Dzikaff

Poistaisin kaikki merkinnät, jos sen voisi tehdä nappia painamalla, mutta nyt ei voi, kun meillä on nämä tietokoneet.

Olenko onnekas kun ei tarvitse käydä yhteiskuntapalveluksessa? Ei siis tarvitse käydä töissä tai opiskelemassa eikä ole firmaakaan. Tekeekö tämä minusta onnekkaan? Totta kai omasta mielestäni. Mutta muiden mielestä elämässäni on useita asioita, joita he pitäisivät sietämättöminä.

Monien mielestä olisi sietämätöntä olla käyttämättä kalenteria ja olla tietämättä oman tilin saldoa. Silloin kun tarvitsen näitä asioita minua toki haittaa etten ole enää tottunut niihin. Mutta en halua niitä päivittäiseen elämääni.

Elämäntyylini oli säntillinen niin kauan kuin uskoin sen johtavan johonkin. Sitten huomasin ettei yhteiskunta ole varautunut olemassaolooni. Yhteiskuntaan ei sisälly yhtäkään viitoitettua tietä, joka veisi minut muualle kuin kadotukseen. Sellaisen tien kulkeminen ei koskaan lopu!

Emme saisi uskaltaa tutkia ilman tutkintoa. Mutta jos hankimme tutkinnon, emme pääse tutkimaan vaan meidät sitoutetaan esimerkiksi opettamiseen tai rakenteelliseen varainkierrätykseen. Tai sitten pitää saapua johonkin paikkaan vaikkei siellä olisi mitään tekemistä. Sinne pitää tulla joka arkipäivä.

Yhteiskuntapalvelus ei ala loppuakseen! Jos sen kuitenkin lopettaa, useimmat muut eivät lopeta. He eivät ymmärrä millaista on elää vapaana. Jos yrittäisin selittää sitä heille, selittäminen ei koskaan loppuisi, eivätkä he haluaisi kuulla kuitenkaan. Mutta vaikkeivät he halua kuulla, he silti kysyvät joskus: "Miksi?"

Kun käyttäydyn tavalla, jota on vaikea ymmärtää ja josta on jotain haittaa, minulta voidaan kysyä, miksi käyttäydyn niin. Mitä vastaan silloin kun käytökseni johtuu siitä etten suorita yhteiskuntapalvelusta? Sitä ei saa sanoa, sillä sen sanominen toiseuttaa yhteiskuntapalveluksen suorittajia.

Jos en olis naimisissa kirjoittaisin tähän vain: seuraa

:D :D :D

Hitto mä vaan väittelin siellä uskonnosta vaik kaverini hankki suurin piirtein tyttöystävän... vähä ku olis ryhtyny IT mijönääriksi...

Vai oliks siinä jotain vikaa? Kyl sielläkin kaikkensa oli mutta kuitenkin!

Noilta ulkomaalaisilta menee pohjoismaalaiset sekaisin! Kun on H.C. Andersen ja Robert Pirsig niin ei ulkomaalaiset voi erottaa kumpi on kumpi! Sen huonompi Pirsigille!

https://www.newscientist.com/article/dn26753-mathematicians-anger-over-his-unread-500-page-proof/#.VLDMo3smJmM

Niettätota, qtälläeiheru

Eli jos joku matemaatikko tarkistaisi tuon 500 sivua pitkän todistuksen, niin siinä on se ongelma, ettei tarkistajalle heruisi vaan ainoastaan Mochizukille.

Voi olla että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tulee aina olemaan jotakin mitä en hyväksy. Itsen ja muiden välinen ero sekä sen vaikutukset valta-asetelmien ilmentämiseen. Unohdan toisinaan itsen ja muiden välisen eron ("kaikki tekevät tätä", tai ainakin hierarkisesti toimivat miehet) olettaen että muut ovat minä. Mutta tämä puolestaan estää minua hahmottamasta ihmisiä epätasa-arvoisesti, mihin minulla on luontainen taipumus. En tiedä haluanko oikeasti koodata vai menenkö vain koodaamaan säästääkseni toiset ihmiset kylmyydeltäni ja pätemisen tarpeeltani. Menenkö koodaamaan koska alan tulla sellaiselle tuulelle ettei seurani varmaan hirveästi nautintoakaan tuottaisi?

Mitä on tasa-arvo? Jos en voi hahmottaa toista ihmistä epätasa-arvoisesti koska en muista itseni ja tämän välistä eroa, mutta toinen ihminen tarvitsisi sitä, mitä se on? Topping from the bottom? Koska en halua olla tarvittu... se on turn-off. Mutta jos en muista itsen ja toisen välistä eroa, mistä se kertoo? Toinen ei ole kiinnostava. Se rajapinta, joka erottaa toisen muusta - sen täsmällinen muoto ei olekaan kiinnostava. Siitä syystä tarpeelliseksi itsensä tunteminen on ikävää. Kun on tottunut saamaan ne kiksinsä asioista, jotka kiinnostavat.

Miten voi olla kiinnostava olematta säröinen? Kuinka syvältä voi säröytyä? Syvimmät säröt tuntuvat tulevan siitä että uskoo jotain mitä kukaan muu ei usko. Se on helppoa, nehän voivat olla vaikka muistoja tai mitä vaan täysin henkilökohtaista. Broken to the core. Sen jälkeen yrität osoittaa muille että heidän pitäisi olla kiinnostunut tästä asiasta. Lopun elämäsi. Ei siinä tilassa olevaa ihmistä välttämättä kiinnosta olla välittömän henkilökohtaisella tasolla tarvittu jos hän kokee olevansa tarpeellinen vain toteuttaessaan tätä toisinajattelijan roolia. Tätä oman näkökulmansa korostajan roolia.

Voi olla että oman näkökulman ottaminen on inherentisti palkitsevaa, vaikkapa niinkin että hedonisti todella kokee nautinnon eikä suhtaudu siihenkin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta, elitistisenä snobina jonka nautinnossa on jokin jatkuva puute jota täytyy kompensoida pätemisellä. Onpa siinäkin broken to the core. Hyvän maun vartija, joka on kyllästynyt hyvää makua vastaan tehtyihin hyökkäyksiin. Minustakin saattaisi tulla sellainen jos olisi pakko viettää aikaa ihmisten kanssa, joista en pidä. Mutta vartioiminen ei kiinnosta minua. Pystyn rakastamaan, sitoutuminen ja omistautuminen on vähemmän houkuttelevaa ja tapahtuu rakkauden sivutuotteena eikä valinnan seurauksena. Voisinkin vartioida saamaani hyvää melko lailla rauhassa jos olisin hyvin tyytyväinen elämääni - jos vaikka rakastaisin elämääni. Vituttaa että Jeesus sanoi: "Kuka rakastaa elämäänsä menettää sen."

Ja mitä on epätasa-arvo? Sen ei ensinnäkään kuulu millään tavalla ilmetä. Ei siis millään. Vaan se on sisäinen rajapinta itsen ja ympäröivän todellisuuden välillä. Toiset hahmotetaan epätasa-arvoisesti niin että se ilmenee hymynä naamalla. Kaikkihan tykkäävät katsoa iloisia ihmisiä. Jos ei jaksa hymyillä voi pukeutua hienosti. No niin, kaikki ovat tyytyväisiä. Epätasa-arvo ei ilmene vaan on itsestään selvää että ihmiset toimivat oikein.

Juon sitä juuri.

Todettiin että se on pahaa.

Naurettiin päälle.

Vain minä jatkoin juomista.

Oikeastaan tämä on hyvää.

Mieliala: Kiinnostunut

Päässä ei liiku mitään, silti kiinnostaa hirveesti.

Kahlasin 16... en halua puhua siitä.

Siis 169 sivua, mutta en edelleenkään halua puhua siitä.

Koska se oli JavaScriptiä.

En tod

Haluan puhua teille seksistä.

Eikun enpäs haluakaan.

Yritin vain vaikuttaa normaalilta.

Haluen kertoa teillä JabaScriptistä.

Mutta en haluakaan enää.

Koska sanoin sen.

...

...oli sellainen että jos juoksin lenkkipolulla koiraa taluuttavan pariskunnan ohi ja vilkaisin naiseen, koira alkoi heti haukkumaan minulle.

Pitäisköhän alkaa kirjoittaa jotain järjellistä vaihteeksi