Demonilesboankka

Kävin apteekissa hakemassa lääkärin minulle määräämät reseptilääkkeet. Katsotaanpas sitten sivuvaikutuksia... "Uneliaisuus, huimaus, päänsärky, jano, pahoinvointi, närästys, suutulehdus, sydämentykytys, mahakipu, ihottuma, kuulo- ja näköhäiriöt..." Ja nämä oli vasta tavallisimpia haittavaikutuksia. "Kuume, maksaan ja munuaisiin kohdistuvat haittavaikutukset, oksentelu, nesteen kerääntyminen keuhkoihin, keuhkokuume, aivokalvontulehdus, haimatulehdus, nokkosihottuma, valoherkkyysihottuma, kouristukset, lihasheikkous, lihaskivut, epänormaalit veriarvot, veren kaliumpitoisuuden nousu, verisuonitulehdus, sydämen vajaatoiminta, verenpaineen kohoaminen, astma, hengenahdistus, keskittymisvaikeudet, masennus, levottomuus, unettomuus, epänormaalit unet, hiustenlähtö, kuulon heikkeneminen..." Loppuun on vielä lisätty, että "Lääkkeen käyttöön voi liittyä hieman suurentunut sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski."

Eikä mittään muuta.

Vuosi sitten elämäni muuttui täysin. Syksyn saapuessa Tampereelle loppui lähes nelivuotinen suhteeni entiseen kihlattuuni ja Halloweenina 2011 tapasin viimeisimmän eksäni ensimmäistä kertaa Tammelan Makuunin kulmalla puoliltaöin. Rakkautta se oli kummallakin kertaa, mutta olen tähän päivään mennessä ymmärtänyt sellaisen asian, ettei se välttämättä ole ikuista. Rakkautta on monenlaista, eikä ensirakkauttaan unohda koskaan, vaikka siihen ei haluaisi palata.
Jostain kumman syystä rakkauteen kuuluu mustasukkaisuus. Mitä mustasukkaisuus oikeastaan on ? Onko se lyhytkestoinen tunne vai pitkäaikaisempi mieliala ? Onko se ilmiö ? Mustasukkaisuus on yhdistelmä erilaisia tunteita ja itse kutsuisin sitä yhdeksi tunnehirviöksi. Se on hylätyksi tulemisen pelko, johon yhdistyvät viha ja rakkaus. Joskus mustasukkaisuuteen liittyy ns. kirjoittamattomia sääntöjä sekä asioita, jotka asianomaiset tietävät, mutteivät koskaan puhu.

Kun he tapaavat, he puhuvat silloisesta suhteestaan. He pitävät yhteyttä lähes päivittäin. Heillä on inside-juttuja, joita minä en ymmärrä. Heillä on menneisyys. Tyttö tuntee hänet paremmin - niinkuin minä tahtoisin tuntea hänet. Minä istun puisella penkillä tuntien itseni typeräksi, koska luulen etten koskaan voi kilpailla heidän muistojensa kanssa. Vertaan itseäni liikaa muihin ja painan omanarvoni muiden alapuolelle. Tyttö on ystäväni. Poika - hän on on enemmän kuin ystäväni. He olivat toisilleen enemmän kuin ystäviä. Pitäisi muistaa että se on mennyt aikamuoto. Imperfekti. Minä olen preesens. ME olemme nykyaika.

Kuljen edellä kassan ohi ja jään odottamaan että Sami maksaa ostoksensa. Laukkuni heilahtaa tunnistimien kohdalle ja joku alkaa huutaa korvaani niin perkeleesti. "Olenko se minä ?" Kysyin tyhmänä kassamyyjältä. "Ei täällä kyllä mitään ole" sanoin heittäessäni laukkuani hihnalle ja alkaen tyhjentää sitä. Siinä sitten testailtiin myyjän kanssa että mistä tuotteesta hälyttimet piippaa ja joku vanha meikkivoideputelihan se sitten oli, joka sitten hälyttimet sai soimaan. Tämän jälkeen lähdin naureskellen ulos tietäen, että olen taas aiheuttanut hämmennystä ja yritin onnellisena napata ensilumen hiutaleita kielelläni.

‎"Ootko koskaan miettinyt miltä näyttäis, jos Pokémonille tekis ruumiinavauksen ?"

"No tarviiko sitä nyt alkaa silpomaan, eikö magneettikuvat kelpais ?"

"No ei ei, mutkun et tulisko siitä sit niinku verta vai jotain sinistä hohtavaa mömmöö ?"

"Ai että, kun säkin meet lääkäriin valittaan että käsi taitaa olla murtunu ja kysyt, jos ne ottais röntgenkuvat, niin ne on vaan sillai, et eiku me revitään sun raajat irti ja katotaan mikä siä on vikana ?"

http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/10/end-of-era.html

Nyt, kun monet tuttuni, ystäväni, sukulaiseni ja jopa eksäni ovat seurannut päiviäni DTY:stä, on kirjoittaminen ollut vaikeampaa. En ole voinut kirjoittaa täysin sitä, mitä tahtoisin, sillä moni osaisi yhdistää asiat toisiinsa ja kehitellä vaikka mitä salaliittoteorioita ja ultimaattinen pyramidihuijaukseni paljastuisi. Just kidding. Perjantain jälkeen aion siis pitää Dla's truth of youth:n lukijakunnan eliittinä. Näette mahdollisesti uusia puolia minusta ja puhun ehkä avoimemmin asioistani ja tällä hetkellä erittäin hektisestä elämästäni. Kohti parempaa, vipimpää ja tiiviimpää yhteisöä. DTY eliitti - Come to the dark side. Join now !

HUOM ! Dla's truth of youth siirtyy yksityiseksi, sillä joku sai sydänkohtauksen löytäessään sivuittain kuvia minusta nimelläni ja kertomuksia päivistäni sekä elämästäni. Jos haluat jatkaa DTY:n parissa jatkossakin, ilmoitathan bloggerin sähköpostiosoitteesi (jolla siis kirjaudut sisään gmailiin etc.) viikon kuluessa tämän postauksen kommenttiosioon, DTY:n Facebook sivuille, yksityisellä viestillä tai myöhemmin sähköpostiini jessica.kyanlahti@gmail.com. Dla:n totuutta nuoruudesta on kuitenkin mahdollisuus seurata jatkossakin mm. Facebookissa sekä Google+:ssa. Pahoittelut tästä koituvasta häiriöstä, mutta yritän säästää häntä ennenaikaiselta haudalta.

EDIT: Ensiviikon perjantaista eteenpäin siis Dla's truth of youthia pääsevät lukemaan vain kirjautuneet käyttäjät, jotka olen lukijalistalle lisännyt.

http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/09/xxx-333.html
I am asking for a way out of this lie... I can't live in the past and drown myself in memories...


Näppäillessäni kitaraa ja samalla tuumaillen sanoja sen tahtiin, en voinut olla surullinen, vaikka kappale olikin mollivoittoinen. Olin juuri palannut Valkeakoskelta kotiin. Lausahdus "Minulla on unelma" sai minut nauramaan itsekseni. Ehkä asiat järjestyvät. Sittenkin. Silmäni tuntuvat pelaavan matopeliä tämän tekstin kirjainten seassa, sillä olen väsynyt. Onnellisesti väsynyt. Takanani on jälleen yksi loistava ilta, joka avasi hieman silmiäni. Tunnelin päässä näkyy pilkahdus uuden tunteet tuomaa valoa. Peilini on tänään kirkas ja näen siitä selvästi. Siinä on kaksi ruutua, jotka jakavat minut osiin - Yksi tahtoo jäädä, toinen mennä takaisin, kolmas tarttua tilaisuuteen. En edes halua tietää mitä muut osat heijastuksessani tahtovat. "Ajattelet liikaa. Lopeta se, koska se ei sovi sinulle." sanoi ystäväni. Onko tosiaan näin ? Mitä minä pelkään ?


"Eilen suutelin vierasta miestä.
Tänään puin sinulta tuoksuvat villasukat.
Sata kertaa vannoin lähteväni.
vaikka tuhat kertaa halusin hiljaa mielessäni jäädä.
Nyt olen seonnut jo laskuissani.
On syksy ja tekohengitän sydäntäni.

Kiroan jokaisen hiljaisuuden."


Welcome to nowhere and finding out where it is...
33 olutta kolmeen tuntiin on pakko olla enne.

Lue koko postaus osoitteessa http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/09/tyttojen-valisesta-ystavyydesta.html


Tämä postaus ei kerro seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siitä, että ystävyyttä on monenlaista.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, joka on naiset. Kirjoitin huhtikuussa postauksen miehistä, jossa oli rankkaa yleistämistä ja karua kieltä noista Oi niin ihanista ihmislajin toisista edustajista. Haluan hyvittää asian kaikille miehille puhumalla vähän pahaa naisista.

Tarinan kertoja nyt eksyi vähän aiheesta, koska on kaikkitietävä ja se voi olla väsyttävää joskus. Koko postauksen pointinkin hukkasin jo, mutta kai tämä oli tarina ystävyydestä ja anteeksipyyntö kaikille miehille huhtikuisesta solvaamisestani. Dixi.

http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2012/09/PHOTOSHOOT-Turku.html

Se mitä tapahtuu Turussa, ei välttämättä jää Turkuun. Olinkin lauantaina siellä, kuten olen tässä jo teitä jännännytkin, nimittäin valokuvauksissa. Itse olen oikein tyytyväinen tähän settiin ja tahtoisin jo sanoa että "Let's do it again !"

https://plus.google.com/u/0/b/104195931489472090248/104195931489472090248/posts