Scarecrow_Man

En haluu rikkoa sun täydellistä harmoniaa.
Mä oon myrsky, ja kaaos, jota ei voi hallita.
Enhän sua saa, enää kai rakastaa?
Mä oon likainen, sä et halua mua,
Sä tahdot vakautta ja rauhaa.

Missä mä olin silloin kun onnea jaettiin? Jos mulla ei ole mitään tarjota tälle maailmalle, miksi mä tunnen, että mun on päästävä täältä, jonnekin, jossa ihmiset arvostaa mua, sellaisena kuin mä olen? Kuinka kauan voin vielä kiertää samaa ympyrää, jonka ulkopuolella en osaa tehdä mitään ja jonka sisäpuolella kaikki lopulta kuihtuu, ja muuttuu tuhkaksi, ja jonkinlaisen fenix-linnun lailla synnyttää itsensä uudelleen, kunnes mitään ei ole enää jäljellä.
Mielikuvitukseni on haurastunut käsinkoskeltevaksi kalvoksi, jossa yksikin sormenjälki peittää näkökenttäni täysin, ja joudun pyyhkimään sitä ikuisuuksia, ennen kuin erotan sen takaa yhtään mitään. Kun saan sen puhtaaksi, olen hetken aikaa vapaa, kunnes sormenjälki tai likatahra palaa linssiin uudelleen ja minun voimani ovat ehtyneet, enkä jaksa yrittää sitä puhdistaa. Tämä sama kaava toistuu minun mitättömässä elämässäni ja kaiken aikaa minusta tuntuu että minun pitäisi olla joku, että tavallaan olen jo, mutta muut samassa veneessä kanssani olevat toimivat minulle käsijarruna, joka pysäyttää liian usein matkani kokonaan. Tästä kaikesta minun sisälleni muodostuu eräänlainen syöpäpesäke, jonka keskelle on paksulla permanenttitussilla tekstattu sana; Viha. Sillä sitä tunnetta muut ihmiset minussa ruokkivat. Olen jo kuullut osani valheista, joita matkakumppaneikseni luulemat ihmiset ovat laukoneet. Ja kun heiltä loppuu puhti, ja vaikka minä kuinka yritän vetää, puhaltaa, ja raivon voimalla paahtaa laivaamme eteenpäin, he katoavat kaikessa hiljaisuudessa elämästäni, ja ovat kuin eivät olisikaan. He eivät tajua, että heillä, maan matosilla ehkä on vaihtoehto, mutta kaltaiselleni, tähdenlennon omaiselle energiapurkaukselle, ainoa vaihtoehto en joko edetä ravintoketjussa ylemmälle tasolle tai kuolla. Kun minut on petetty kerran, jokin taika aina katoaa, ja tuon kyseisen tarinan päätepiste alkaa häämöttää kokoajan lähempänä. Pahinta on, ettei se koskaan saavu luokse, vaan pitää itse tajuta lopettaa, kun sen näkee tauotta välkkyvän horisontissa.
Ymmärrättekö nyt, miksi olen vittuuntunut, tajuatteko miksi minä tunnen vihaa, jota paskiaisten valheiden liekit ruokkivat. Minä olen joku, ehkä lähellä jopa sitä persoonaa, joka todella haluan olla, mutta en pysty liikkumaan eteenpäin, kuin pikkuaskelin, ilman oikeanlaista sotajoukkoa. Tässä itseensäuskomista syntinä pitävien perslävessä tällaista joukkiota on miltei mahdoton löytää. Mutta en ikinä lakkaa yrittämästä. Siitä ette voi minua syyttää...

Reminders all around my room
There's something I'd need to do.
Thinkin what we could have been.
You told you cared, then disagreed.

Shallow snow surrounding me.
Sounds of world, I cannot hear.
Call to arms, we stitch our wounds.
One thousand prayers, all are doomed.

I'm laying on my bed, all awake.
Asking my ghosts, can they wait?
No room for dreams, no room for hope
Two blankets on, still feel so cold.

Years go by, and so it seems.
There comes no day, when we would meet.
Sometimes I smile and think of you.
I was the night sky, and you were my moon

Saw you on a dream again
You held my hand, like it was yesterday.
You kissed my neck and made it all go away.
Can't catch the sleep nomore,
Not sure what for to live today.

I'm so numb of all these thoughts of hope, teasing me, slowly abandoning me.
Every night I'm trying to sleep, the pain inside too deep, voice whispers "leave."
I look at myself, and what do I see, the beautiful boy, turned something ugly.
If there's a hell, it would be a comfort, to kill myself and to go there, so why live?

It's sick what this world has done to me!
I wanna shred my skin off, to see what's underneath!
Am I all, I ever can be, or why I'm feeling weak?
If I ever lived one single day, why I now can't breath?

Feeling down. (Embrace inside of darkest cloud)
Let me out. (My heart nowhere to be found)
Your eyes so full of doubt. (Laughing at me)
Your snake strangling my throat. (That's how I feel)

Wicked to see myself as a target to beat.
Me, myself and I, cutting my skin to watch it bleed.
From the day one, I was always to swallow my defeat.
Tried to live, the worst I could, burned my wings,
My whole life, one short and deathly sweep.

In the morning I once dreamed a beautiful dream.
In the evening it was ready to come reality.
Then, came the night, to take my dream away.
It was you, my love, the first rose on the stone.
I watched it die, lost the innocence, and now I'm feeling cold.

"People tend not to understand their own life or their own identities, they work from nine to five, to get money, to live, to survive. But to live, for what? To wake up in the morning, go to work, to make money... To live? FOR WHAT... You see where this is going.. When you step to the windmill of so called normal life, it's very hard to get out, until the death is the only way out. That's why I'll live to be what I want to be, and what I really want to do, and make no compromise, because if I were'nt like that, I could just kill myself already, rather than step into that windmill."
Bono Suicide.

Mä en tiedä miksi asiat on näin, enkä tiedä onko jo hiukan myöhäistä.
Nää vuodet musertaa mut kokonaan, vaikken haluaisi uskoakaan.
Minun aamuni ja päiväni taisi liukua jo ohitse, peiliin katsoessani näen silmissäni vain iltahämärän.
Tärisevissä käsissäni vanha valokuva, josta minua katsoo joku, ei paljoakaan kaltaiseni, mutta joka minä joskus olin.

En ole varma missä käännyin väärään suuntaan, mutta kaikki kävi ilman varoitusta, menetin itseni, huomasin liian myöhään.
Virhe virheen perään, kunnes ei ollut jäljellä sitä poikaa, josta piti tulla jotakin.
Mä tunnen kuumeen nousevan, hulluuden, vainoharhaisen, viimeisen varoituksen, joka käskee lopettaa.
En osaa ajatella kuin yhtä ja samaa, kuinka olen niin väärin, kuinka jostakin niin uniikista, edes voi muotoilla jotain tämänkaltaista.

"Minä tunsin sinut viimeöynä, lähelläni, kuin joskus silloin. En tiedä oliko se totta vai ei, mutta se sai minut itkemään. Sinä puhuit minulle, kuin olisit yhä rakastanut"

Kaikki enteet kai käy lopulta toteen.
Minä pelkään, kukaan ei oikeastaan huomaa.
Mutta minä tiedän vasta nyt mitä todella tarkoittaa.
Minä ostin mustia ruusuja.

Sometimes I wish I could see myself as the others see.
There's wounds so deep, from behind a years,
I can't believe when they say, that I'm good enough.
Disbelief haunts me when I close my eyes,
And again I feel like drowning myself in a bathtub.

Feel the need, to break the mirror.
Someone watching me there,
And I don't think it's me.
Where did I turn wrong,
And why do I feel the best times,
Have already gone?

As I write, my letters,
You will know I always believed,
-´til the last breath.
As I'm gone, remember,
Who I should have grown to be,
Now it feels like this crown,
Was too heavy to carry for me.
Hear my silent prayer;
"Let tomorrow kill these demons away"

You were always that angel, tried to see something beautiful,
In everything.
Even in me, you saw something, that I thought did'nt exist.
I cried, because no one else have never said that to me.
And you took me in your arms...

It hurts my heart to remember.
I read some old things you've written,
And now, so far away, I can't quite see, how it ever had been?
I can't recall, all that I've done wrong.
When that picture,
Of me and you, hits my mind, like I did to you...
It makes me wanna die.
Suffocate me, with your peaceful embrace.

Memories of something.
At this point, it all feels unreal.
That rainy day, the storm was coming.
You was scared, but I told it's alright.
I was holding you close to me,
And I can still hear those words you said...
"I just don't wanna leave"

I can still feel, your lips, against mine.
At first they were always kinda dry,
But they tasted like candy, so sweet.
My hand was at the back of your head,
Playing with your hair, touching those little spots,
Only I knew you liked...

Since we grew apart, my life has been like this.
I'm dreaming, alone at night,
At the days, I sometimes just a second, can forget.
But I'm not complete, guess I'll never be...

I only wanna see you this one more time, before we'll die.
Maybe just one hug, would make my heart to skip a beat.
Would it be possible, to pretend, for one night...
We have our whole lifes to go, ya know?
And we never even said goodbye.