Demonilesboankka

Muistan sen kuin eilisen... Alkuvuosi 2008, Orivesi. Hengasin uudessa porukassa. Jalassani oli vielä tuolloin Kanin housut ja Asa oli kova sana. Yak. Sain kunnioitusta osakseni kun oli vuoroni laittaa musiikkia ja heidän rockille altistuneita korviaan ajatellen kirjoitin Youtuben hakukenttään 'Kiss' (Tuolloin varmaan ainoa raskaamman musiikin edustaja josta olin edes kuullut). Kahvipöydässä päät kääntyivät... Mitä vittua Jesu, ne kysyivät. Tuolloin värjäsin hiukseni mustiksi, tein itselleni huuli ja nenälävistyksen ja aloin diggailla rockia. Siitä päivästä asti olen haaveillut Converseista. Kuuluvat asiaan, u know. Vasta viime maanantaina sain lopullisen silauksen sille mikä tuona päivänä viisi vuotta sitten alkoi. Vedin Koskikeskuksen Stadiumissa jalkaani nuo ihanat perus mustat varrelliset Converset ja olin jalat edellä taivaassa. Ne ovat niin paljon enemmän kuin vain kengät. Tarkoitukseni oli vain kokeilla niitä koska hinta 65€, hetki haaveilla, kävellä ne jalassa ympäri kauppaa maailman onnellisempana tyttönä - Sen pienen hetken. Oli ensimmäinen kuukausipäivämme ja Sauli lupasi ostaa ne minulle. Nuori rokkarin sydämeni sai rauhan ojentaessani kanta-asiakaskorttia myyjälle. Vielä kun vihdoin järjestäisin kahdenkeskistä laatuaikaa minulle ja kitaralleni.


"My world's on fire, how about yours ?
That's the way I like it and I never get bored."


Näihin kuviin ja tunnelmiin... Onneksi on olutta. Rokkaavaa viikonloppua !




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/09/hey-now-youre-all-star.html

"Ugh, hiljaisuutta - radiohiljaisuutta" ajattelen istuessani parvekkeellani auringossa pullokasan keskellä. "Savuke maistuu oudolta... Johtuukohan se pannussa tunnin seisseestä kahvista vai... ah ! Se onkin punaista lucky strikea eikä vihreää bonusta ! Mahdetaankohan lucky stikea myydä vihreänä... Se on kaiketi saanut nimesä siitä kun kauan sitten about yksi tuhannesta askista sisälsi marisätkän..." Tämä on kaikki se ajatustyö mihin kykenen stailauksen kurssin ohella. Näen painajaisia vessan kaakeleista ja suunnitteluohjelmat tuottavat minulle tuskaa. InteriCad, 3D-mallinnusohjelma maksaisi 400 euroa vuodessa ja netin ilmaiset suunnitteluohjelmat ovat verrattavissa legoilla rakentamiseen. Käsin piirtäminen ja perinteet kunniaan. Suoritan siis stailauksen kurssia sekä artesaanityötä eli ammattiosaamisen näyttöä parhaillaan. Aikaa on jouluun asti ja minulla on suunniteltavana ja toteutettavana täysi remontti ja stailaus kahteen makuuhuoneeseen, wc:seen ja uusittavana rappuset. Mielenkiintoinen projekti, mutta tuottaa päänvaivaa - A lot !

Jos kello olisi edes yli puolenpäivän, voisin lohduttautua sanoilla Onneksi on olutta...




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/08/toivottavasti-luovuus-ei-karkaa.html

...viiden euron tuopeilla, vältetyillä peilikuvilla ja savuisten hetkien yksinkertaisuudella.


Niin se maanantai ja arki vain uhkaavasti lähestyvät. En ole kyllä lainkaan ikävöinyt koulumatkoja - Ensin puoli tuntia täpötäydessä keskustan dösässä, jonka jälkeen värjöttelen pakkasessa viitisentoista minuuttia samalla juoden ärrän pahaa take away -kahvia koska musta aamukahvini oli vielä kamalampaa. Karistelen savukettani sormet kohmeessa ja toisen bussin vihdoin saapuessa on sekin täynnä. Sielä istun seuraavan tunnin kuunnellen samoja saatanan biisejä päivästä toiseen vanhalta soittimeltani. Kuten aina, olen mahdollisesti kolme tuntia myöhässä koulusta ja saavun tunnille juuri sopivasti ruoka- tai kahvitauolle ja kuuntelen hetken epätoivoista märinää siitä kuinka olen jälleen myöhässä. Minä tiedän sen, olen saamaton. Anteeksi vain. Kuusi - kahdeksan tuntia jotakin muka-kehittävää tyylikausista tai tietokoneohjelmista ja kotiin jälleen puolitoista tuntia. Työssäoppiminen sekä yhteiskunta- ja yritystiedon kurssi suorittamatta.

Se niistä masentavista koulujutuista. Loman päätteeksi päätimme poikaystäväni kanssa lähteä keskiviikkona laivalle. Baltic Princessillä Turusta Tukholmaan 24h -risteily A-premium hytissä. Herra Matikainen meni tuoksi aikaa hoitoon, koska sai maanantaina antibioottikuurin sekä kipulääkkeitä ientulehduksen vuoksi. Sielä olikin hänellä kaveri - Konna nimeltään Kille. Takaisin siihen risteilyyn... Juna Tampereelta Turkuun pysähteli jatkuvasti muun junaliikenteen vuoksi ja näin ollen saapuikin Turkuun puoli tuntia myöhässä aikataulusta - Onneksi varasimme reilusti aikaa takaiskujen varalle.

Hytti oli pienempi kuin muistin laivoissa olevan, siellä oli saatanasti liikaa valoja hytin kokoon nähden niin että teki mieli sähistä ja mönkiä sängyn alle varjoon kuin peikko auringonnousussa ja sängyn päiväpeite oli täynnä jotakin hyvin epäilyttävän näköistä smäidää, joka toi mieleen vaikka mitä likaisia mielikuvia villeistä öistä *Sideshow Bob -efekti*. Tax freestä lähti mukaan neljä lavaa Heinekeniä, twelve mansikka-lime -siideriä, mässyä, kartsa tupakkaa ja loota vaniljasikareita. Eksyimme johonkin klubille ja joimme yhdet kannella katsellen hyvinkin synkkää säätä - Kyllä se aurinko sieltä sitten alkoi pilkottaa kun pääsimme kauemmas Suomesta.

Kävimme Grill Housessa nauttimassa purilaiset ja menimme istumaan Palaceen kuuntelemaan kun Juha Metsäperä tunnelmoi. Aluksi kuvittelin sen olevan Tomi Metsäketo, mutta metsä kun metsä ! Joimme pahaa mansikka-margaritaa, mutta se ei ollut mitään verrattuna niihin martiineihin - Minkä helvetin takia James Bond juo martiineita ? Se on saatanan pahaa litkua. Olut ja valkovenäläiset sentään maistuivat tanssiesityksen kera. Bongasimme laivan toiseksi söpöimmän pariskunnan tanssivan Metsäperän tahtiin jonka jälkeen he olivatkin aina sielä missä mekin.

Tapaus yläkerran klubilla, jonne siirtyminen oli virhe - a) Kaikki lippatukat ja teinit laulavat mukana Sini Sabotagea ja Cheekiä, kuin ne olisivat hittejä tai edes hyviä biisejä. b) Viereinen kaveri, nuori mies - Pöydällä shotti ja kaksi olutta - Kaataa shotin alas kurkusta joka tulee samantien ylös toiseen niistä olutlaseista. Hörppää siitä samaisesta lasista jonne juuri oksensi ja oksentaa uudelleen housuilleen ja lattialle. Jää vielä istumaan paikalleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä vaiheessa siirryimme takaisin kannelle. Oksennuksen ja hien haju oli järkyttävä siinä paikassa. Joimmeko oluet ja Bacardit siinä vielä ja lähdimme hyttiin. Se paikka oli pahempi kuin Senssi. Hyh.

Seuraava päivä meni syödessä, värjötellessä, kaupoissa pyöriessä, suklaata mässätessä ja odottaessa. Takaisin Turussa illalla. Monet huvittuneet katseet kun te nyt tiedätte millaisia ne laivan kaljakärryt on; vähän kallistaa niin saa huutaa Avalanche ! Vois sitä vahingoniloa mitä tuotimme muille keräillessä oluita takaisin kärryyn pitkin matkaa. Turun sataman rautatieasemalla ei ole raha-automaattia saatika junamaattia, joten pieni paniikki meinasi syntyä; Milläs vitulla me nyt päästään kun junassa ei käy visa ja käteistä ei enää ole. Nykyaika ja ihmeellinen teknologia, jonka saloihin en ole vielä oikein tutustunut - Ne liput saa älypuhelimeen. Whoow, that blows my mind. Awesome.

Perillä Matikaisen kuullessa ääneni juoksi hän kehräten mamman syliin. Aww, how cute is that ?





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/08/laiva-on-lastattu.html

Montakohan tuntia taistelin uuden backgroundin kanssa ? Well, monta. Emme juurikaan saaneet levätä Stadin reissun jälkeen, vaan seuraavana päivänä oli edessä jo uusi koetus - Orivesi. "Karkotat kaikki miehet pois kun tuot ne tänne" naureskeli eräs ystävättäreni. Toivottavasti en tätä. Aiemmin löysin videomateriaalia Facebookista jossa kaksi orwilaista miestä hinkkasivat toisiaan auton konepellillä keskellä kylää toinen yllään pitkät kalsarit ja toisella vain stringit. Kyllä siinä herkempi yksilö pelästyykin. Nautimme olutta ystävättäreni luona ja illemmasta siirryimme pubiin. Paljon tuttuja ja armeijajuttuja. Hukkasin ihanan harmaan liituraitatakkini samaiseen baariin. Jätin sen pöytäämme lähtiessäni savukkeelle ja populan poistuessa pöydästä oli takkini jäänyt siihen yksin ja joku nilkki oli päättänyt antaa sille uuden kodin (Tämä ei ole laiton uhkaus, mutta huora mä tiedän ettet ole voinut löytää samanlaista takkia ja kun nään sen sun päällä niin sä olet long gone). Eräs sai meidät lähtemään mukaansa ehkä kamalimman nimiseen 'yökerhoon' ikinä. Oriveden entinen Hoppari ja Rodeo joka on nimetty nykyään Jipidiiksi. Jipidii, diipadaapa, liibalaaba - ihan sama asia. Siellä oli kuulemma kaikki ja tosi kova meno. Ja vitut. Olimme siellä ensimmäiset. Jäin viideksi minuutiksi yksin käydessäni savukkeella ja jo sinä aikana joku saatanan nutipää tuli kourimaan persettäni ja seuraavana aamuna löysin kaveripyynnön häneltä naamakirjasta... Mitä vittua mies ?! Porukat lähti seuraavana päivänä möksälle kumiveneen kanssa ja saimme koko talon omaan käyttöömme. Pyörähdimme kylällä, saunoimme, grillasimme, joimme ja nautimme maaseudun rauhasta. Mikäs sen parempaa.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/07/jollain-on-paassa-kusta-joku-tahtoo.html

Kaavailin jo blogin nimen muuttamista Dla's truth of youthista Lotterywinner's truth of moneyksi, mutta näin ollen kun sitä lottovoittoa ei nyt sitten jostain kumman syystä tullutkaan, niin jatkakoon blogikin vanhalla nimellään. Muistattekos blogin alkuajoilta mistä tuo nimi alunperin juontuu ? New Found Gloryn kappale Truth Of My Youth on ollut siihen innoittajana.

"There was a time and place where I never thought I'd leave my own hometown, but those days finally are dead and gone. It was never my intention to stay there... There was a girl I knew way back then who says she doesn't know me anymore... These are the thoughts that are on my mind, moments that haven't yet been defined and I don't know if you could ever understand... There were flashing lights, people staring... This is the truth, the only time you'll here it. I write it down because it seems so hard to say it...."


Tällä viikolla keskiviikko poikkesi kaikista muista keskiviikoista. Päätimme hypätä junaan ja lähteä kohti Stadia. Oppaamme feidasi, mutta loppujen lopuksi pärjäsimme oikein hyvin puhelimen gepsin avulla. Aluksi harhailimme tunnin Kampissa etsimässä jotain safkapaikkaa, mutta suomalaista perus raflaa ei löytynyt. Oli kaikenmaalaisia mestoja ja sitten oli Hesburger ja Subway.

Saatuamme roskaruuat syötyä suunnistimme kohti Hakaniemeä ja hyppäsimme lauttaan joka vei meidän Korkeasaareen. Emme tajunneet että lautta olisi lähtenyt lähempääkin Kauppatorilta. Ajoitus oli vähän huono sillä kaikki eläimet olivat nukkumassa. Lame. Takaisin tullessamme spottasimme Yökerho The Tigerin kyltin jossain Esplanadin puiston läheisyydessä ja puhuimme jos sinne suuntaisi illasta.

Päästyämme takaisin keskustaan teki mieleni savuketta ja mikäpä olisi ollut parempi paikka polttaa tupakka kuin eduskuntatalon portaat. Siinä mielipiteeni siitä mestasta kun tumppasin tupakan siihen. Koska halusimme nähdä myös Helsingin yöelämää, tarvitsimme yöpaikan. Omenahotellin ja kunnon mestojen hinnat eivät juuri eronneet toisistaan, joten majoituimme Sokos Hotelli Presidenttiin aivan Kampin viereen. High life. Maksoi se kympin enemmän kuin Omppu yhdeltä yöltä. Hullua. Hotellihuoneessa odotti ihana yllätys - Kylpyamme ! Siitähän se ajatus sitten lähtikin ja päätimme virkistäytyä kunnon vaahtokylvyssä ennen illan menoja.

Yrittäessämme etsiä jotakin aloittelumestaa, joka on K-18 ja jossa on halvempaa olutta ja jollaisia on Tampereen Hämeenkadulla joka kulmassa, niin ei, Helsingissä ei ole sellaisia mestoja. Ei ihmekkään että kaikki nuoret olivat pussikaljalla puistossa. Itseasiassa Helsingissä ei ole mitään halpaa, siellä on ihan omat käytännöt kaiken kanssa ja oi, se on niin sekava mesta. Se Tigerin kyltti joka bongattiin aiemmin - The Tiger on kaukana siitä missä se kyltti oli. Kyseinen mesta löytyi Kampin 5. kerroksesta. Ketä te Stadilaiset yritätte huijata ? Meitä pöndeläisiä vai ? Stadilaiset 1 - Manselaiset 0, mut me viedään seuraava ! Menimme sitten suoraan sinne kierrettyämme ensin Stadin keskusta ympäri etsiessämme jotain alen tapaista ja jalkani vuotaessa henkisesti verta. Totuus iski vasten kasvojamme. Olut 6 vitun euroa. Kahdesta 5cl Long Islandista sai pulittaa 24€ ja jos olisi ottanut 10cl:n Islandit, niin olisi yhdestä saanut pulittaa saman. Mojito maksoi 9€. Nyt ymmärrän, kun joku sanoo että sai baarireissulla kulumaan monta sataa euroa. Avecini kertoi tapahtumista miesten vessassa. Siellä oli kuulemma musta mies joka huudahti ensimmäisenä Hi bro ! kun tämä astui ovesta sisään. Hänellä oli tippilautanen ja pyyhe, hän antoi herroille saippuaa ja ojenteli pyyhkeitä. Olen varma että se oli James.

Alkuillasta musiikki oli hyvää, mutta illan pimetessä se muuttui hidastempoisemmaksi ja tylsäksi. Paskaksi. Oli kyllä parhaat näköalat baarissa tähän asti - Tarkoitan kaupunkia, en tissejä. Ja propsit sille joka keksi laittaa baaritiskin taakse akvaarion ! Kahden maissa kyllästyimme ja lähdimme ehkä paskimman safkapaikan kautta takaisin hotellille.

Seuraavana päivänä tajusin kuinka epäkohteliaita jotkut stadilaiset ovat. Tai no, venäläinen se taisi olla. Tapaus Kampin yleisillä vessoilla - Sellaiset masiinat mihin laitat euron ja pääset sitten vessaan. No jos olisi yhtään kohteliaampi, niin voisi päästää toisen samalla oven avauksella sinne poistullessaan - Ihan vaan hyvää hyvyyttään. Eräästä vessasta tuli yrmy mies toivottavasti poikansa kanssa ja lähdin kulkemaan ovea kohti. Mies loikkasi takaisin ovelle ja paiskasi sen kiinni samalla mutisten jotakin itsekseen etten varmasti pääse pissalle hänen eurollaan. Mansessa tuollainen kaveri olisi saanut turpaansa. Oikeasti.

Siinä söimme hyvät aamiaiset Picnicissä ja kävimme kaupoilla. Hieno reissu, mutta älkää jumalauta ikinä menkö Helsinkiin. Sain siitä mestasta tarpeekseni jo yhdessä yössä. Matka sai vielä hienon päätöksen odottaessamme junaa takaisin Tampereelle, kun joku humalainen varmaankin koditon kaiffari tuli kertomaan meille salaliittoteoriastaan kuinka hänen soittimensa on varastettu ja viety Anttilaan ja kuinka hän voisi tappaa jonkun paljain käsin. No, mitä opimme tällä reissulla ? 1. Kun menet Stadiin, aikeissa juoda - Osta pussikaljat jos haluat aloitella jollain muulla kuin kuuden euron bisseillä. 2. Tippaa mustaa miestä vessassa jos hän antaa sinulle pyyhkeen. Tai älä. 3. Lyö epäkohteliasta miestä nenään, jos hän ei päästä sinua vessaan. 4. Älä varasta kodittoman juopon soittimia - He gets angry.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/07/helsinki-itsekas-ja-loppumaton.html

Mitä jos voittaisimme 6,3 miljoonaa euroa ? Eilen pitsaa ostaessamme mainosti Siwa ovessaan Viking lottoa ja mainosten uhreina tartuimme yhden rivin lottokuponkiin kassalla. Kuinka tää nyt sit toimii, kysyin kassatädiltä ja kuin pikkulapselle hän katsoi minua säälien ja kysyin lässyttäen että mitä sanoin. Olemmehan niin onnekkaita ettemme tarvitse kuin yhden rivin voittaaksemme. Jo se kuinka ja että tapasimme on sellainen lottovoitto, että kai sieltä nyt tukku rahaakin voisi tulla samaan syssyyn. Noh, kuinka tuo raha sitten käytettäisiin ? Listataanpa muutamia asioita ja haaveita... Omakotitalo jossa olisi uima-allas, samanlainen baaritiski kuin Hämeenkadun New Yorkissa (rakastuin siihen kun kävimme tänään sielä aamupalalla) ja seinään upotettu akvaario - kukapa ei haluaisi itselle räätälöityä asuntoa täysin omiin tarpeisiin ? Keltainen kupla ja musta Audi S5, husky Matikaiselle kaveriksi, kesämökki meren ääreltä, ehkä oma valtio jonka nimeäisimme Mikastaniksi. Haluaisin myös maksaa äidin asuntolainan pois, ottaa tatuointeja ja niin poispäin - pikkujuttuja kuten vaatteet, huonekalut, hiukset ja diipadaapa. Päivääkään ei enää kuljettaisi dösällä ja meillä olisi oma hovikuski / bodyguard - musta mies nimeltään James. Markun kunniaksi perustaisimme järjestön joka suojelee etanoita ja koska Käpyn huoltajuus kuuluu minulle, maksaisin ehkä säälistä ottopoikani velat. Numerot arvotaan tänään seitsemältä. Pidetään peukut pystyssä !

Nyt menemme tekemään lettuja. Nam.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/07/elamanmittainen-haaveilija.html

Mitä jos voittaisimme 6,3 miljoonaa euroa ? Eilen pitsaa ostaessamme mainosti Siwa ovessaan Viking lottoa ja mainosten uhreina tartuimme yhden rivin lottokuponkiin kassalla. Kuinka tää nyt sit toimii, kysyin kassatädiltä ja kuin pikkulapselle hän katsoi minua säälien ja kysyin lässyttäen että mitä sanoin. Olemmehan niin onnekkaita ettemme tarvitse kuin yhden rivin voittaaksemme. Jo se kuinka ja että tapasimme on sellainen lottovoitto, että kai sieltä nyt tukku rahaakin voisi tulla samaan syssyyn. Noh, kuinka tuo raha sitten käytettäisiin ? Listataanpa muutamia asioita ja haaveita... Omakotitalo jossa olisi uima-allas, samanlainen baaritiski kuin Hämeenkadun New Yorkissa (rakastuin siihen kun kävimme tänään sielä aamupalalla) ja seinään upotettu akvaario - kukapa ei haluaisi itselle räätälöityä asuntoa täysin omiin tarpeisiin ? Keltainen kupla ja musta Audi S5, husky Matikaiselle kaveriksi, kesämökki meren ääreltä, ehkä oma valtio jonka nimeäisimme Mikastaniksi. Haluaisin myös maksaa äidin asuntolainan pois, ottaa tatuointeja ja niin poispäin - pikkujuttuja kuten vaatteet, huonekalut, hiukset ja diipadaapa. Päivääkään ei enää kuljettaisi dösällä ja meillä olisi oma hovikuski / bodyguard - musta mies nimeltään James. Markun kunniaksi perustaisimme järjestön joka suojelee etanoita ja koska Käpyn huoltajuus kuuluu minulle, maksaisin ehkä säälistä ottopoikani velat. Numerot arvotaan tänään seitsemältä. Pidetään peukut pystyssä !

Nyt menemme tekemään lettuja. Nam.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/07/elamanmittainen-haaveilija.html

En oikein osaa kirjoittaa enää. On tapahtunut niin paljon kaikkea etten tiedä mistä aloittaa. Kaikki alkoi silloin kun synnyin... No eih... Vähän jo ennen sitä... Oikeastaan jollain pelottavalla tavalla kaikki alkoi silloin kun sytytimme pihaan kokon vanhoista valokuvista ja maalauksista. Everything changed... Aivan kuin olisin herännyt eloon jälleen. En ole kahteen viikkoon nähnyt tylsää päivää tai rypenyt itsesäälissä peiton alla piilossa pahaa maailmaa. Taidan olla ihastunut...

Toissa lauantaina olimme Yyterissä. Olenhan sellainen vannoutunut erämies että kasasimme ison teltan leirintäalueelle alta aikayksikön. Jotain flashbackkejä kävi mielessä viime reissusta kun fiksuina muksuina kasasimme teltan johonkin armottomaan kuiluun ja kun yöllä saapui myrsky, niin oli kuin olisi järvessä nukkunut. Yyteriin on halpaa lähteä, mutta jos rannalla maistuu jäätelö ja olut niin kyllä siitä melkein parikymppiä saa pulittaa. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja keli kaikinpuolin mahtava biitsillä lahnailemiseen. Illalla paistoimme makkaraa nuotiolla entisten tamperelaisten ja nykyisten kiinalaisten kanssa, joille olimme about puolijumalia kun saivat lainata liekkiämme ja saivat vielä sinappiakin kaupan päälle.

Viime keskiviikkona oli varmaan ainut aurinkoinen päivä tulevan viikon sisään, joten päätimme käyttää sen hyväksemme ja lähteä Särkänniemeen vähän huvittumaan. Olen varmaan kasvanut jo pois huvipuistoiästä, sillä kaikki laitteet oli aivan järkyttäviä ja silmistä valui vesi. Kuulemma parasta niissä oli meikäläisen ilmeiden katseleminen. No eei, kaloja me sinne oikeasti menimme katsomaan. Ja syömään vohveleita. Nam.


Ps. Pahoitteluni kaikille osallisille jotka minun kanssani joutuivat olemaan tekemisissä viime maanantaina kun alkoholi vaikutti, kävelin julkisesti Hervannassa hiirenkorvat päässä, heitin kaljapullon asfaltille seitsemännestä kerroksesta koska 'eihän se nyt mene rikki', teloin itseni ainoaan kaktukseen koko asunnossa, langetin vihani viattoman miehen niskaan ja loppuillasta vielä hempeilin. Woopsie. Migreeni iskee. Täytyy mennä.





http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/search?updated-max=2013-07-19T13:11:00%2B03:00

Minä tiedän mitä on onnellisuus ja rakastan hieroa sitä toisten naamaan. Se on sponttaaniutta. Sitä kun näet maailman suloisimman paidan ja nanosekunnissa alat käyttäytyä kuin pieni lapsi. Se on sitä kun lähtee puoliltapäivin ystävän kanssa terassille sateeseen ja kun se yksi olut venyy 12 tuntiseksi. Se on tärkeiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa kostealla nurmella. Se on basson jytinä korvissani uusista kaijuttimista ihanan ihmisen kainalossa. Se on sitä kun ei tiedetä viikonpäivistä, saatika kellonajoista mitään. Aina ei tarvitse välittää niin paljon. Voiko tiistaina tai torstaina juoda olutta ? No tottakai voi, ei se tee minusta huonompaa. Saanko nukkua koko päivän jos tahdon ? Tietysti saan. Olen lomalla. Te toisten ihmisten elämien spekiloijat joilla on tarve analysoida muiden tekemisiä - Hommatkaa oikeita aktiviteetteja. Miksi en saisi olla onnellinen ja tehdä asioita omalla tavallani ? Onko liikaa pyydetty että olisitte onnellisia puolestani ? En minäkään halua teille mitään pahaa. Tämä on mun pieni elämäni ja se on helvetin hieno. Lopettakaa mun kiusaaminen.




Tänään kun maailma on sairaan kaunis
Katsotaan pervekkeelta kauas
Sinne missä horisontti liekehtii

Tänään ollaan tulennielijöitä
Huomenna ehkä sormet ristissä
kuollaan nuorena


Roihuava kosketus uudella iholla
Kuudes aisti janoisissa silmissä
Sinä olet vahva ja hiljainen
Minä olen hullu ja humalassa

Niin sanotusti onnellinen
En ollenkaan itsetuhoinen

Takataskussa kolme sanaa.




http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/07/savukkeen-mittainen-onni-ja-jotenkin.html

Nyt ois sit oopperalippuja myynnissä 2kpl tonne Savonlinnaan Samson et Dalila -näytökseen torstaina 11.7.2013 klo 19.00. Ostakkee hyvät liput, tulee hyvä mieli :3