Janne-86

Nyt kun siviilipalveluksen koulutusjakso on käyty ja palveluspaikassa ensimmäinen päivä vietetty, niin päätin, että alan kirjoittamaan jokaisesta päivästä jotain. Samalla päätin kokeilla Twitteriä. Tiedän ettei 140 merkkiin mahdu paljon asiaa ja tekstejä tulee helposti kolme tai enemmän, mutta Twitterissä on vaan paljon helpompi kirjoittaa päivän tapahtumista. Eli jos olet kiinnostunut siviilipalvelusmiehen työpäivistä(noin 9 kk), niin mene osoitteeseen http://twitter.com/j4nn386. Yritän päivittää tietoja joka päivä tai ainakin useampana kertana viikossa. Niin ja niille tiedoksi, jotka sanovat ”ketä kiinnostaa sivari jutut”, niin sanon että en tee tätä pelkästään muita varten vaan haluan avautua päivän tapahtumista ja kirjoittaminen on ainakin itseni kohdalla mukavaa.

Tiistaina saavuin 08:35 jälleen Midgårdin pihaan. Ohjelmassa oli aluksi Elämäntaitoa(jatkoa viime perjantailta), jonka jälkeen Solimanin ihmisoikeudet. Kyllä se täytyy sanoa, että Solimanin tunnit ovat ehdottomasti parhaita koko koulutusjaksolla enemmän kuin ”ihan jees”. Iltapäivällä lähdimme Porlammin koululle minun autollani, jonka vuoksi ansaitsin ylimääräiset 12 euroa. Aluksi jännitti aika paljon, varsinkin kun vastaanotto oli sitä perus sivari ennakkoluuloa. Miltei jokainen tyttö kysyi minulta jos jonkinlaisia kysymyksiä, liekö syyksi sitten se että olin ns. ainut joka oli pukeutunut trendikkäästi. Tunti kului aika nopeasti ja saimme leikittyä yhteensä neljä leikkiä, sen lisäksi että esittäydyimme ja vastasimme kysymyksiin. Leikit olivat: nimi+liike, eleleikki(norsu,lyhtypylväs, pesukone…), sano jos/käänny jos ja silmiinkatsomisleikki. Meitä sivareita oli yhteensä 3 per luokka. Meidän ryhmässä oli toinen erityis-opettaja ja toinen nuoriso-ohjaaja ja itse olin täysin kokematon nuoriso jutuista. No kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Sitten suuntasimme sikalaan palautteen antamiseen.
Lähdimme 16:30 yhteensä 4 autolla tutustumaan Syväpuro yhteisöön ja jälleen sain ylimääräiset 12 euroa kyyditsemisestä. Syväpuro on siis kadunmiesten parantola. Siellä on ihmisiä Helsingin metsistä yhteensä 32 hengen edestä. Paikka itsessään oli aika siisti, tosin sisällä oli kauhea lemu, koska siellä sai tupakoida yleisesti missä vaan. Maukka ja Johnny kertoivat elämästään ja Syväpuron toiminnasta ja sen historiasta (erittäin mielenkiintoista), aina lasolista Maukan 11 vuoden linnatuomioon. Jälleen olin yhtä kokemusta rikkaampi, varsinkin kun Syväpuro lakkautetaan vuoden vaihteessa.
Keskiviikkona oli jälleen T.Virtalan ällispyllistyttävän pitkäveteinen luento väkivallattomista konfliktiratkaisuista. Lounaalla kokeilin jälleen rajoja, nimittäin laitoin lasiseen kulhoon niin paljon kuin ikinä voi sitä taivaallisen hyvää rahkaa. Rahka oli pari senttiä yli kulhon reunuksen, mutta kaikki pysyi vielä sisällä, toiset vaan ihmettelivät. Iltapäivällä oli jälleen ensiapua, jossa opin paljon uusia asioita. Kämppikselläni Juhalla oli tiistaina ollut vähän kuumetta ja samoin keskiviikkona, jonka vuoksi hän pääsi kotihoitoon, eikä hänen tarvinnut enää tulla takaisin. Illalla oli ohjelmassa musiikkiesityksiä ja teatteria. Jengi soitti vanhoja klassikoita(Paranoid) ihan pirun hyvin, yksi soitti vieläpä viululla jonkun Mozartin biisin, kyllä me sivarit vaan ollaan lahjakkaita. Sitten oli teatteria, jossa oli kämppikseni Reino soittamassa pianoa. Esitys oli kyllä aivan mahtava ja huumoripitoinen. Reino oli ollut Venäjän matkalla viime viikolla ja oli tuonut tuliaisia meille. Ne oli semmoisia pyöreitä vähän piparin makuisia, jossa oli hillotäyte, aika hyviä. Illalla about yli puolet lähti Hanheen karaoke-iltamiin. Minuakin kysyttiin mukaan, mutta päätin kuitenkin kieltäytyä.
Torstai alkoi ensiavulla, jossa laadimme ryhmissämme esityksiä, jotka sitten myöhemmin esitimme. Opettaja oli heti aluksi aika viileänä, koska ne jotka olivat menneet Hanheen, olivat tehneet jotain sopimatonta. Kuulopuheen mukaan siellä oli pari Helsingin Sanomien Nyt-lehden(tai joku sellainen) toimittajaa ja porukka oli kommentoineet sivareita vääristyneesti. Lisäksi joku oli varastanut Hanhen rannasta veneen ja soutanut sillä koulutuskeskukseen. Iltapäivällä oli ohjelmassa loppusiivous, jolloin siivosimme 20 hengen ryhmässä B-talon 3-kerroksen yleiset tilat. Sitten kävimme tarkistamassa saapuneet rikosrekisterit, minun arvassani ei ollut voittoa. Täytimme vielä sähköisen palautelomakkeen koskien koulutusjaksoa. Tuntien jälkeen teimme vähän perusteellisemman loppusiivouksen kämpässämme. Reino oli saanut keskiviikko illan esityksestä kuntsarin ja olisi voinut lähteä illalla kotiin. Hän kuitenkin päätti jäädä ja lähteä muiden kanssa perjantaina, aika jaloa.
Perjantai alkoi parilla aamuyön innostus heräämisellä, kunnes Reinon herätys soi siinä 07:00. Minuutin jälkeen tuli minun puhelimeni herätys, jossa kuulutettiin seuraavasti ” Attention the man with ten inch penis please come to the phone, the man with ten inch penis please come to the phone immediately thank you”, porukka vähän repes. Itse heräsin siitä huolimatta, ettei minua kuulutettukaan. Laitoimme petivaatteet pinkkaan ja patjan vinoon asentoon ja haimme uuden pinkan puhtaita vuodevaatteita. 08:35 kämppätarkistus osui meidän kohdalle, se oli aiempaa tarkempi, jonka vuoksi esim. minä jouduin vähän korjaamaan repsottavaa verhoa. Sitten vain kuittasimme itsemme läpi ja saimme siitä lapun. Sitten veimme likaisen pinkan pyykkiin ja luovutimme huoneen avaimen. Sikalassa oli 09:00 lähtöselvitykset. Aino-Inkeri lausui kuuluisia sivareita(Joel Hallikainen ym.), jonka jälkeen oli Vokt-ryhmän uloskirjauksen vuoro. Sen jälkeen olimme vapaita lähtemään ja itse lähdinkin siitä aika nopeasti, autossa soi Yölinnun – Sitä saan mitä tilaa, kun jätin hyvästit Lapinjärven siviilipalveluskeskukselle. Päätin valita reitin, jossa vältettiin kokonaan moottoritiellä ajamista, koska tällöin polttoainetta kuluisi vähemmän. Aikaa kotimatkalla kului noin 4 tuntia, mutta löpöä oli enemmän jäljellä kuin aikaisemmilla matkoilla.
Nyt olen viettänyt ansaitun viikonlopun, lähinnä erilaisia pikkuaskareita tehden ja kuntoillen. Huomenna menen 08:00 palveluspaikkaani suorittamaan ensimmäistä työpäivää.
Koulutusjakso oli kokemuksena vallan mainio ja todella uniikki, koska Soliman oli viimeistä päivää torstaina, jonka jälkeen hän ei enää työskentele koulutuskeskuksessa. Kyllä muutkin ohjaajat olivat kivoja, mutta Soliman loisti heistä eniten. Jos itse aiot suorittaa siviilipalveluksen, niin suosittelen todella valitsemaan kesäjakson, koska talvella siellä voi tosiaan olla rankkaa.
Itse valitsin siviilipalveluksen, koska en ole valmis käyttämään asetta toista vastaan, enkä muutenkaan käyttämään väkivaltaa.
Se on jokaisen oma juttu valitseeko armeijan vai siviilipalveluksen. Kannattaa harkita tarkkaan kumman valitsee.
Minusta on paljon järkevämpää olla vuosi töissä oman alan työpaikassa ja saada työkokemusta, kuin juosta metsissä itseään kiduttaen.
Armeija – that´s not my thing

Maanantaina saavuin siinä puoli yhdeksän aikaan Midgårdiin. Tunnit oli vaihtaneet paikkaa aamu – iltapäivä akselilla. Päivä kului aika nopeasti, tosin tuntien sisällöstä ei paljon jäänyt käteen, koska ne olivat aika sekavia. Lääkärissä kävin aamupäivällä ja siellä sanottiin, että olen A+ mies eli kaikki hyvin, ilmoittauduin samalla optikko reissulle. Illalla kävin kävellen heittämässä noin 6 km lenkin.

Tiistaina ohjelmassa oli draamakasvatusta kouluympäristössä Midgårdissa. Koko aamu ja iltapäivä leikimme erilaisia tutustumis-leikkejä. Kuulostaa turhalta, mutta ne auttoivat meitä paljon, koska me aiomme käyttää samoja leikkejä nyt ensi tiistaina, kun ohjelmassa on mennä Porlammin koulun 8-luokkalaisia ryhmäyttämään(eli leikittämään) 3- hengen ryhmissä yhteensä 45 min ajan. Päivä kului yllättävän nopeasti ja tuntien jälkeen päätinkin ensi kertaa mennä juoksulenkille. Se oli noin about 5-6 km pitkä puolet soraa ja puolet asfalttia. Oli se vaan mukavaa päästä vähän rentoutumaan ja purkamaan paineita, sillä viime lenkistä oli aikaa jo miltei 3 viikkoa. Puolivälissä lenkkiä oli pellon reunalla postilaatikko, jossa luki koulutuskeskus, jossa oli vieraskirja, johon merkkasin myös omat puumerkkini, mukava yksityiskohta.

Keskiviikko alkoi Johnyn ja Maukan esityksellä syväpuro-yhteisöstä. Jouduin puolen tunnin jälkeen lähtemään optikko-reissulle Loviisaan. Sain valittua ihan kivat silmälasit ja kukkarokin keveni vain 60 eurolla, koska laseihin sai tukea 150 euroa. Päivällä oli eri aiheita mm. miehisyyden myytit ja terveyskasvatus, jotka kummatkin olivat hyvin mielenkiintoisia. Illalla oli vielä hyyyyvin puuduttava Arndt Pekurista(1905–1941) käsittelevä luento, mitä toisaalta piristi huomattavasti yhtäkkiset draama-näytelmät. Luennoitsija luennoi ja yhtäkkiä yksi kuulijoista nousi ja huusi ”minä olen Arndt Pekurinen”, kaikki oli ihan ihmeissään.

Torstaina oli erilaisia luentoja, jotka olivat sekä informatiivisia että toiminnallisia esim. testejä. Sitten viikko olikin jo miltei pulkassa, enää piti vähän siivota huonetta ja keksiä jotain ohjelmaa illaksi. Itse taisin koko viikon aikana katsoa puhelimesta Huonosti käyttäytyvät miehet- sarjan 5.tuotantokauden ja Gilmoren tyttöjen 4.tuotantokauden loppuun.

Perjantai alkoi hyvin, vaikka olinkin innoissani lähdöstä ja heräillyt välillä yöllä. Kämppä tarkastus meni taas heittämällä läpi ja tarkastaja sanoikin, että huoneemme on koko kerroksen siistein, jonka johdosta ansaitsemme kahviliput. Tarkastuksen jälkeen menimme ilmoittautumaan ensi viikon Syväpuro-yhteisö matkaan, joka oli vapaaehtoinen. Luento oli Midgårdissa ja se käsitteli elämäntaitoa. Se oli aika filosofista settiä, mietittiin mikä on elämässä tärkeää. Kyllä oli taas mukavaa lähteä kohti Maskua…

Nyt lähden viimeistä kertaa tiistaina 05:40 kohti Lapinjärveä eli enää on jäljellä 3,5 päivää koulutusjaksosta. Ensi viikolla täytyy muutenkin soittaa palveluspaikkaan ja sopia mihin aikaan saavun viikon päästä maanantaina paikalle.

Tähän asti koulutusjakso on ollut 95 % positiivinen kokemus ja voin todella suositella sitä muille. Ruoka nyt ei ole kaikkein parasta, mutta se menettelee ja aina se koulu ruuan voittaa. Pari kertaa viikossa jälkiruoka(esim. hedelmäsalaatti kermavaahdolla) kruunaa kaiken. Se on totta, ettei koulutuskeskuksessa ole mitkään luksusolot, mutta eihän nyt 20
päivälle niin tarvitsekaan olla.

Tärkeintä on, että jokainen päivä on nautinnollinen!

Maanantai oli kuntoisuusloma, jonka sai kaikki jotka olivat hankkineet etukäteen palveluspaikan. Sain siis ensimmäisen lomapäivän. Tiistaiaamulla suuntasin siinä 06:40 kohti lapinjärveä ja olin perillä midgårdissa(koulutuskeskuksen läheisyydessä sijaitseva kunnan koulutustila. Meille oli ohjelmassa parkkitoiminnan esittelyä sekä tiistai että keskiviikkona. Aamupäivän tunnit ja iltapäivän tunnit menivät kuin siivillä ja samalla sain tietää mitä on parkkitoiminta, kuten myös kouluttajan 4-tuntisen avautumisen omasta elämästä. Keskipäivällä kävin nauttimassa eväsleipäni lintutornissa Teboilin vieressä, jonka jälkeen kävin jätskillä lapinjärven keskustassa. Tuntien loputtua kaikki alkoi rullata tosi hyvin, kunnes 17:15 puhelu pysäytti koko elämäni. Äitini soitti, että Jeppe oli nukkunut pois. Muistan kun lopetin puhelun lähdin heti autolle ja ajoin 3km päähän vähän syrjäisempään paikkaan, ajomatkan aikana silmät välillä sumenivat kyyneltulvan vuoksi. Yksi nessu paketti ja noin 1h 30min siinä meni. Miksi surutyön tekeminen pitääkin olla niin vaikeaa, se on kuitenkin aina suoritettava. Lisäksi tuntui kummalta, kun aamulla olin hyvästellyt Jeppen, eikä hänen kuntonsa ollut vielä kovin huono. Jeppe siis menehtyi, koska hänellä oli noin kuukausi sitten todettu diabetes, jonka vuoksi hänen maksansa oli mennyt huonoon kuntoon ja arvot olivat liian korkeat. Jeppe juoksee tuolla ylhäällä nyt Jumalan kanssa, siellä missä mm. Niemisen Pasi (lapsuusaikani paras kaveri) on jo kymmenen vuotta ollut. Jeppe on meidän kaikkien mielessä ja vaikka onkin surullista mennä saunaan ilman häntä, niin täytyy ajatella, että kuinka monta iloista hetkeä Jeppen kanssa on vietetty. Tällöin voidaan ajatella teoriassa ajatella, että 7-vuoden iloisuus ja hauskuus voittaa tämänhetkisen surun, se ei kuitenkaan ole käytännössä näin – edelleen se on vaikeaa. Varmasti Jeppekin olisi toivonut hänen jälkeensä äidille yhtä mukavaa koiraa.

Tällähetkellä näyttää siltä, että noin 4 viikon päästä meille tulee 8 viikkoinen bischon-pentu. Jeppe oli mahtava kaveri ja varmasti tuleva koiruli tulee olemaan yhtä mukava, sekä hän tulee paikkaamaan sitä suuurta aukkoa sydämämmessämme.

Keskiviikko aamu ja tunnit menivät hitaasti, enkä juuri keskustellut uusien ihmisten kanssa, koska surin edelleen suurta menetystä. Torstaina oli hyvin mielenkiintoisia tunteja ja lisäksi olin saanut jo hiukan omaa elämääni kasattua raiteille. Ensiapu-tuntien jälkeen opin elvyttämään ja että ihmisen kurkussa on kaksi torvea(nimimerkki blondi). Tunnit menivät kuin siivillä, lisäksi illalla oli ohjelmassa matka Loviisaan 20km päähän seuraamaan rauhanfoorumia. Toiset ne siemailivat ohrapirtelöä, kun taas me kämppiksen kanssa juteltiin niitä näitä. Lopuksi me osallistuttiin kynttiläsaattueeseen, joka oli järjestetty Hiroshiman pommituksen uhreille. Se oli aika hieno elämys, kun noin 200–300 ihmistä kulki noin 1km rantaan, jossa kynttilät laskettiin veteen. Sitten suuntasimme taas kohti koulutuskeskusta, jotkut jäivät vielä hanheen viettämään iltaa, vaikka kello olikin jo siinä 23:00. Aamulla herättiin normaalisti ja käytiin syömässä, tosin vähän vajaalla miehityksellä, koska kämppämme kuudesta henkilöstä kolme oli lähtenyt jo keskiviikkona sairaslomalle kotiin. Kämppätarkistus oli siinä 08:00, olin aikaisemmin torstaina imuroinut kämpän. Tarkastaja totesi vain, että on hyvin siistiä ja sanoi, että jos jatketaan samaan malliin niin hyvin menee. Minulle oli vain jäänyt pinttynyt painajainen intin kämppätarkistuksista. Koulutuskeskuksessa kämppätarkistuksessa kaapit saa olla suljettuna, joka tekee asioista 100 % mukavampia kuin Intian-vastaava tyyli.
Ohjelmassa oli enää Kela-info ja se meni kohtuu nopeasti ja pääsimme lähtemään 10:40 ja olin kotona 13:30. Toki oli kolkkoa saapua kotiin, koska siellä oli yksi vähemmän odottamassa, mutta koska olin käsitellyt asiaa ja tehnyt surutyötä, niin pystyin sisäistämään tilanteen paremmin.

Nyt on taas auto pesty, nukuttu, kummilasten tykönä vierailtu, tulevan bischon-pennun kasvattaja nähty(metsämäen-raviradan koiranäyttelyssä) ja kaikki tarpeellinen eväs ostettu. Huomenna taas kello herättää 05:10 ja auto lähtee 05:40, siihen asti aion nauttia kotona olemisesta täysillä, vaikka sydän onkin vielä vähän särkynyt.

Jeppe - lepää rauhassa

Saavuin 2h 20 min ajomatkan jälkeen lapinjärven siviilipalveluskeskuksen pihaan. Ensivaikutelma oli hyvin rauhallinen ja luonnonläheinen, olihan paikka entinen maatila. Respassa ilmoittauduin ja sain huoneen avaimen ja ylläri pylläri se oli A-talossa 2-kerroksessa käytävän ensimmäinen A207-huone. Siellä oli 6 makuupaikkaa ja sängyt olivat samanlaisia kuin armeijassa. Ruuan ja tutustumisen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin kansainvälisen kulttuuriympäristön suojeleminen(Kava), siviilipalvelusmiehen oikeudet(?yks?), palo ja pelastus (pp) ja väkivallattomien ehkäisymenetelmien käyttö kouluissa(Vokt). Itse olin varannut paikan Vokt- ryhmään jo keväällä, mutta paikan päällä nimeäni ei ollut listassa, joten koska jono ryhmään oli suuri, päätin mennä Pp- ryhmään, mikä myöhemmin osoittautui virhevalinnaksi. Pp:ssä sai sekä Ensiapu 1 ja 2-kurssin, jonka vuoksi pidin ryhmää tarpeellisena. Sitten meille ilmoitettiin, että sodan aikana Pp- ryhmä voi toimia, vaikka sotilassairaalassa. Silloin muuttui ääni välittömästi kellossa, koska jos kerran olin lähtenyt jo pois armeijasta, niin en vastaisuudessakaan halua mennä lähellekään sitä. Illalla alkoi (ehkä stressin takia) särkemään päätä, jonka seurauksena vedin yhden buranan. Yöllä taisin myös kesken kaiken herätä, koska olin unessa kuvitellut, että sängyssä on iso hämähäkki, jonka johdosta olin kalsareissani peiton kanssa sipaissut huoneen oven avaten käytävälle ja liki sulkenut huoneemme oven kunnes onneksi heräsin ja palasin todella nolona punkkaani.

Aamulla ja iltapäivällä päänsärky koveni entisestään ja lääkäri aikanikin oli vasta seuraavan viikon puolivälissä. Toinen päivä oli miltei kokonaan kärsimystä, huono olon vuoksi ja lisäksi siksi, koska en voinut kunnolla tutustua toisiin. Keskiviikko ja torstai menivät jo huomattavasti paremmin. Sain muutettua Vokt ryhmään ja kaikki oli hyvin. Aiemmin edellisellä viikolla podin lievää kurkkuyskää ja närästystä, mikä vaivasi minua aina iltaisin, jolloin olin aika äänekäs, koska yskin paljon, ja yskänlääkettä minulla ei luonnollisestikaan ollut mukana. Lapinjärven keskustassa kävin kolmesti, se oli aika pieni, pari kauppaa ja kirkko. Teboililla ja Hanhen parkkipaikalla myöskin vierailin. Jo koulutusjaksomme alussa kävi hyvin selville, että ohrapirtelön nauttiminen olisi parasta jättää kotiin, koska aamulla mahdollisesti puhallettaessa jo 0,01 promillesta tulee kurinpitoa ja se tieto menee myös palveluspaikalle.
Meitä oli siellä yhteensä noin 150 ihmistä, hevari takatukkia, rastamiehiä, hanurinmetsästäjiä(en ole varma, mutta he puhuivat samalla äänenpainolla kuin BB Niko) ja olihan meitä ns. tavallisen näköisiäkin muutamia kymmeniä. Koulutuskeskukseen mentäessä olin hyvin vapaamielinen, koska huolimatta siitä miten ihminen pukeutuu tai käyttäytyy, niin häntä tulee kohdella tasavertaisesti. Meidän kämpässä oli yksi Jyväskyläläinen äidinkielenopettajaopiskelija (en tiedä onko hän sellainen ”tiedäthän”), mutta kaikin puolin tosi hyvä tyyppi ja me tullaan hyvin juttuun. Sitten oli yksi porilainen historianopiskelija, joka tiesi, niin historiasta kuin maailmantapahtumista aina autoasioihin asti eli tosiaan intellektuelli, tosi mukava. Sitten oli yks ainakin lukion käynyt janvesteri, josta en kauheasti osaa sanoa muuta kuin että hän pyrkii hieman nostamaan ryhmähenkeä. Sitten oli vielä yksi nuorehko kaveri, josta en tiedä mitään muuta kuin, että aamulla se nukkuu ja yöllä se menee nukkumaan.
Onko siellä tylsää? No aina välillä. Aamu opetus alkaa 08:45 sitä ennen on syöty aamupala ja herätty siinä 07:30. Seuraava ruokailu on 11:45 ja opetusta on 12:45–16:00 tauot mukaan luettuna. Tunnit ylipäätänsä ainakin Vokt-ryhmässä ovat olleet järjestäen mielenkiintoisia ja omaa maailmankuvaa avartavia. Iltapäivällä 16:00 on ruokailu ja 19:00 on iltapala. Nukkumaan mennään yleensä siinä 22:00 eli yöunia kertyy liki 9 tuntia. Se on sinänsä todella mahtavaa, kun tunneilla ei väsytä lainkaan. Toki onhan se kummallista kun kotona menee nukkumaan siinä 02:00 ja herää 10:00, no mutta kaikkeen tottuu. Vaikka olen ennestään lenkkeillyt väh. 6pvä viikossa, niin lapinjärvellä en lenkkeillyt ollenkaan, toisaalta paino oli liki sama kuin lähdettäessä.

Suurin kustannus syntyy auton bensoista, koska niitä ei mitenkään korvata. Aion kuitenkin vastaisuudessakin mennä sinne autolla, koska tällöin ei tarvitse huolehtia bussi/juna aikatauluista. Tiistaina ajattelin lähteä siinä 05:40, jolloin olen lapinjärvellä hyvin ennen 08:45 tuntia. Toki jos autoni jättää tielle, niin minun on pakko ottaa bussi tai pahimmassa tapauksessa taksi, jolloin kustannus voi olla äärettömän suuri, mutta tällöin voi kenties välttää tunnilta myöhästymisen ja siitä seuraavan kurinpidon. Vaikka maanantaina ja tiistaina olikin kurjaa ja koti-ikävä oli suuri, niin aion palata tiistaina hyvällä mielellä lapinjärvelle. Aion kuitenkin nyt nauttia täysin rinnoin näistä neljästä vapaa päivästä.
Btw takaisintulomatkalla näin uuden M5 farmarin, elämä on juhla.

Siviilipalvelus – that’s my thing

No niin, nyt on aikaa jäljellä noin 15 tuntia ennen kuin suuntaan kohti lapinjärveä. Matkaa on noin 300 kilometriä ja paikan päällä minun tulisi olla siinä 11:30. Autolla aion mennä, koska linja-autoilla olen matkustanut ylä-asteen ja lukion(jolloin mm. pahoinvoinnin vuoksi päätin, etten tule tulevaisuudessa linjuri-autolla matkustamaan) eli yhteensä 2400 kilometrin edestä joudun bensoja omasta pussista maksamaan, toisaalta saan samalla hoidettua kesän kylttyyri-matkat.

Syksyllä 2005 mentiin Juhan kanssa samaan aikaan armeijaan Turun saaristoon(Gyltön saarelle(nykyisin lakkautettu, silloin joka kolmas keskeytti)). Olin intoa täynnä, enkä aavistanutkaan mihin paikkaan olin menossa. Juoksulenkeilläkin ehdin käydä, eikä missään vaiheessa kunto loppunut kesken, tosin niska ja selkäsärkyjä oli päivittäin. Siinä vaiheessa, kun ammuttiin aseilla ja harjoiteltiin miinan virittämistä, aloin todella ajattelemaan, sitä että toisia ihmisiä siinä harjoiteltiin tappamaan. Olin armeijassa kaikkiaan 22 päivää ja viimein alokasajan loppuleirin 2.päivänä päätin, ettei minusta ole siihen, eikä siellä ollut mukavaa. Armeijassa joutui myös sietämään paljon kaikkea kurjaa ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Minun mielestä jokainen päivä tulee olla nautinnollinen ja sitä se ei ollut armeijassa. Huomasin myös kavereissa muutoksia, sillä armeijan myötä heistä tuli väkivaltaisempia ja uhmakkaampia.

Nyt syksyllä 2009 eli tarkkaan ottaen huomenna maanantaina siviilipalvelukseni alkaa lapinjärven koulutuskeskuksessa klo 12:00 alkaen. Olen lukenut varmaan viisi eri päiväkirjaa koulutusjakso-elämästä. Se todella kuulostaa mukavalta ja nautinnolliselta, toista sanaa huomattavasti painottaen. Aamu ja iltapäivä opiskellaan, illalla pelataan/katsotaan elokuvia/juodaan ohrapirtelöä. Se vasta on elämää, voi hoitaa isänmaanvelvollisuutensa ja samalla nauttia siitä.

Palveluspaikka minulla on jo valmiina, jonka hankin pari kuukautta sitten yhdestä maamme korkeakoulusta. Vaihtoehtoina olisi ollut Maskun kunta tai MS-keskus, joista jälkimmäinen olisi ollut lähellä, mukava ja varma paikka. Korkeakoulussa osallistun erilaisiin projekti tehtäviin mm. autoalaan liittyen. Minulle on varattu täysin oma työpöytä, tietokone ja työtuoli suurehkosta kolmen hengen työhuoneesta ja työntekijät siellä vaikuttivat todella mukavilta. Jollekin äskeinen kohtelu olisi rutiinia, mutta minulle se on täysin uutta, koska olen tehnyt ainoastaan kesäisin töitä, enkä ole koskaan varsinaista toimistotyötä tehnyt. Palvelukseni kestää noin 8 kuukautta, koska olin armeijassa 22 päivää, joka siviilipalveluspäivinä on 44 päivää. Olen 22-vuotias ja asun vieläkin vanhempieni luona Maskussa ja aion suorittaa sivari-palvelukseni päivittäin Maskusta ajaen. Siviilipalveluksen jälkeen aion mahdollisesti hakea omaa alaa(autoinsinööri) vastaavaa työpaikkaa oli se sitten Turussa, Joensuussa, Torniossa tai Berliinissä.

Elämässä täytyy uskaltaa uskaltaa. Moni ei uskalla sanoa vastustavansa hengen riistoa armeijassa, koska tällöin hänet voidaan leimata ja se voi vaikuttaa tulevaisuuteen. Kaikki minun tuttavat niin edesmenneestä isoisästä kavereihin ovat ymmärtäneet, sen miksi olen valinnut siviilipalveluksen.

Miksi sodat täytyy ratkaista ihmisten tappamisella ja väkivallalla, eikä vaikka biljardi-matsilla.

http://j4nn3.blogit.fi/

Heräsin aamulla 08:00 ja kertasin vielä pari asiaa. Vähän vaille yhdeksän lähdin kohti pääsykoepaikkaa ja saavuinkin paikalle hyvissä ajoin. Minut ja muut sisäiset johtajat laitettiin 500m kauppakorkeakoulusta yliopistolle koetta suorittamaan. Naisia siellä oli noin 70% ja minä olin miltei ainoa mies jonka naamasta selvästi kasvoi karvoja. Jotkut olivat pukeutuneet verskoihin ja toiset taas normi trendikkäisiin vaatteisiin, minä mukaan lukien. Silmiini pisti ihmismassan keskeltä nainen, joka oli pukeutunut nahkahousuihin, ’’nahkaliivit that’s my thing’’, Ile Uusivuori, Ylex. Koe alkoi 10:20, olin suht hyvin motivoitunut ja sainkin hyvin vastattua ensimmäiseen kymmeneen kysymykseen, kunnes alkoi niska jomottaa(hyvin yleinen ongelma). Tällä kertaa markkinoinnin osa-alueeseen liittyi 22-sivuinen aineisto. Luin noin kolme sivua ja aikaa kului 20 minuuttia ja vastasin yhteen kysymykseen. Sitten huomasin, että pääni on liian painava markkinoinnin kysymyksiin vastaamiseen eli niskakivut olivat jo huomattavat. Huomasin myös sen, että kun olin lukenut puolet lauseesta, niin olin jo unohtanut alkutekstit. Päätin siirtyä seuraaviin kysymyksiin, matemaattiset kysymykset olivat jopa hauskoja, koska sai laskea jotain. Jossain kysymyksessä taidettiin kysyä jotain John Child:in teoriasta ja kun minulle tuli vain taiteilija John Holmes ja hänen urotekonsa mieleen, niin vastaaminen oli täysin mahdotonta. Sitten siinä 12:00 tuli tietysti nälkä. Lopulta en edes tarkastanut vastauksiani, vaan katsoin että vastaukset olivat hyvin merkittyinä papereihin. Kello 13:20 lähdin pois lukusalista ja samantein sain tulokset, nimittäin suklaalevyn, koska kirjoitin nimeni kaavakkeeseen, jossa haluan lisätietoja Makedonian tai Malesian(en muista) vaihto-oppilaisuudesta. Kiertelin yliopiston parkkipaikkaa ja tein ainakin sen johtopäätöksen, etten välttämättä yliopistoon hae, koska autokanta oli niin sitä peruskamaa. Kertauskirjassa sanotaan, että tulisi palkita pääsykokeen jälkeen itsensä. Minä en ole sitä vielä varsinaisesti tehnyt, huomenna ajattelin kuitenkin kiertelemään autokauppoja ja siis nimenomaan vain katsomaan – sinne ne kaikki autoinsinööri menneet on. Lisäksi mene huomenna juttelemaan Turun ammattikorkeakouluun varmistuneesta siviilipalveluspaikasta. Palveluun kuuluu eri projekteihin osallistumista, jotka myös osittain sivuaa nykyistä koulutustani, jolloin saan työkokemusta.

Loppujen lopuksi, luin pääsykokeisiin yhteensä 5 kuukautta, enkä käynyt töissä tuona aikana kertaakaan, vaan olin työtön ja sain siltä ajalta pientä korvausta. Viiden kuukauden aikana olen pitänyt 4 sunnuntaita vapaana, jotenkuten arvata saattaa sosiaalinen elämäni on ollut hyvin minimaalista. Kokemuksena voin suositella kaikille kauppakorkeakoulun pääsykoekirjojen lukemista 10 kertaa, koska siitä on todella hyötyä tosielämässä. Itse elän tällähetkellä velkahelvetissä eli kaikki mitä olen tienannut on annettu eteenpäin. Toisilla on asuntolaina ja minä taasen olen lainannut lähes kaikki varani muille pientä korkoa vastaan luonnollisesti. Kirjathan opettavat mm. sen että ei pidä lainata kaverille yhtään pienemmällä korolla kuin muille. Jotkut varmaankin muistavatkin, kun olen heille rahaa lainannut, niin olen sanonut jollei maksua kuulu, niin pistän pojat asialle 

Joku olisi voinut lähteä puoleksi vuodeksi Booa:lle – minä extreme-ekinä luin pääsykokeisiin.

No niin taas se tapahtui, nimittäin 2000 kcal päiväraja ylittyi ja kuten arvata saattaa nautinnollisesti. Ensin perus 6km juoksulenkki, sitten punttisalia noin 40 minuuttia ja lopuksi vedin 32 km pyörälenkin, kävin mm. kultarannassa. Ja Sannalle ja Janille tiedoksi oli se, seutu ja asunto magee.
Kyllä nyt suihkun jälkeen kelpaa ottaa kaapista tosimies-viitta, lusikka, jäätelöastia ja katsoa Gilmoren tyttöjä, varsinkin kun sain juuri 2.tuotantokauden jaksot 

Hei vaan!
No niin nyt meni se maaginen raja rikki. Aloittelin päivällä 6km lenkillä, sitten venyttely/punttis, sitten 25km pyörälenkki ja lopuksi vielä noin 3km sauvakävelyä. Lopputuloksena 2170 kcal ja aikaa meni 3h 20min ja kaiken lisäksi jokainen minuutti oli nautinnollinen, paitsi sauvakävellessäni viimeisen kilometrin radiosäätimeni muuttuivat kahdeksi neulatyynyksi – jotkut tykkää – minä en.
Ja mitä huomenna sitten, no on vapaapäivä lukemisista ja kaikki pitäisi olla hyvin, mutta…
Auton vahaus on jälleen edessä, tiedän että tosiautoilijat ovat vahanneet autonsa jo keväällä, mutta minulla ei vaan ole riittänyt aikaa. Vahausprosessi vie kaikkiaan aikaa noin 5-6 tuntia(sisältäen auton pesun), koska kaikki pikitahrat tulee poistaa järjestelmällisesti. Itse vahoja on 3 kappaletta. Ensi laitetaan perusvaha ja puskurivaha, ja lopuksi kiiltovaha. Niin ja huomioikaa tosiaan, että vaikkei minulla Ferraria olekaan, niin olen sentään autotekniikan insinööri eli malliesimerkki teille kaikille.