Kissanminttu

Ihanaa olla viltin alla ja haaveilla pää pilvissä..ehkä oon katsonut liian monta nyyhkyleffaa kun uskon vieläkin rakkauteen..

Tänään ois tarkotuksena siivota koko asunto kuntoon kun kaveri tulee huomenna istumaan mun kanssa iltaa, sit meinasin omassa hiljasuudessa ottaa pensselin toiseen käteen ja paperin toiseen ja maalata, tanssia ja olla itsekseen yhden päivän, antaa aikaa itselle ja miettiä asioita, kirjoittaa ehkä runon tai kaksi.

On vaan niin hyvä olla vaikkakin haikea olo eilisen jälkeen kun olin viimeistä päivää päiväkodin lasten parissa..katselin juuri äsken kuvia mitä jokainen oli mulle piirtänyt ja mietin niitä naurun pyrkähdyksiä lasten huulilla, jokaista hassua letkautusta ja niitä itkupotku raivareita kun oon ollu ehkä maailman ikävin noita akka..lapset vaan on niin ihanan aitoja <3

Olis kiva päästä myös näkemään lievästi kehitysvammaisten arkea, koska mitä vähäisiä kokemuksia on ollut niin ne on kanssa aivan ihania, sanoo suoraan, tulee halimaan ja nauraa silloin kun naurattaa, kiukkuaa silloin kun kiukuttaa.

Tuntuu hassulta miten moni ihminen on jopa sanonut pelkäävänsä niin paljon erilaisuutta etteivät uskalla kohdata vammaisia tai säälivänsä kehitysvammaista, mutta monesti kuitenkin itseäni käy enemmän kyllä sääliksi ne ihmiset joilla on pahoja mielialahäiriöitä, kuin ne iloiset ja positiiviset aidot ihmiset jotka ovat olleet syntymästään asti vammaisia ja ovat oppineet sen kanssa elämään. Tottakai on eri tilanne menettää jokin aisti jälkikäteen.

Mutta meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja en voi sanoa olevani oikeassa, voin vain sanoa mitä ajattelen ja se täällä onkin niin hienoa kun jokaisella on oma jännittävä ajatusmaailmansa joita yhdessä pohdiskella pimeinä pakkasöinä vasten sohvanreunaa :)

Adrenaliini on kyllä niin ihana aine tietyissä tilanteissa..tuntee kuinka sydän pamppailee rinnassa ja ikäänkuin kutkuttaa sisältä päin ja kädet alkaa tärisemään..

vähän kuin ihastuis, ei sitä vaan osaa muulla tavoin kuvailla!Hitsi kuinka mä kaipaisinkaa et pääsis jonnekkin kallioille..ens kesänä pakko koklaa katapulttia ku sitä on niin paljon kehuttu!

Tää viikonloppu on ollu ihan mahtava ku on saanu käydä tanssimassa viime yön ja tänään seinäkiipeilee ja nyt sit on ihan semmonen ihanan rento olotila..

Vielä kun pääsee oman kaverin luokse kattelee leffoja ja syömään pizzaa ni on kyllä ihan parasta :)

Kyllä oli ihana viikonloppu hyvässä seurassa!ensin tuli käytyy vääksyssä kaverilla, nähtyä sen rakkaita lapsukaisia, kummipoitsua ja lauantaina istuttua iltaa pelaillen korttia amarillos ja juotua pari lasia appelsiinimehuu..

ei tarvi olla kännissä et on kivaa, riittää kun on oikeessa seurassa!Nii ja ei mee seuraava päivä hukkaan, suosittelen mun elämäntyyliä ihan kaikille!

Lisäksi saa live stand uppia ympäriltä kun voi naureskella kännisten höpsöille jutuille :)

Viime lauantaina pääsin vihdoinki kokeilee tatuoimista kaverin tutun kätee..pääsin värittelee ja oli kyl tosissaa ihan kiva juttu ku se toinen opastaa vieressä et miten se onnistuu..eli toisin sanoen kirkuu vieressä (no ei vaiskaa)

Ainoo vaan et käden puristuslihakset oli kipeen seuraavana päivänä.Ens viikolla pääsee taas mut sillon pitääki opetella käyttämää kampaa mis on niitä piikkejä monta..tai teriä..tai mitä ihmeen neulanteriä ne nyt on..tällä viikolla jo menisin kyllä ellei olis tenttiä tentin perään :)

Lisäks oon päässy kokeilee nyt gymstickiä, spinningiä ja kehonhallintaa..kaikki on ollu tosi kivoja juttuja!Tänään mä pääsin kanssa leikkimää serkun lapsen kanssa joka pyllähteli vähän väliä meiän leikin aikana ku nauratin sitä niin!meinaa itelläki olla päivän vatsistreeni tehtynä ku nauranu niin paljo ^^

Nyt ei muuta ku lämpösen peiton alle haaveilemaa huomisesta ^^

Tänään oli kiva haaveilupäivä kaverin kanssa. Lähdimme kiertelemään häämessuille.

Vaikka päivä menikin haaveillessa olen niin kovin onnellinen tämän hetkiseen elämääni. Flunssa meni ohitse, joten pääsen taas kuntosalille ja tanssimaan zumban parissa. Minulla on ihania ihmisiä ympärilläni joiden kanssa voin jakaa elämäni ilot ja surut.

Lisäksi minulla on tällä hetkellä paljon kivoja luovia projekteja, kuten tatuointien suunnittelua ja fantasiakirjan kirjoittamista.

Vaikka kirjoitankin kirjaa, en ole hyvä itse lukemaan niitä. Kerrankin löysin mielenkiintoisen kirjan, jota olen lukenut ennätysvauhtia. Sen nimi on virtahepo olohuoneessa, mikä kertoo ihmismielen koukeroista, läheisriippuvuudesta ja alkoholistiperheiden vaikutuksesta lapseen.

Itseäni kiinnostaa tajuttomasti miksi kukakin käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

Eihän semmoinen ihminen, jolla on kaikki asiat hyvin viljelisi pahaa oloa ympärilleen. Minusta aivan liian monet ihmiset koittavat haudata omat tunteensa, eivätkä käsittele niitä. He kuvittelevat voivansa siirtää pahan olon ja uppoutuvat esimerkiksi töihinsä tai muuhun tekemiseen ja koittavat turruttaa pahaa oloaan. Heille paha olo on normaalia, eivätkä he oikeastaan tiedosta edes koko asiaa.

Jokainen ihminen tarvitsee jonkin keinon purkaa tunteensa, ei kukaan meistä ole tehty teräksestä.

Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään asioita ja tekemään sitä elämälleen mistä todellisuudessa saa nautintoa ja myöntää oma paha olonsa, antaa sille valta esittäytyä ja kertoa asiansa vaan niin voi parantua ja saada jotakin kaunista elämäänsä.

Antakaa siis hyvät ihmiset känkkäränkän hyppiä, itkun tulla kun itkettää ja laskekaa höpsöt ja hauskat naurun purskaukset elämäänne muutosten myötä. Olette sen arvoisia, sillä vain niin voimme antaa hyvää oloa eteenpäin. Koska sinä itse olet tärkein ihminen elämässäsi :)

Jouluna on ihanaa kun ollaan perheen kesken ja kaikki kätkee sisällensä tämän kauniin hetken. Lasten silmät tuikkivaiset pukkia taas odottaa. Kas aikuisilla hyvä mieli kun ei tarvi jonottaa. Oikein hyvää joulua kaikille! ♥

Tyttö takkutukka reikäsukka säihkysilmä kippurassa hykertelee mielessänsä.
nukkuvan auringon takana
haavemaassaan vaeltelee, itseksensä matkustaa

Sulkee silmänsä, unelmoi.
Pilviverhon sisällä valtakunta
utuinen huominen edessänsä
kuulee kun sielu kuiskaa.

Huomisen esiripun varjoissa ikuista odotusta täynnä,
etsimässä rakkautta sanojakin suurempaa

Missä aikansa ruhtinas
hänen käsiinsä siirretty jälki yhteinen elämän hiekasta,
tähtientomuun kätketty salaisuus.

tuikesilmäinen kuutamoherra, tule luokseen niin kuin unessa,
muuten ain huokuva kaipausta eikä koskaan haaveestaan luovuta.

Vaan ei koita silti itseänsä tyttönen tuo kivettää, kun silloin jäisi sisälleen vaan palanen tyhjää ikävää.

sori...meni toi benjihypyn osote vähän vikaa...eli tässä se ois ku meikä pomppaa: http://www.youtube.com/watch?v=P8aQQ640dz4

Mulla on enää pari viikkoo töitä jäljellä. Oon niin nauttinu puuhailusta iltapäiväkerhossa..kyllä menee aika siellä nopeesti ku puoli vuotta tuntuu ihan kuukaudelle.

Sitä luuli että kyllähän mä keksin ratkaisun siinä välissä mitä mä haluan tehdä ja minne mä lähden opiskelemaan. Ei se vaan ollukkaan niin helppoo. Sitä hämäänty täysin ku oli jonkulainen rutiini jonka mukaan viikot kuluu.

Ilman rutiinia tulee tosi ontto olo..mutta toisaalta niihin ei pitäisi kangistua. Jotkut ihmiset vaan elää päivästä toiseen samanlailla. Syö ruisleivän lauantaimakkaralla, vilkaisee päivän uutiset, lampsii samaa tietä kun mihin on tottunut tai kulkee autolla..ja sitten ihmetellään mikä mättää kun kaikki tuntuu niin tylsältä. Aina voi vaan itse vaikuttaa asioihin.


Mä myönnän, että sieltä sohvalta nouseminen (tai koneelta) voi tuntuu ihan ylivoimaselta "en mä jaksa"....mutta jos sä nouset reippaasti, kokeilet jotain uutta ihan mitä tahansa mä vannon että on muuten paaljon helpompaa pysyy virkeenä ku on koko aika tekemistä.

Täytyyhän niitä rentojaki päivii tietty pitää ja nauttii niistä, ei vaan löhöö kun ei muka jaksa tai pysty. Eikä sekään oo ratkasu laittaa kaikkee kavereitten piikkiin..jos ei oo kaveria jonka kanssa voi kokeilla uusii asioita ni kannattaa vaikka ettii täält netistä tai sitten vaan rohkeesti lähtee yksin..


Uusiin ihmisiin on ihanaa tutustua mutta jos pitäis lähteä yksin jonnekkin vieraaseen harrastukseen tai paikkaan oisin ihan paniikissa. Hassua...aina pitää kuitenki tehdä niinku itsestä tuntuu hyvältä, ongelmat ei katoa jos ne jättää taka alalle, niistä vaan kasvaa isompia ja isompia solmuja ja lopulta on sydämessä niin paljon käsittelemättömiä asioita, että tuntuu mahdottomalta aukaista ne.

Vähän sama asia kuin tiskaaminen. Jos sä jätät aina vanhan lautasen sivuun ja siirrät koko hommaa ni loppujen lopuks tilanne näyttää ihan mahdottomalta, kun ei meinaa astiat mahtuu koko pöydälle enää..



Joskus ihmiset rakentaa suojamuurin ympärilleen jos ei osaa ratkaista ihmis suhdeongelmiaan mikä on tosi surullista. Silloin pitäis vaan antaa toiselle ihmiselle tilaa ja omaa aikaaa kohdata kaikki, eikä piinata kysymyksillä joihin ei ole vielä syntynyt vastauksia.

Asioissa on mahdotonta edetä ellei toinen ole valmis,
sehän on sama asia kuin kulkea yksin eteenpäin ilman toista.
Käsittämätöntä miten ihmiset eivät useinkaan muista laittaa itseään toisen asemaan ja eivät huomaa kuinka painostavat toisen ihmisen nurkkaan.

Tunteista pitäisi oppia puhumaan, tai jos ei se onnistu niin ainakin koittaa kirjoittaa asiat paperille. Joku mitä sinä pidät itsestään selvyytenä, saattaa olla toiselle täysin hämärän peitossa. Kukaan muu ihminen ei tunne sinua niin hyvin kuin sinä itse, enkä minä ainakaan ole törmännyt yhteenkään ajatusten lukijaan (sitä paitsi kuka nyt haluaisikaan seurustella ajatustenlukijan kanssa?)

Olisi hienoa jos ihmiset ymmärtäisivät toinen toistaan ja kunnioittaisivat toistensa päätöksiä. Vaikka joskus tunteekin tehneensä väärän päätöksen saattaa se silti olla oikea.
Vain elämä itse opettaa meitä, ei vaan tilanteeseen jumittuminen ja ikuinen juokseminen itseään karkuun. Rohkea on se joka ei itseään viinalla tai työllä puuduta vaan joka kohtaa ongelmansa ja kulkee sen jälkeen paljon keveämmin askelin.

Mun mielestäni ei todellakaan ole oikein että jos ei suomenkieli ole ymmärrettävää niin laitetaan töihin terveyskeskukseen...ärsyttävää kerta kaikkiaan kun ei ymmärrä yhtään mitä toinen selittää ja on kuitenkin omasta terveydestä kysymys...mä sain hygieniatestin läpi maanantaina...38/40 ja mä luin vaan 2pvää...ei paha. Olin itsekin ihan äimänä miten voi olla mahdollista...eilen mä olin thaiboxingin info tilaisuudessa lahdessa ja nyt jännittää sitten miten se ensperjantain eka tunti menee...mä kun en oo koskaan lyönyt ees ketään tosissani...hui...toisaalta on kauheen hyvä fiilis jo etukäteen ku pääsee 2,5 kuukautta kohottaa kuntoaan...jaksaa sitten paljon enemmän ku istuessa tietsikalla