MT1

Olen piirtänyt jo 9-vuotiaasta asti käsin lyijykynällä. Kiinnostus alkoi kun luin silloin Aku ankan taskukirja tarinaa missä Mikki hiiri ja Hessu Hopo on idän pikajunassa Siperiassa ja etsivät kadonnutta timanttia. Luettuani tarinan mietin että voisin itse tehdä oman tarinan, juonen, henkilöt ja tapahtumapaikat. Siitä alkoi sarjakuvien piirtely. Aluksi piirsin yksi sivu kun keksin uuden tarinan niin kirjoitin edellisen tarinan loppuun. Aluksi kopion tarinat sarjakuvista mutta perheenjäsenet huomautti siitä niin päätin että täytyy keksiä omaa tarinan. Elokuvista ,sarjakuvista, konsolipeleissä ja ulkomailla käynnillä keksin uusia tarinoita.
Vuosien aikana tarinat ja taito kehittyivät. Osaan piirtää nykyään jo ihmisen vaikken niin sanottu kuin ammattipiirtäjät.
Tarinat ovat kasvaneet kasvamistaan ja suurin tarina on 120 sivuinen. Aikaa vei 9 kuukautta kun piti hoitaa muita elämän asioita. Se kyllä vaatii pitkäjänteisyyttä jota mulla on. Tarinat ovat äijämäisiä eli toiminta tarinoita kun en viitsi piirtää mitään jaaritteluista kun sitä on oikeassa elämässäkin.
Nykyään taito on pysynyt samana vaikka mulla piirämisoppimis kirjoja.
Se että minulla on Aspergerin oireyhtymä vaikuttaa minulla on pitkäaikainen harrastus. Toivon että voin jatkaa piirtämistä jos pääsen parisuhteeseen vaikka se vaikuttaa mahdottomalta nykyään.

Tiedän erään naisen hänellä on OCD eli pakko-oireet. Ammatti-ihmiset eivät pystyneet auttamaan. Surullisen tekee sen että oma perhe hylkii häntä. Hänen veljensä kiusasivat häntä lapsena haukkuivat rotaksi. Ovat nykyään korkeissa työasemissa. He jättivät oman siskonsa oma onnensa nojaan. Eivät ole yhteydessä yli 8 vuoteen. Vanhemmat nyökyttelivät vain heidän teoistaan. Toinen vanhemmista oli korkeassa asemassa eikä välitä tyttärestä mitään. Vain toinen heistä on yhteydessä. Miksi oma perhe on noin julma kun joku sairastaa niin pitäisi oma perhe auttaa häntä. Miksi elämä on julmaa etenkin kun oma PERHE tekee noin!?????

En saa laitettua lisää valokuvia tänne.
Kun lisään tiedostosta kuvan ja lataan kuvan niin sen jälkeen kuvaa ei ole tullut?
Mikä on ongelma?

Hei. Sain tietää vasta aikuisiällä että minulla on Aspergerin oireyhtymä. Lapsena minulla oli pakko-oireet ( no on vielä mutta vähemmän) . Isoveli tuli välillä häiritsemään minua ja hermostuin helposti. Peruskoulussa minulla oli yksi lapsuuden ystävä ja hän oli pari vuotta vanhempi. Hän lähti pois niin olin loppuajan yksin. Ammattikoulussa moni ärsytti minua mutta kestin ajan. Molemmissa kouluissa sain stipendit. Armeijassa oli aluksi vaikeaa kun tahti oli kovaa ja olin vähällä luovuttaa mutta onneksi oli ymmärtäväinen esimies jonka avulla pääsin hiukan rennommin. Minun piti jyrätä tai tulla jyrätyksi, olisin joutunut silmätikuksi siellä, onneksi niin ei käynyt.
Työelämään pääseminen pääsin Verven kuntoutuspaikan kautta 4 eri yrityksen kautta palkkatukityöhön keskikokokoiseen tuotanto yritykseen.
Asperger mikä se on? Se kuuluu autismin kirjoihin (Wikipedia löytyy lisä tietoa niistä).
Minun elämässä se on sitä että en pidä isoista porukoissa, en katso aina silmiin, minulla usein menee niin sanottu ohi korvien asiat eli joutuu usein kysymään uudestaan. En ole nopea tekemään asioita, en totu nopeisiin muutoksiin nopeasti vaan tarvitsen etukäteen tietää asiat. On vielä muutakin mutta en jaksa selittää niitä.
Ihmiset eivät aina ymmärrä minua ja välillä tuntuu että minua pidetään tyhmänä kun ymmärrän asiat eri tavoin kuin "normaalit ihmiset". Elämässä on ollut välillä vaikeaa. Onneksi minulla on vanhemmat jotka tukee minua ja auttavat vaikeissa asioissa.
Tiedän että tulevaisuudessa tulee vaikeita asioita vielä paljon mutta yritän selviytyä niistä. Toivon löytävän oikean naisen rinnalleni joka tukisi minua vaikeissa asioissa niin iloisissa ja surullisissa asioissa.

Olen 28 - vuotias Marko Porista. Moni tähän ikään on seurustellut tai seurustelee,Mutta kaikilla ei mene samalla tavalla. Minun elämäni on pyörinyt kodin, harrastuksen,koulujen ja nykyään työelämässä. Olen välillä ajatellut että joskus seurustelen mutta nyt maailman tilanteen takia asia on nyt enemmän päässäni. Sain tietää vasta aikuisiällä että minulla on Aspergerin oireyhtymä ja pakko-oireiset rutiinit.(Wikipedia löytyy lisä tietoa) En anna niiden häiritä elämääni ollenkaan vaikka on välillä piru vaikeaa. Olen nyt ainakin 5 eri deitti-sivulla mutta sama lopputulos eli ei ketään(en saanut kuin yhteen kuvani voi olla että se vaikuttaa, kännykkä ei anna)
Olenko minä saakelin paska äijä että jään loppuelämäksi yksin.?! Oma unelma omasta perheestä jää toteutumatta. Se on suurin pelkoni että minulle käy niin kuin äitini isoveljellä että minusta tulee yksinäinen erakko. Onko minulla mitään mahdollisuutta toteuttaa unelmani ennen kuin on liian MYÖHÄISTÄ!?

Kun minä en saa ladattua kännykällä kuvaani eräälle sivulle. Sivu ilmoittaa että tiedoston koko enimmillään 10mb. Tarkoitetaanko tiedostolla myös valokuva albumia? Jos tarkoittaa niin miten voi muuttaa?

Liityin talvella erääseen deitti-sivuun ja vähän ajan kuluttua sain viestin eräältä naiselta joka ilmoitti olevansa Helsinkistä ja tekevän töitä terveysalalla. Mä sinisilmäisenä hölmönä annoin sähköposti osoitteeni hänelle. Muutaman päivän päästä sain viestin naiselta ja viesti hämmästytti minua. Hän sanoi olevansa Yhdysvaltalainen ja asuvansa New Yorkissa.
Hän sanoi olevansa Yhdysvallan armeijan upseeri ja YK tehtävällä Irakissa , hän kertoi että hän oli muka piilottanut 2 miljoonaa dollaria erääseen hylättyjen kaivokseen ja hakevansa ne rahat kun komennus päättyy. Koska YK säännöt kieltää niiden suurten rahojen siirtämisen maasta toiseen, hän muka pyysi minua hakemaan rahat jostakin turvasta ja olisin joutunut lähtemään jopa ulkomaille hakemaan rahat tänne Suomeen. Hän olisi tullut tänne Suomeen ja muka antanut 40 prosenttia 2 miljoonasta. Mulla alkoi herätyskellot soimaan heti . Miten upseeri tienaa niin paljon rahaa tietyllä ajalla? Hän ei kyllä yksin voinut piilottaa niitä rahoja,Rahat olisi vaikeaa saada tullin läpi ellei käytetä ammattirikollisten apua, dollarit olisi vaikeaa vaihtaa euroksi ja pankki olisi kysynyt rahojen alkuperän.
Kyllä tässä oli huijauksen makua, varmaan tarkoitus oli saada minut ansaan ja viedä mun rahat . Onneksi sain lopulta häneltä (heiltä) viestittely loppumaan ja jossain vaiheessa hän ei enää ollut deitti-sivulla.
Tässä on opetus että kaikki ei ole siltä miltä näyttää ja älä luota kaikkeen mitä näet tai kuulet. Muuten voi päätyä kaulaan myöten paskaan. Elämässä täytyy olla tarkkana tai käy huonosti!

Onko teillä käynyt niin että joutunut tekemään sama asia monta kertaa putkeen kunnes menee hermot ja turhautuu?

Voiko Suomi joutua tulevaisuudessa sotaan?

Hei onko kellään kokemusta Aspergerin oireyhtymästä?