suostu halaamaan/
ja suudelman saaminenkin on hankalaa/
oot kuin et huomais,vaik tekisin mitä/
mun on huono olla,mut taidatkin haluta sitä/

ennen kanssas oli kivaa himassa/
mut nykyään vaikutat ettei oltas samassa tilassa/
ennen meillä oli herkkää../
mut nykyään taidan olla vaan silmiis tyhjyyttä pelkkää/... :(

Ihmiskunta. Tuo viikonloppuisin itseään tärpätissä marinoiva kuluttajien ja asiakkaiden joukko. Bonuskortteja viuhkaksi asti. Anna sille tilaisuus, se sahaa oman oksansa. Anna toinen, se ampuu itseään jalkaan. Siinä välissä kierrättää tunnollisesti kotitalousjätteensä. Kertoo siitä sosiaalisen median yhteisöllisessä sovelluksessa. Lentää maapallon toiselle puolelle juhlistamaan omaa ekologista valveutuneisuuttaan. Eteisessä valot päällä kesät läpeensä, peräkammarissa vintti pimeänä.
Darwin perkele!

Vastakohdat täydentävät toisiaan:meikä on pitkä ja komee,
nainen on kotka ja pimee. Lukeneempi kotka.

Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme. Siis ranskalaisessa kirjallisuudessa tai Akin elokuvissa. Todellisuudessa rakkaus on horisonttiin katoava luotijuna. Kuvittelemme olevamme matkalla parisuhdepysäkille, kun huomaammekin jääneemme laiturille vilkuttamaan. Seuraava toki saapuu, mutta ei koskaan odotetussa aikataulussa. Ajattelin silti käydä tähän kiskoille odottamaan. Selin makuulle. Näkyy taivas paremmmin. Edes sen ohikiitävän hetken, ennen kuin irti leikkautuvat raajat kerätään puiden oksilta taas muovipussiin uudelleen koottaviksi. Syksyllä kaikki on toisin. Aurinko paistaa ja perunat laitetaan seipäille. Silloin on ihmisen hyvä olla.

" KIRKA RAPITZIN - SIMPPELIMIES "

http://www.mikseri.net/artists/kirka-rapitzin/simppelimies-tavisperusnormi-tuotkirka-rapitzin-beats/507526/

Mihinköhän tunteitteni kanssa vielä joudun?
ku niin helposti ihastun,rakastun ja sitoudun..
nyt en enää tiedä kyllä yhtään, mitä mun pitäis tehdä...
missä mun pitäis olla ja minne pitäis mennä..
ku ne hyvät olotilat multa katosivat tosta vaan...
ja munko muka pitäis unohtaa?
tiedän,kaikki tapahtui hetkessä.
mut pitäskö vielä olla elämääkin edessä?
en tiedä,en todellakaan tiedä..
vaik moni sanoo sen oikean kyllä löytyvän vielä..
mä epäilen,siks taitaa olla syytä huoleen..
se mitä täl viikolla tunsin,en ollut tuntenu moneen vuoteen..
luulin niiden tunteiden kuolleen..
ja ihmisten katseiden keskittyvän vaan ulkokuoreen..
mut sä sanoit ne sanat,mitkä sai mut hyväntuuliseks..
siinä ku alotteen teit ja oltiin kosketuksessa huulien..
en vaan sitä enään ymmärrä..
miten joku pystyy tekee noin,ku on mulle niin lähellä sydäntä..
sä mut jätit,ja se lause mun päässäni kaikuu..
ja taas sisältäni mut valtaa se helvetin kaipuu..
joka jatkuvasti niitä halauksia haluaa..
taidat nauttia siitä,kun onnistut satuttaan..
mut en sua vihaa,vaikkei oo tää yhtään kivaa..
mut pitää kai vaan totutella lauseeseen,et mussa on vaan vikaa..
tunnen samaan aikaan suruu ja vitutusta..
viimeiset sanas mulle aiheutti henkistä kidutusta.

Kirka Rapitzin & Mc Mane Feat.Sarkastinen -
Se On Sauli! (Sauli Niinistö Presidentiksi) [Tuot.Life and Death Productions]

http://www.youtube.com/watch?v=pKXejVY-6zg

Elämä on luopumista. Mäen päältä näkee vielä kauas, mutta alaspäin lähdettyään ei voi pysähtyä saati palata. Ensin lähtee tukka, sitten lapset, kyky, hampaat, vaimo ja lopulta duuni ja järkikin. Arvokkuus lähtee kuulemma viimeiseksi, siis ennen henkeä. Se tässä huolettaakin. Jos ja kun on itse oman arvokkuutensa jo menomatkalla tärvännyt, miten sen voi enää viimeiseen reissuunsa asti säilyttää?
Onko sen toisaalta väliäkään? Veikkaan, että sitä nappia on vuodeosastolla vaipoissaan ihan turha minuutin välein painella. Muhammad, Nazim ja Liu Chi ovat hyvin ansaitulla kahvitauolla ja osaston harjoittelijalla pikavipin tilaaminen kesken.

Timo meidän, joka olet vaaleissa.
Äänestetty olkoon sinun numerosi.
Tulkoon sinun valtakautesi.
Toteutukoon sinun aatteesi,
myös Helsingissä ,
niinkuin muissakin tuppukylissä,
Anna meille tänä päivänä meidän,
jokapäiväinen jytkymme.
ja anna neekereille Suomesta lähtöpassit,
niinkuin mekin annamme niille homoille
sekä naispapeille,jotka ovat aatteitasi rikkoneet.
Äläkä saata meitä vaajaavuuteen,
vaan tee meistäkin Perussuomalaisia.
Sillä sinun on hyvinvointivaltio,
ylipaino ja kunnia iankaikkisesti.

AAMEN.