K1mpp4

Miten sä väsytät itsesi? Mikä on maailman paras unilääke?

Meillä oli tänään melkoinen päivä. Bänditreenit housebändiä varten, jotka kestivät 8 tuntia. Voin kertoa että näinkin rutinoituneella muusikolla alkoi olemaan jo jossain kohtaa näpit ja niskat kipeänä ihan johtuen siitä kun hinkataan 11 biisin settiä yhä uudestaan ja uudestaan läpi.

Kuitenkin, olen varma että tänään saan helpostikin yöunistani kiinni, ja se on aina hyvä asia. Viime aikoina yöunet ovat jääneet melko vähäisiksi johtuen kaikesta mikä nyt saattaa elämään vaikuttaa.

Tästä heräsikin kysymys: Entä jos, sitä oikeasti vain rasittaisi itseään niin paljon että tipahtaa, ihan useamminkin. Feels good!

Ja tosiaan jos nyt luet tämän läpi, kerro sun vinkit uniongelmiin, mikä on paras tapa saada itsensä tipahtamaan nukkumatin saarelle riittävän ajoissa?

Se mihin itselläni henkilökohtaisesti hyvä fiilis ja paska fiilis vaikuttaa kaikista konkreettisimmin on se musa mitä teen. Kerron vähän taustoistani. Samaan tyyliin egoni pois viskaten kuin mitä edellisessäkin blogipostauksessani.

Mä sairastin lapsena syövän, ja silloin musasta tuli mulle prosessoinnin väline. Huomasin että tuntikausien kitaransoitto sai mut unohtamaan sen sillä hetkellä todella pahan tilanteeni ja vei mut muualle siitä hetkestä. Samalla taustalla oli se että jos mä nyt satun kuolemaan siihen, musta jää ainakin joku jälki maailmaan. joku nauhoitepätkä joka elää "ikuisesti."

Mä aloitin tuossa marraskuun alussa tekemään projektia, joka oli puhdasta ambienttia. Soitettuna pelkästään kitaralla. Toki uudemmissa biiseissä on muitakin soittimia, mutta se ei nyt ole se pointti.

https://soundcloud.com/movingforwardambient/where

Projekti alkoi siitä kun päätin kaikin mahdollisin keinoin päästä eteenpäin tästä entisen parisuhteen ja elämän aiheuttamasta pahasta olosta. Ja tämä projekti on luonut mulle myöskin toivoa paremmasta huomisesta. Se on kummallista että miten sitä voi olla niin sidoksissa omaan soittoonsa.

Noh, entäpä se pahan olon rajamaa? Tällaista kampetta syntyi silloin kun sain tietää että paras kaverini seurustelee eksäni kanssa.

https://soundcloud.com/k1mpp4/zombie

Biisi pohjautuu vanhaan post-rock riffiin jonka kirjoitin senaikaiselle tyttöystävälleni, eli tälle eksälle.

Se on kumma että omista tuotoksistaan saa kaikista isoimmat tunnelataukset, ja jo sen biisin kuuleminen aiheuttaa tietynlaisen olotilan. Onko sitä sitten niin "artisti" että sitä on satasella sitoutunut omiin biiseihinsä?

En tiedä, mutta musiikki on edelleen mulle tärkeä prosessoinnin väline, niinkuin varmasti monelle muullekin. Rauhaa ja rakkautta <3

Mä oon tässä about 6 kuukautta ollut nyt sinkku, edellisen parisuhteen jäljet näkyvät vielä aika selkeästi ja pää on ihan möhjönä. Eksäni seurustelee nykyään parhaan kaverini kanssa ja se häiritsee mua suuresti. Olen tehnyt valintani ja katkaissut välit molempiin koska se kaikki tuntuu kohtuullisen pahalta. Kuten arvata saattaa.

Eniten mua huolestuttaa se että olen kohta 26 vuotias. Valmistun vasta nyt ekaan ammattiini (Media-assari) Ja koen olevani helvetin myöhässä elämässä. Ihan kaiken osalta. Kaverit avioituu ja perustaa perheen. Itse vain matkaan keikalta toiselle joko DJ:n tai Roudarin tai soittajan muodossa ja se kaikki tuntuu hyvältä, mutta vain sen hetken. Sitten kun on himassa yksin ja alkaa kelaamaan ns. diipimpiä juttuja, sitä huomaa olevansa aika rikkinäinen olento.

Meikä on aika rikkinäisestä perheestä, ja tämän vuoksi se perheen perustaminen jonkun ihanan, kauniin ja meikäläistä ymmärtävän, kohtuullisen tasapainoisen friidun kanssa ois se isoin asia mitä kaipaan. Mutta niinkuin asiat elämässä, tuonkin asian saadakseen pitäisi uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin. Ennen sitä pitäisi keretä eheytyä, jottei näkisi niitä edellisen parisuhteen demoneita kaikkialla. Tämäkin luonnollisesti vie aikaa.

Herääkin kysymys, miten sitä löytää sen parisuhteen, nykyisessä kertakäyttöyhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat vain huutoja fb-fiidin mainosten välissä? Ja satunnaiset baarissa tavatut ihmiset vain yhden illan tähtiä. Miten se eheytymisprosessi kulkee? Milloin voin sanoa varmaksi että hei, meikä on valmis tähän?

Mä vahvasti toivon että mä saan vastauksen tähän jossain kohtaa. Ja jos sä joka luet tätä olet myös rikki, toivon että säkin. Voimahali <3