Gristian_Scarlett

Raahautuvat seinät lähemmäksi
Niiden sisään puristuksiin jään
Huudan ääneni korkeammille voimille
He eivät enää kuule tai välitä

Mielessäni
Ristiinnaulitsen haaveeni
Nauraen tälle maailman ajalle
Kukaan ei pelasta
Eikä välitä
Miksi siis minäkään
Pelastaisin taikka välittäisin

Kun kaikki toivo on hylätty
Risti syttyy tuleen
Sen mukana palan minäkin
Nauraen tälle maailman ajalle

(c) G17

Laskenut on pimeys korpeen
Ei kuulu enää naurun raika
Vaiennut on väki sekä talo
Kadonnut illan taika

Ei lopu silti tuskaiselta työ
Armoa kun ei anna yö
Kuoppaa haudaksi tarkoitettua
Hakku taukoamattaan lyö

Tuloksia kohtalokkaan illan
Vieressä kuoleman sillan
Sieltä löytyy hautasi
Lopullinen lepopaikkasi

Pyörteissä ajatuksien
Toistuu tapahtumasi uudelleen
Viha itsensä esille nostaa
Teränsä teroittaa
Äänettömästi kostaa

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa
Sinä yritit sen polttaa
Ei se kuitenkaan
Liekeistä huolimattakaan
Loppuun palanutkaan
Se jaloilleen uudestaan
Nousi vahvempana kuin koskaan

(C)G17

Haikeana
Enkelinomainen kaunotar
Valkoiseen aamuun herää
Itsensä sängystään ylös kerää
Valon säteet läpi kaihtimien
Valaisee ihoa kalpeaa
Joka hohtaa jumalaista kauneuttaan

Kehyksen lasi rikkinäinen
Pirstoutuneen kasvon
kuvastuksen aikaan saa
Itkuun purskahduttaa
Kuvani vankina kehyksessäsi
Silti kaipuutasi lohduttaa

Älä itke rakkaani
Kohta olen kanssasi
Kuinka sinua rakastankaan
Hylätä voisi milloinkaan

Kyyneleet kuivuu
Aika kuluu
Ei yksinäisyys kuitenkaan
Enää kauaa paikkaa saa
On onnellisuus kanssani
Sinun valittu polkusi

Tunnen perhoset vatsassani
Lämmön sydämessäni
Koputan hiljaa oveesi
Avaa minulle tie Edeniisi

Viimein säteilet edessäni
Maista kiihkeä suudelmani
Laula seireenin laulusi
Viettele elein irstain
Antaudu myrskyyn intohimoni
Olen sinun päihteesi
Juo minut kuiviin
Humallu rakkaudestani

G17(C)

Irtoaa
Tuo kosketus todellisuuteen
Kun poissa olevuus muuttuu
Ihon väriin valkoiseen
Katseeseen kuolleeseen
Lopulta lukittuun pyöreään huoneeseen

Se ei ole yksin
Ei enää
Kymmenet äänet kertovat tarinoita
Joissa elämän merellä seilaavat
Keskellä surrealistisia karikoita

Puristaa sidokset
Solmuin raskain tukehduttaa
Ei ole väliä
Jaksaako edes hengittää
Kunhan on turvassa itseltään

Vaihtuvat päivät
Jotka elämättä jäivät
Loputon on vain tyhjyys
Jonka reunaa ei katse tavoita
Sähköä aivoihin
Sekään ei takaisin palauta

Irtonainen kuin lintu taivaan
Joka lasiin iskeytyy
Sen taakse kaltereiden varjoihin kätkeytyy
Ihminen ilman nimeä

(C)G17

Surullinen on polku ihmisen
Joka ei koskaan uskaltanut katsoa
Horisontin taakse kaukaisuuteen
Jossa suunnitelmallisuus armoton
Kassaholvi pohjaton
Ovet joiden takana
Itse käärmeet on

Siellä kirjoitetaan historia voittajien sanoin
Jotta totuus voitaisiin unohtaa
Haudata syvälle unholaan

Siellä määrätään kohtalo Ihmiskunnalle
Joka kaiken valheellisen vastaan ottaa
Kanavia katalia pitkin
Se sinutkin tavoittaa

Kuoletko lopulta tietämättömänä
Tyhjänä
Kaikesta siitä mitä silmien alla tapahtui
Ilman tiedostamista
Kaiken havainnollistamista

Myrkytetty on taivaamme
Jossa hiukkaset
Radioaktiiviset
Omalla värähtelyllään loistaa
Solukko ihmisen joka itseään toistaa
Mutatoituu
Virheellistä dna:ta muodostaa
Numero kaavan suuren sekoittaa

Katso avoimin silmin tulevaa
Pedon myrskyä roihuavaa
Maailmaa joka romahtaa
Säteitä jotka kaiken aivotoiminnan polttaa
Se ilmaston muutoksenkin aiheuttaa
Milloin vain itse niin haluaa

Kun sielu irtoaa vartalostaan
Sinä kysyt että miksi
Minä vastaan
Itsesi uhrasit
Vain ja ainoastaan
Pankkiirin iloksi

(C)G17

Olen liekeissä odottanut satoja vuosia
Vielä seuraavat sata vuotta odotan ja odotan
Linnakkeeni metallista tehty usvaa huokuu
Olen täällä sinua odottanut
Alla kuun valon josta kuiskaukseni kuulet

Repeytyy tuo harso todellisuuden
Vain hengensalpaavaa pimeää tuskaa
Sitä on tunnit odottavan
Kaipuuta
Kun tietäisi mitä edes kaipaa
Ennen kuin aika loppuu
Ja sydän pysähtyy

(C) G17

Sydän pumppaa
Tieltään murskaa
Esteet
barrikaadit

Leviää lämpö koko vartaloon
Kuinka voisinkaan
Kieltää yhteyden ylempään
Se otsassani roihuaa
Kolmas silmä joka tarkkailee
Ajatusmaailmassa minua palvelee

(C) G17
X

Vieressäni
Tyhjä tila
Missä olet
Kun sinua eniten tarvitsen

Kun sinä lähdit
Veit jotain mukanasi
Veit osan minusta

Masentaa
Ahdistaa
En unta saa

Unesta haaveillen
Unessa pahassa harhailen
Odotan sinua takaisin
Et enää palaa
Hyväksyn sen

(C) G17

Se kauan sitten joka tukahtui
Se syttymistä haluaa
Anna minun palaa
Roihussa rakkauden

Vapauta minut näistä
Kahleista tuskan
Anna syy jatkaa huomiseen
Koska huomista
Ei ilman rakkauttasi ole
Vain pimeys ilman aurinkoa

Olen vaeltanut mailla pimeyden
Ehkä jo liikaakin
Hohteesi häikäisee silmiäni
Purista kätesi ympärilleni
Pudota kyynel joka jään sulattaa

(C) G17

Välitilassa elämän
Suunnitelman ja toteutuksen
On aika rakastaa
Siinä paikallaan olossa
Haaveessa rauhallisessa

Punouteena toisiinsa
Uppoutuneena rakkauteen
Johon sydämensä laskee
Kohtaa valon kajasteet

Kipinöissä toivon valon
Antautuneena toisilleen
Syleilyssä lämpimässä
Silmänsä uneen sulkee

(C) G17
X